Mainos
Hisham Matar vie lukijan kirjassaan "Nobody in the World" maahan, jonne mikään muu kirja ei ole minua vienyt: Libyaan. Suleiman kasvaa Tripolissa 1970-luvulla Gaddafin hallinnon aikana. Se on totalitaarinen valtio, jossa naapurisi voi olla "antenni".
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläLapsen näkökulma
Vallankumouskomitean autot poimivat kansalaisia, joiden epäillään uhmanneen hallintoa, ja heitä kuulustellaan, hakataan (tai teloitetaan) television parhaaseen katseluaikaan. Tarina kerrotaan yhdeksänvuotiaan Suleimanin näkökulmasta, ja kieli on ajoittain runollista. Kannattaa lukea!
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Ninny sanoo:
Se voisi olla jotain muistettavaa! Kiitos vinkistä!
30. heinäkuuta 2010 - 5:45
Pockethexane sanoo:
Se on "Sanattoman keskiviikon" kauneus. Se, että kuva voi kertoa niin monia asioita kaikille muille, eikä sitä pitäisi ohjata sillä, mitä kuvan lähettäjä haluaa sen olevan.....
Mutta joissakin tapauksissa on turhauttavaa olla tietämättä, joten nyt kerron teille, että se oli Pippi-nukke Pippi-hullulle tyttärelle 15 vuotta sitten <;D
Kuinka mukavaa nähdä pehmokirjavinkkejä, kuulostaa todella arvokkaalta kirjalta, päätyy ehdottomasti "pakollisten lukemistani" listalle, josta on kieltämättä alkanut tulla pelottavan pitkä....
Olisi hauskaa, jos haluaisit olla kanssani "vierailevana arvostelijana" ja antaa kuvia ja vinkkejä kirjasta ja paikoista, joissa sitä voi lukea, tai siitä, miten haluat järjestää sen. Valitettavasti siitä on pitkä aika, kun minulla on ollut sellainen, joten nyt olisi erittäin hauskaa, jos sinä/te haluaisitte pureutua ideaani. Voit kirjoittaa blogiini tai laittaa sen kommenttina (mutta silloin en saa kuvia <;p).
Kramis saa yhden kirjallisen matkailuauton ystävän toiselle!
<;D
30. heinäkuuta 2010 - 12:52
Alexandra sanoo:
Jännittävää. Pakko lukea.
Olin nähnyt tällaisia yllätyksiä vain elokuvissa. Se oli maagista!
Hyvää päivänjatkoa!
30. heinäkuuta 2010 - 15:39
Kapteeni Haddock sanoo:
Kiitos linkistä, Freedomtravel. Minulla on myös jonkin verran kokemusta autossa asumisesta, sillä ajelimme vaimoni kanssa 90-luvulla ympäri Eurooppaa Pohjois-Kapista Napoliin Landcruiserilla ja myöhemmin Ford Transitilla. Mutta nyt pätee asuntovene.
Kirjavinkki on huomioitu.
30. heinäkuuta 2010 - 20:20