Olemme nyt kotona 1 vuoden mittaisen Euroopan-matkamme jälkeen. Millaista on tulla kotiin pitkän matkan jälkeen? Saattaa tuntua siltä, että olemme vain hengailemassa ympäriinsä gaalat ja ylellinen loma Riian ympäristössämutta näin ei oikeastaan ole. Pitkän matkan jälkeen kotiinpaluu on myös paluuta arkeen, ja se vie suurimman osan ajastamme ...
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläKotona veneessä
Kotona veneessä oleminen Pampasin venesatama on fantastisen kodikas! Nautimme kauniista näkymistä ja sanomme toisillemme: "Tiedätkö mitä? Me asumme veneessä!". Vesi lainehtii, liput liehuvat ja valo heijastuu veden pinnasta. Tänne palaaminen ei tunnu siltä kuin palaisi ahtaaseen asuntoon, mikä lienee meille onneksi pitkän vapausmatkamme jälkeen!
Samaan aikaan emme voi vain istua ja pitää hauskaa, vaan meillä on ollut paljon tekemistä sen jälkeen, kun tulimme kotiin. Olemme olleet kiireisiä pakkaamassa ja purkamassa tavaroita, selvittämässä, mitä matkailuautoon on jäänyt (ja ostamassa uusia!), kytkemässä televisiota ja internetiä, maksamassa laskuja ja käymässä läpi, mitkä vesivahingoittuneista vaatteistamme kannattaa pitää ja mitkä heittää pois. Meidän on otettava yhteyttä vakuutusyhtiöihin, kirjanpitäjiin ja terveyskeskuksiin... ja se kaikki vie aikaa!
Työpaikat ja muut asiat
Lähtiessämme minulla oli vakituinen virka hallintovirkamiehenä Tukholman lääninhallituksessa, mutta menetin sen matkan aikana. Olin lomalla yhteensä yhdeksän kuukautta, mutta kun oli viimeisten kolmen kuukauden aika, asiat pysähtyivät yhtäkkiä, ja päätin irtisanoutua sen sijaan, että olisin palannut kotiin.
Surullista tietysti, mutta mitä tehdä, kun on suunnitellut elämänsä matkaa seitsemän vuotta, eikä ole edes majapaikkaa kotona? Nyt minut on palkattu 3-4 kuukaudeksi Karolinska Institutetiin tekemään haastattelututkimusta. Aloitin maanantaina ja samaan aikaan etsin töitä, joten en ole toimettomana!
Toistaiseksi Peter on joutunut huolehtimaan kaikesta täällä kotona, mutta pian hän voi aloittaa myös käsityöt. "Totta kai meidän on tehtävä töitä, niin se menee, jos haluaa maksaa laskunsa. Mutta ehkä me priorisoimme nyt matkan jälkeen myös muita asioita.
Totta kai haluamme tehdä töitä, mutta emme halua, että se vie kaiken aikamme. On niin paljon muita asioita, joita haluamme tehdä! Mitä mieltä sinä olet? Kuinka paljon työ vie ajastasi ja mikä on tärkeysjärjestyksesi kärjessä?
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
4000mil.se sanoo:
Työskentele elääksesi tai eläksesi työskennelläksesi, kuten sanotaan.
Ehkä olen joogannut liikaa tai jotain, mutta minulla on tapana ajatella elämää tasapainoiluna neljän eri osan välillä. Työ, perhe, ystävät, henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet. Jos yksi puuttuu tai jää liian lyhyeksi, tulee vähän vaisu olo...
09 heinäkuu 2015 - 22:09
Ditte sanoo:
Asuminen asuntoveneessä on aivan täydellistä, ja se tuo tietysti vapauden tunteen, vaikka et voikaan lähteä laiturilta suoraan veneellä. Mutta se ei kuitenkaan ole rajoittunutta. Töitä tulee, mutta pitää arvostaa myös muita asioita kuin työtä.
Päätin lopettaa työnteon ja nostaa työeläkkeen 61-vuotiaana, enkä ole koskaan katunut sitä. Myönnettäköön, että työskentelin sen jälkeen jonkin verran Tukholmassa, Thaimaassa ja Pekingissä, ja se sopi minulle hyvin.
Mielestäni elämässä on tärkeää, että työ ei vie kaikkea energiaa ja että aikaa jää myös muulle. Usein kyse on taloudellisesta priorisoinnista, ja koska tyttäremme syntyivät vuonna 1981, maailmanmatkailu on aina ollut etusijalla moniin muihin aineellisiin asioihin nähden (olemme kuitenkin asuneet omassa talossa, mutta ostamatta joka vuosi uusia huonekaluja ja uutta autoa).
Prioriteettilistani kärjessä on olla terve ja tehdä sitä, mitä haluan tehdä, silloin kun haluan, ja toivon voivani matkustaa enemmän. Ja tietysti viettää aikaa lastenlasteni kanssa.
09 heinäkuu 2015 - 23:14
Renaten matkat sanoo:
Taitaa olla suuri sopeutuminen palata kotiin Ruotsiin! Mutta et varmasti elä tylsää "A4"-elämää, joten se varmaan sujuu hyvin 🙂 Pelkkä asuntoveneessä asuminen kuulostaa todella kodikkaalta!
Työn osalta olen myös sitä mieltä, että työ ei ole koko elämäni. Olen ollut niin onnekas, että voin tehdä vain ylimääräistä työtä, joten teen töitä silloin kun voin ja matkustan silloin kun haluan. Minua tarvitaan aina töissä, joten kotona ollessani voin työskennellä lähes 100 %, jos haluan. Tämä on minulle unelmaelämää. Mutta se ei luultavasti ole sellaista ikuisesti. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, valmistun arkeologiasta vuonna 2016, ja sen jälkeen kysymys kuuluu, pitäisikö minun alkaa hakea arkeologian töitä vai pitäisikö minun pitää vähän aikaa vapaata ja matkustaa jonkin aikaa... Aika näyttää. 😉
Toivottavasti teillä on mahtava joulun alla!
10 heinäkuuta 2015 - 0:43
BP sanoo:
Jopa 12 kuukauden loman jälkeen täällä kotona on vielä yksi arkipäivä edessä. Erilainen arki ehkä, mutta silti lomaympäristössä ottaen huomioon, että asut veneessä ja näköalalla, joka voisi löytyä mistä tahansa lomaparatiisista. No, lämpötilaa lukuunottamatta sitten;-)
Mielestäni olit rohkea, kun jätit palvelun väliin unelmiesi matkan vuoksi. Itse asiassa olisin tehnyt samoin!
Elät vain kerran. Raha ei todellakaan ole kaikki kaikessa. MUTTA siitä "ylellisyydestä", jota minulla on ollut ja onneksi on jäljellä, en halua päästä eroon, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Työmme kesti sen ajan, jonka anteliaat työnantajamme antoivat. Ja me rakastimme työtämme. MUTTA kuoliaaksi raataminen ei ole hyvä ajatus. MUTTA jos rakastat työtäsi, kuten minä/me teimme, jatkat niin kauan kuin nautit siitä. Sinun pitäisi pitää hauskaa yksinkertaisesti ja samalla tehdä rahaa, jos mahdollista. Ai niin:-)
10 heinäkuuta 2015 - 0:36
anita wag agrimanaki sanoo:
Toivoisin todella, että voisimme asettaa muut asiat etusijalle ennen työtä, mutta Kreikan nykyisessä tilanteessa ja omassa taloudellisessa tilanteessamme on tehtävä paljon töitä, jotta edes ruoka olisi pöydässä. Kuten tiedätte, olen kuitenkin sulkenut liikkeeni, jossa työskentelin 12 tuntia päivässä matkailusesongin aikana. Tulevalla kaudella en missään nimessä aio työskennellä enempää kuin 8 tuntia päivässä ja varmistan, että saan yhden vapaapäivän viikossa. Nyt vain odotan, että se työ ilmestyy, jotta voin tänä kesänä nauttia Kreetan kauniista rannoista....
10 heinäkuuta 2015 - 6:26
Herra Steve sanoo:
Ymmärrän, että tämä on sinulle valtava muutos. Oli rohkeaa irtisanoutua edellisestä työstäsi. Ja mielestäni viisasta. Työ vie aivan liian usein liikaa aikaa ihmisten elämästä, minkä tiedän omasta kokemuksestani. Mutta kun työ on mielestänne hauskaa, sitä kannattaa jatkaa. Olisin kuitenkin tehnyt joitakin muita valintoja, jos olisin joutunut "aloittamaan alusta", mutta en ole katkera enkä kadu tekemisiäni. Päädyin lopulta Getingstorpiin, ja olisin halunnut tehdä sen riippumatta siitä, millaista aiempi elämäni oli ollut. Loppu hyvin, kaikki hyvin, jos saan sanoa.
Nauti arjesta ja onnea työnhakuun!
10 heinäkuuta 2015 - 8:27
admin sanoo:
4000 mailia, en ole joogannut, mutta olen silti samaa mieltä! Varmasti se on tasapainoilua!
Ditte, ymmärrän, ettet ole katunut päätöstäsi! Olet kokenut niin paljon, etkä vähiten Kiinassa viettämäsi ajan aikana! Ja terveys on tietenkin kaikkein tärkeintä!
BP, kyllä, olemme hyvin iloisia voidessamme elää tässä ympäristössä! Tietenkin kyse on myös siitä, että nauttii työstään. Työtä tehdään monta tuntia viikossa, joten jos saa tehdä työtä, josta nauttii, se merkitsee paljon! Olen hakenut kahta työpaikkaa, jotka molemmat kuulostavat jännittäviltä, katsotaan miten käy....
Renates Reiser, työn ja matkustamisen yhdistäminen on haasteellista! Näytät onnistuneen siinä hyvin lisätöiden kanssa. Mutta se kuulostaa myös jännittävältä arkeologian töiden kanssa!!!!
Anita, on tietysti totta, että aina ei voi valita. Meidänkin on nyt tehtävä töitä maksaaksemme laskumme. Millaista työtä sinä etsit?
Steve, tykkäsin työpaikastani, mutta olin ollut siellä töissä 10 vuotta ja otin jatkovapaasta kieltäytymisen merkkinä siitä, että oli aika siirtyä eteenpäin 😉 Voi olla jännittävää, mutta en tiedä kuinka helppoa/vaikeaa on löytää uusi hyvä työ... Minulla ei ole työttömyysturvaa (en voinut pitää sitä matkan aikana), joten tarvitsen tuloja. Ja tietysti jälkeenpäin voi istua ja miettiä asioita, joita olisi pitänyt tehdä toisin, mutta silti tuntuu, että kokonaisuutena on tyytyväinen. Eikä vähiten elämään Getingstorpissa tietenkään!
10 heinäkuuta 2015 - 10:41
Ama de casa sanoo:
Vaikea päätös tuon työn kanssa, mutta mielestäni juuri oikea 🙂 .
Olen yleensä samaa mieltä vanhan kollegan kanssa, joka sanoi aina: "Kehoni ei tarvitse tehdä töitä..." 😉.
Nykyinen työni Ama de casana on paras, mitä minulla on ollut 😀.
10 heinäkuuta 2015 - 11:10
Lennart sanoo:
Muistan hyvin, millaista se oli, mutta nyt elämme ilman velvoitteita.
Ainoa asia, jota Svedalassa kaipaamme, ovat lapset ja lapsenlapset.
Muuten elämme vain päivää varten, eikä meillä ole mitään odotettavaa. Mikä vapaus!
Olen iloinen, että ajattelet jotain muuta kuin työtä.
Elä hyvin
10 heinäkuuta 2015 - 11:52
admin sanoo:
Ama de casa, ama de casa -oleminen vaatii selvästi naista! 🙂
Lennart, se kuulostaa rentouttavalta ja mukavalta! Jatka hyvää työtä!
10 heinäkuuta 2015 - 17:13
Marina sanoo:
Mielestäni viisas priorisointi! Olen yleensä sitä mieltä, että asiat järjestyvät aina jollakin tavalla, ja usein on olemassa syy siihen, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat....
11. heinäkuuta 2015 - 8:33
admin sanoo:
Marina, niin minä yleensä ajattelen... joten jää nähtäväksi, mihin tämä johtaa! 😉
11. heinäkuuta 2015 - 9:32
teräskaupunki anna sanoo:
Olen stressannut itseni melkein kuoliaaksi, enkä tee sitä enää koskaan 🙂 Ylityöt ovat nyt erittäin tiukasti rajattuja. Vapaus on tärkeämpää kuin raha, kunhan on asuinpaikka ja ruokaa pöydässä.
11. heinäkuuta 2015 - 11:15
Anna, New York - Iso omena ja matka pilvessä - My Bite of the Big Apple & Travel on a Cloud sanoo:
Onpa mielenkiintoista kuulla, miltä tuntuu palata kotiin ja millainen on työtilanne!
Ymmärrän toki, että matka asetettiin tärkeysjärjestykseen, jotta se voitiin toteuttaa suunnitellusti.
Laivalla asuminen kuulostaa kiistatta kodikkaalta. On hienoa, että sinun ei tarvitse tuntea olevasi ansassa asunnossa vain matkustamisen vapauden vuoksi.
Työn suhteen ajattelen näin: Kaikilla ei ole etuoikeutta työskennellä tärkeimpien kiinnostuksenkohteidensa parissa. Mutta minulla on! Johdan omaa viestintätoimistoani copywriterina ja viestijänä. Itsenäinen ammatinharjoittaminen ei tietenkään ole mikään helppo juttu, mutta mahdollisuus tehdä sitä, mistä on intohimoinen, korvaa sen. Samoin kuin vapaus! Asun pienessä kaupungissa, ja toimistolleni on vain viiden minuutin pyörämatka, ja rakastan sitä (se sijaitsee toimistohotellissa, jossa on mukavia ystäviä huoneen naapureina).
Työ ja yksityiselämäni kietoutuvat toisiinsa, sillä raja on häilyvä työvuorojen, matkabloggaamisen ja sosiaalisen median verkostoitumisen suhteen. Joskus se käy liialliseksi, kun iltavuorot ovat pitkiä. Silloin on kiva mennä kuntosalille tai kävelylle. Kun työ on elämää, elämä ei vain voi olla työtä! 😉 Monimutkaista ehkä, mutta luulen, että ymmärrät miten ajattelen.
Onnea käytännön asioihin ja tuleviin työsuunnitelmiin!
11. heinäkuuta 2015 - 13:27
admin sanoo:
Steel City Anna, siinä on järkeä! Elanto on tietysti ansaittava, mutta niin kova työ, että melkein kuolee tarpeettomasti, ei tee ketään onnellisemmaksi...
Anna, on hienoa kuulla, että teet töitä sillä, mistä pidät! Ymmärrän tarkalleen mitä tarkoitat! En ole varma, tarvitseeko työn ja vapaa-ajan välillä olla tiukka raja, jos tykkää työstään, mutta tietysti se on häilyvä. Itse olen työskennellyt sellaisten asioiden parissa, jotka ovat mielestäni erittäin kiinnostavia - mutta joiden en silti halua vievän kaikkea vapaa-aikaani. Ehkä siksi, että haluan vähän liikaa asioita kerralla 😉 Se on aina tasapainoilua, elämä ...
11. heinäkuuta 2015 - 21:20
Inga M sanoo:
Rohkeaa luopua hyvästä työstä ja lähteä matkalle! En olisi varmaankaan tehnyt sitä ilman, että olisin tullut kotiin aikaisemmin siinä tapauksessa. Mutta sitten olen todellinen pelkuri, haluan olla turvassa ympärilläni. Inhoan syvästi sitä, etten tiedä miten elämä kehittyy. Mutta ymmärrän myös, että sinulla on erittäin hyvä koulutus ja arvokasta työkokemusta, jota voit tuoda työnhakuun, joten käytännössä sinulle ei tietenkään ole ongelma löytää taas jotain hyvää.
Työn ja vapaa-ajan priorisoinnista on keskusteltu meillä jo jonkin aikaa. Aloitin muutama vuosi sitten pitämään vapaata joka keskiviikko välttääkseni väsymystä ja aloittaakseni työn vieroittamisprosessin. Nyt pari vuotta olen tehnyt töitä maanantaista keskiviikkoon ja perjantaihin, eli 60 % ja se on kultaa, voin olla onnellinen sekä vapaapäivinä että työpäivinä. Nyt olen täyttänyt 65 ja ensi lukuvuonna haluaisin tehdä 40 % eli vain maanantaina ja keskiviikkona. Koska pidän kovasti työstäni, haluaisin jatkaa niin kauan kuin voin työnantajani palveluksessa. Epäilen, että sen täytyy loppua 67-vuotiaana, kunnalla on siellä raja. Mutta katsotaan, neuvotteluasemani on hyvä, hyvin koulutettuja ja valtuutettuja erityisopettajia ei kasva puissa! ;- ) Rolandilla on pieni rakennusfirma ja hän hoitaa hallintoa, kuljetuksia ja uusien töiden järjestämistä, mutta on muuten hyvin vapaa, joten meillä on paljon yhteistä vapaa-aikaa, jota arvostamme. On hyvä joskus miettiä miten haluaa eikä vain tehdä töitä.
12. heinäkuuta 2015 - 11:53
admin sanoo:
Inga M, miten mukavaa, että voit mukauttaa työaikasi kuvaamallasi tavalla! Kuulostaa täydelliseltä, että voit jatkaa työntekoa, mutta tehdä sitä hieman vähemmän tunteja viikossa. Luulen, että monille ihmisille olisi fantastista, jos he voisivat tehdä niin tuossa iässä. Hyvä sekä yksilölle itselleen - mutta myös organisaatioille/yrityksille, jotka tällä tavoin voivat pitää osaavaa ja kokenutta henkilökuntaa korkeammassa iässä. 67 on varmaan raja koko maassa, mutta se voi olla joissain yhteyksissä sääli. Tutkimusmaailmassa on monia, jotka jatkavat aktiivisina vielä pitkään tuon jälkeen... Mitä tulee työsuhteeseen ja turvallisuuteen, en varmaankaan ole niin varovainen turvallisuuden tunteen suhteen, se on totta. Pyrin pitkään saamaan vakituisen työpaikan, koska se oli tavoite, mutta kun tavoite toteutuu, menetän haluni, haha. Oli tietysti epäkäytännöllistä päästä asemasta eroon, mutta toivon löytäväni jotain uutta. Se, että sain muutaman kuukauden KI:llä heti kotiin tullessa tuntuu hyvältä!
12. heinäkuuta 2015 - 12:27
Anna Dubaissa sanoo:
Ei ole niin vaikeaa tulla kotiin, kun vain kiertää punaisella matolla, kuten sinä teet. Mitä työhön tulee, parasta on löytää työ, josta nauttii eikä se tunnu työltä. Kehittävää ja hauskaa. Vaikea löytää, mutta sellaista on. Loppujen lopuksi vietät paljon aikaa työssäsi. Sitten luulen, että jos ei koskaan tee töitä, ei arvosta lomia ja vapaita... mutta en tiedä sitä varmasti. Ehkä se on fantastista. Muuten, tule tänne, niin myyn sinut sheikille ja saamme rahat.
13. heinäkuuta 2015 - 11:47
admin sanoo:
Anna Dubaissa, Peter miettii, riittääkö se myymään vain minut...? Mutta en ole kuitenkaan varma, olenko tuon ajatuksen kanssa samaa mieltä... Muuten, mielestäni olet oikeassa, kun kyse on työstä. Työskentelen juuri nyt sen parissa, että löytäisin jotain kehittävää ja hauskaa 🙂 .
13. heinäkuuta 2015 - 12:27
Shefik Veliu sanoo:
Hei ystäväni jatkan blogisi lukemista on hienoa kuulla, että sinulla menee hyvin, harmi ettet päässyt Malmöön terveisiä Malmöstä.
13. heinäkuuta 2015 - 12:57
admin sanoo:
Shefik, miten mukava kuulla sinusta! Olisi ollut hauska käydä luonasi Malmössä... Oli surullista, ettei se toteutunut. Olimme silloin väsyneitä ja vähän stressaantuneita ja halusimme päästä nopeasti Tukholmaan hoitamaan kaiken hässäkän... Toivottavasti haluat tulla Tukholmaan jossain vaiheessa! Sinä (ja vaimosi tai ystäväsi) olette tietysti lämpimästi tervetulleita asuntoveneeseen, jos tulette tänne! Ja me voimme viedä sinut/ne eri paikkoihin Tukholmassa 🙂 Kerromme edelleenkin innokkaasti kaikille tapaamillemme Albaniasta ja Makedoniasta - meillä oli sieltä todella hienoja kokemuksia! 🙂
13. heinäkuuta 2015 - 13:42