Viikon vieras: Katrin Olsen, vuorikiipeilijä ja juoksija

FREEDOMtravelille

Mainos

Katrin Olsen asuu Norjassa ja työskentelee yleensä yrityksessä, mutta kun hän on vapaa, luonto ja fyysiset haasteet kiinnostavat häntä. Hän juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa lähes kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen haasteet ovat vain kasvaneet ja kasvaneet. Hän on esimerkiksi kiivennyt Argentiinassa sijaitsevalle Aconcagualle, joka on Seven Summits -vuoristoon kuuluvista vuorista toiseksi korkein.

Twiittaa

Kyllä

Kyllä

nasta

Kyllä

Kyllä

Juuri nyt Katrin on Malesiassa, ja tänään, kun luet tätä haastattelua, hän juoksee "The Most Beautiful Thing" -kilpailua, 50 kilometrin kilpailua trooppisessa helteessä. Juttelimme Katrinin kanssa haastavimmista ponnisteluista, siitä, miten hän pysyy kunnossa ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Voitko kertoa meille hieman itsestäsi? Mitä teet työksesi?

Työskentelen päivittäin maailmanlaajuisena palvelupäällikkönä yrityksessä, joka harjoittaa BPO:ta eli liiketoimintaprosessien ulkoistamista, kuten sitä kutsutaan. Toisin sanoen teemme muille yrityksille töitä, joita ne katsovat hyötyvänsä siitä, että ne eivät tee niitä itse.

Se on hyvin jännittävää, haastavaa eikä koskaan tylsää. Juuri nyt olen Malesiassa työmatkalla tapaamassa kahta tiimiäni täällä. Työn ulkopuolella olen hyvin aktiivinen, rakastan seikkailuja ja luonnossa leikkimistä.

Milloin aloitit vuorikiipeilyn ja juoksukilpailut? Miksi aloitit ja mikä sai sinut jatkamaan?

Aloitin juoksemisen ennen kuin kiipesin ensimmäiselle vuorelleni. Kaikki taisi alkaa siitä, kun ilmoittauduin Oslon puolimaratonille melkein 10 vuotta sitten... silloin minun oli pakko juosta harjoitellakseni. Pääsin maaliin ja ajattelin, että se oli hienoa! Sen jälkeen se on mennyt näin pikkuhiljaa, juoksin ensimmäisen täyden maratonin 2 vuotta sitten Stavangerissa ja juoksin ensimmäisen ultrakilpailuni tänä kesänä.

Mielestäni maasto- ja vuoristojuoksu on parasta, se ei ole vain kovaa ja raskasta, vaan siinä pääsee nousemaan korkeuksiin ja nauttimaan maisemista. Rakastan olla puurajan yläpuolella ja nauttia luonnosta. Tämä saa minut myös rakastamaan vuoria ja kaikkea siihen liittyvää, hiihtoa, patikointia ja ei vähiten korkeille vuorille kiipeilyä.

Se oli isäni, joka sai minut nousemaan ensimmäiselle vuorelleni, Kilimanjarolle, vuonna 2012. Se oli uskomatonta ja muutti elämäni. Taistelu tämän vuoren huipulla isäni kanssa on sanoinkuvaamaton tunne. Jäin koukkuun vuorikiipeilyyn!

Mikä minua motivoi ... pääasiassa vapaus, vapaus, jonka tunnet, kun laitat juoksukengät jalkaasi ja lähdet tuntemattomaan maastoon, ehkä pimeässä tai tuulessa ja sateessa - tunne siitä, että olet vapaa, itsenäinen ja painostat kehoasi suorittamaan, asetat tavoitteita ja saavutat ne, tunnet tuulen hiuksissasi, luonnonvoimat kehossasi ja elät vain hetkessä. Se motivoi minua.

Sama pätee vuoristossa, kun kiipeät korkealla, sinun täytyy taistella vaistojasi vastaan, omaa psyykettäsi vastaan, kehosi sanoo sinulle, että sinun ei pitäisi olla täällä; käänny ympäri ja laskeudu alas. Mutta sitten jatkat, askel kerrallaan, kunnes saavutat huipun - sekin on sanoinkuvaamatonta, se on koettava, jotta ymmärtäisit, mitä tarkoitan. Kaikkien maailman ihmisten pitäisi kiivetä 5000 metrin vuorelle. Siinä oppii paljon itsestään 🙂

Mille vuorille olet kiivennyt? Voitko kertoa meille haastavimmasta kiipeilystäsi?

Kuten sanoin, aloitin Kilimanjarolla vuonna 2012 ja päätin sitten melko nopeasti, että haluan kiivetä Aconcagualle Argentiinassa. Aconcagua on toiseksi korkein Seven Summits -vuorista ja maailman korkein vuori Himalajan ulkopuolella. Se vaatisi aikaa ja vaivaa, joten päätin noin 1 vuosi ennen sitä, että kokeilen sitä. Aloitin harjoittelun henkilökohtaisen valmentajan kanssa ja kiipesin Elbrukselle vuonna 2010. Venäjä koulutuksena. Se oli muutenkin tarpeeksi rankkaa 😉

Tammikuun 26. päivänä 2014, koko vuoden valmistelun jälkeen, seisoin ryhmäni ainoana yhdessä matkanjohtaja ja mentori Jakob Urthin kanssa Aconcaguan huipulla, 6962 metrin korkeudessa merenpinnasta. Itkin ja nauroin enkä oikein tiennyt mitä oli tapahtumassa, se oli ja on edelleen vaikein taistelu, jonka olen koskaan käynyt. Mutta myös parasta, kaikki tapahtui tällä matkalla ja sain kokeilla aivan kaikkia mahdollisia tunteiden spektrejä. En ole koskaan ollut yhtä väsynyt ja onnellinen yhtä aikaa - se on maailman paras tunne.

Olet nöyrä ja liikuttunut siitä, että sinulla on mahdollisuus tehdä tällaisia asioita. Muistot ovat kanssani ikuisesti. Näiden kolmen lisäksi olen kiivennyt Island Peak -huipulle Nepalissa, Mount Kinabalu -vuorelle Malesia, ja koko joukko muita pieniä huippuja sekä vuonna Norja ja muissa maissa. Olen myös yrittänyt Mont Blancille kahdesti, mutta jouduin perumaan sen molemmilla kerroilla huonon sään vuoksi. Menen sinne ensi vuonna!

Millaisia kilpailuja yleensä juokset? Voitko kertoa meille haastavimmasta juoksemastasi kilpailusta?

Tähän asti olen juossut lähinnä katukilpailuja; 10 km, 21 km ja yhteensä 3 täyttä maratonia. Rakastan sitä, asetan tavoitteita, usein päihittääkseni itseni, ja olen lähes aina onnistunut siinä. Mutta siistein kisa tähän mennessä oli ehdottomasti Haukeli Ultra trail, joka oli 47km maastojuoksu Haukelia ympäröivässä luonnossa.

Ensimmäinen ultrakilpailuni, ja ensimmäinen kilpailuni, jossa oli näin monta metriä korkeutta ja näin pitkä aika. Vietin noin 8,5 tuntia ... voitte varmasti sanoa, että olin taivaassa, kun ylitin maaliviivan siellä. Millainen tunne kehossa on, kun on suorittanut jotain sellaista. Rakastin sitä!

Juokset lokakuun lopussa hyvin erikoisen kisan - kerro siitä meille!

Kyllä, tänä lauantaina 29. lokakuuta juoksen maastokilpailun täällä Malesiassa. Sen nimi on The Most Beautiful Thing, ja se on 50 kilometriä Kinabalu-nimisen vuoren ympäri. Malesia on tropiikissa, joten tästä tulee kuuma, märkä ja varmasti sanoinkuvaamattoman jännittävä.

Juoksemme enimmäkseen viidakossa, mutta myös paljon ylös ja alas. Kierrämme yhteensä noin 3500 metriä korkeutta... Pelkään ja odotan sitä innolla. Minua jännittää, miltä kehoni tuntuu tällaisissa olosuhteissa, ja minua jännittää, kuinka kauan minun on oltava ulkona. Arvelen, että 10-12 tuntia... ehkä enemmänkin 🙂 Se on jännittävää!

Miten pysyt kunnossa, jotta voit vastata haasteisiin?

Huolehdin siitä, että syön riittävästi ja kunnolla, nautin arkipäivien ja viikonloppujen vapaudesta, yritän stressata mahdollisimman vähän ja nukkua hyvin. Sen lisäksi on liikuntaa, paljon juoksua, vaihtelun vuoksi uintia ja vähän voimailua välillä. Yritän välillä myös joogaa, mutta siinä voi ehdottomasti kehittyä. Raikas mieli ja positiiviset ajatukset vievät minut pitkälle. Mottoni on "Asenne on kaikki kaikessa", ja uskon, että voit saavuttaa mitä tahansa, jos vain panostat siihen.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Tulevaisuus ... haaveilen kiipeämisestä Ama Dablamille ... maailman kaunein vuori minun silmissäni. Olen haaveillut siitä vuodesta 2012 ... Kilimanjaron jälkeen. Se on vaativa ja vaatii paljon valmistautumista. Googlaa nähdä - toivottavasti minulla on mahdollisuus tehdä se parin vuoden sisällä... Täytyy vain päättää 🙂 .

Lopuksi kysymys, jonka kysymme kaikilta haastattelemiltamme: Mikä on unelmiesi matkakohde Katrin Olsen?

Ama Dablam ... kuten edellä on kuvattu.

Kiitos Katrin Olsen, kun jaoit kokemuksiasi ja ajatuksiasi!

Yläkuva: Katrin Olsen, Chamonix kesällä 2016; pitkä juoksu korkealla harjoitellakseen Haukeli Ultra Trailiin. Taustalla näkyy Mont Blanc.

Saatat myös pitää:

12 luontoelämystä Sveitsissä - rauhasta seikkailuun Tekemistä Sveitsissä - 25 nähtävyyttä ja kokemusta Tšekin tasavallan korkein vuori - Sněžka Sudeettimaassa Prachovské skály Böömin paratiisissa, Tšekki Tisá Tšekin tasavallassa - Narnian kuvauspaikat

Mitä tehdä Andorrassa kesällä - 12 hyvää vinkkiä