Tänään kävimme "Harbour Hopper -kierroksella" täällä Halifaxissa, Kanadassa, joka on kierros amfibioaluksella. Tämä auton ja veneen vihreä-sininen välimuoto alkaa maalta, ja kun olet kulkenut jonkin aikaa kaupungin kaduilla, ajat vain veteen.
Harbour Hopper -kierros vesillä ...
Kierros amfibiobio veneellä alkoi maalla täällä vuonna Halifax ja meni lähes suoraan veteen, niin että näimme rannikon ulkopuolelta. Vaikka tiesimme, että se toimisi täydellisesti, tuntui oudolta ajaa suoraan veteen ... autolla? No, pian tuntui enemmänkin siltä, että olimme veneessä.
Ensimmäisessä kuvassa näet meidät, kun olemme juuri astuneet veteen. Opas osoittaa ja kertoo meille asioita, joita voimme nähdä veneestä käsin. Sitten matka jatkui rannikkoa pitkin oppaan kertoessa meille taloista ja veneistä ympärillämme. Saimme myös paremman näkymän Murphy's-ravintolaan, jossa söimme päivällistä lähes joka ilta tämän matkan aikana.
Tämä on aika siisti kaupunki, eikö olekin? Täytyy sanoa, että pidän suurkaupunkimaisten pilvenpiirtäjien ja sataman rennon loma-asutuksen sekoituksesta. Sininen taivas ja lähes 30 asteen kesähelle eivät tietenkään vähennä kokemusta.
... ja maalla
Veden päällä vietetyn ajan jälkeen oli aika jatkaa Harbour Hopper -kierrosta maalla. Ajoneuvo rullasi tielle, ja nyt oli vain totuttava siihen, että olimme autossa emmekä veneessä. Saimme opastetun kierroksen erilaisten talojen ja kirkkojen ohi ja suurten osien Halifaxia ympäri, samalla kun opas osoitti ja kertoi meille.
Alus/ajoneuvo (miksi sitä kutsutaankin?) maksaa muuten noin miljoona dollaria, ja sitä on käytetty amfibioajoneuvo Vietnamin sodassa. Se oli alun perin sotilasvihreä, mutta nyt se on maalattu uudelleen, jotta se näyttäisi hieman kauniimmalta... Ja se näyttääkin hieman kauniimmalta kuin sota-ajoneuvo? Täytyy sanoa, että pidän siitä paljon enemmän tässä versiossa!
Nils-Åke & Birgitta sanoo:
Siistit veneet, joita käytetään paremmin tähän kuin sotaan. Halifax näyttää tarjoavan paljon nähtävää ja koettavaa. Toivottavasti teillä on parempi sää.
Nisse
15 heinäkuun 2012 - 9:01
Matts Torebring sanoo:
Kuinka siistiä!
15 heinäkuun 2012 - 9:57
Inga Magnusson sanoo:
Luen blogiasi jälleen viikon täydellisen internetin varjon jälkeen. Konferenssin aihe on mielenkiintoinen, olen työskennellyt tämän luokan oppilaiden kanssa 15 vuotta elämästäni, muutaman viikon ikäisestä oppilaasta aina yläasteelle asti. Aivan nuorimmat olivat silloin, kun olin esikoulukonsulttina hoivassa/kuntoutuksessa ja työskentelin Irene Johanssonin kanssa, joka tutki viittomakommunikaatiota pienten lasten kanssa, joilla on Downin syndrooma. Mutta se on toinen tarina.
15 heinäkuun 2012 - 10:40
admin sanoo:
Nils-Åke & Birgitta, kyllä todella parempi käyttö! Niillä, jotka käyttivät sitä sodassa, olisi luultavasti ollut vaikeuksia kuvitella sitä tällä tavalla....
😉
Inga Magnusson, mielenkiintoista ja hyvä kuulla! Kyllä, konferenssi on ollut jännittävä, ja siihen on osallistunut tutkijoita kaikkialta maailmasta. Aihe on liittynyt laajasti kehitysvammaisuuteen, joten kyse on ollut terveydestä, osallistumisesta, osallisuudesta, työstä, opiskelusta, sosiaalisista rakenteista jne. sekä lasten että aikuisten osalta, ja varmasti myös kommunikaatiosta. Mutta rinnakkaisia luentosessioita oli aina noin 10, joten piti yrittää valita mahdollisimman hyvin...
😉
15 heinäkuun 2012 - 15:07