Bloggaajien kodit ovat aina siistejä, sisustus on hyvin sovitettu ja ruoka kauniisti esitelty... eikö niin? Annika, joka pitää blogia Eilen sanoit huomennaon onnistunut vangitsemaan kahdella todella hyvällä kuvalla sen, miltä jokin voi näyttää todellisuudessa ja miten se voidaan esittää blogissa.
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläMiksi teemme näin?
Tutustu Annikan postaukseen täällä. Kysymys kuuluu, miksi teemme näin? Aika ajoin lukee artikkeleita, joissa väitetään, että blogimaailmassa ja Facebookissa ihmiset haluavat rakentaa itsestään todellisuutta hieman paremman kuvan ja saada siihen sitten vahvistusta. Ja se voi varmasti pitää jossain määrin paikkansa. Mutta mielestäni on myös muita selityksiä.
Positiivisen vangitseminen
Haluan tallentaa kauniin, positiivisen ja hauskan. Elämä on täynnä ratkaistavia ongelmia ja vaikeita, vähemmän hohdokkaita tehtäviä. Blogi voi olla hengähdystila, jossa voit irrottautua arjesta ja keskittyä johonkin, josta olet kiinnostunut ja jota kohtaan tunnet intohimoa, kuten sisustukseen, ruokaan tai matkustamiseen.
Vaikeimmat elämäntilanteet voivat myös tuntua aivan liian yksityisiltä, jotta niistä voisi kirjoittaa blogissa. Miten ne teistä, joilla on blogeja, perustelevat? Ja jos luette "vain" blogeja, häiritseekö teitä se, että se tuntuu joskus vähän liian täydelliseltä?
Provokatiivinen kaikella tällä onnellisuudella?
Monet lukemasi blogit ovat hyvin onnellinen. Esimerkiksi monet blogit ovat täynnä kauniita kukkia, eksoottisia ruokia, söpöjä eläimiä ja romanttisia auringonlaskuja. Blogien takana olevilla ihmisillä on luultavasti henkilökohtaisia ongelmia siinä missä muillakin, mutta niistä tarvitsee vain harvoin lukea. SvD:n artikkelin mukaan provokaatio oli bloggaamisen alkuaikoina suurta, mutta nyt kyse on ystävällisyydestä ja onnellisuudesta.
Eikö se voi olla provosoivaa, että ihmiset vaikuttavat koko ajan niin onnellisilta ja täydellisiltä? Ovatko ihmiset todella aitoja blogien takana? Yritämme olla henkilökohtaisia ja rehellisiä, mutta samalla kyse on valitusta elämänalueesta: matkailuautoista, leirintäalueista, matkustamisesta ja vapaa-ajasta. Muut asiat elämässä, kuten työ, talous, terveys, ihmissuhteet, lapset ja perhe, saavat melko marginaalisen tilan blogissamme. Ja niin sen pitääkin olla. Vai miten sinä päättelet?
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Johanna Sofia Siljehagen sanoo:
Barcelonan vinkki: lähetä rohkeasti sähköpostia info@info-siljehagen.com julkaisee useimmat asiat blogissa säännöllisin väliajoin.
Täydellisten blogien ohittaminen, koska joku, joka on superonnellinen tai supersiisti, on luultavasti maaninen tai valehtelee.
26 tammikuun 2013 - 18:46
Robin Eldin sanoo:
Hauska viesti ja hienoja linkkejä! 😀
Myönteistä on, että me lukijat pääsemme myös eroon kaikesta paskasta, kaikista tylsistä ja liioitelluista artikkeleista, joita tiedotusvälineemme käsittelevät päivittäin. Se, mitä monet eivät ajattele, on myös nauttia kaikista elämän ihanista asioista, pienistä ja suurista!
26 tammikuun 2013 - 20:14
Annika sanoo:
Erittäin mielenkiintoinen viesti! Kirjoitamme enimmäkseen matkustamisesta, koska ei tunnu siltä, että ketään kiinnostaa mitä pukeudun tai mitä syön 😉.
26 tammikuun 2013 - 21:01
Matts Torebring sanoo:
Mistä tiesit, että olemme tuollaisia, kun et ole käynyt kotonamme? Halaus meiltä.
26 tammikuun 2013 - 22:15
Aniika sanoo:
Mukavaa, että jatkat keskustelua, ja kiitos linkistä. Olen todella samaa mieltä siitä kohdasta, että blogi voidaan nähdä "hengitysaukkona" sekä kirjoittajalle että lukijalle. Jossain kohtaa siitä tulee eräänlainen pako todellisuudesta. Mutta joskus, no, voin kyllä sekoilla tuon "Todelooo, kaikki on täydellistä ja siistiä ja kivaa ja ihanaa..." kanssa! Samalla kyllästyn myös blogeihin, joissa keskitytään vain siihen, miten tylsää ja tylsää ja rankkaa elämä on.
Kuten sanoin, tasapaino on herkkä, ja sinun on löydettävä sopiva markkinarako sekä itsellesi että lukijoillesi. Uskon todella, että ratkaiset osan ongelmasta pitämällä, kuten sinäkin, aiheeseen liittyvää blogia. Olet intohimoinen matkailun suhteen, ja se paistaa läpi! Nyt palaan takaisin "täydelliseen elämään täydellisessä kodissani! 😉
26 tammikuun 2013 - 22:27
Ditte sanoo:
Olen myös sitä mieltä, että ne, jotka bloggaavat "täydellisestä elämästä" kaikin tavoin, edustavat jotain, mikä ei oikeastaan kiinnosta minua. En oikeastaan usko tuollaiseen elämään ja jos lukee rivien välistä, voi nähdä jotain muuta. Ostat itsellesi onnea hetkeksi; joko kodin vempaimilla, vaatteilla tai jollain muulla, joka "on pakko saada". Mutta onnellisuutta ei voi saada ulkoisilla ilmiöillä.....
Ja joskus olen niin iloinen, etten ole nuori.....
Minun ei tarvitse huolehtia....
Hyvä, että otit tämän aiheen esille!
26 tammikuun 2013 - 22:32
trilobaalinen juottaminen sanoo:
Hahaha, aivan oikein! Minulle tuo kaaos voi olla vähän liian henkilökohtainen, enkä halua näyttää sitä koko maailmalle. Kirjoitan kuitenkin yleisistä fiiliksistä, vähän koti-ikävästä ja jos on väsynyt ja vihainen tai niin. Oikeastaan tiedät, että kaikki jotka bloggaavat ja joilla on FB, eivät ole täydellisiä 🙂 Niin se vain on .....
27 tammikuun 2013 - 4:19
Ama de casa sanoo:
Kirjoitan enimmäkseen roskaa ja hölynpölyä. Elämä ei tietenkään ole aina vain hyvää, mutta minusta on hauskempaa kirjoittaa positiivisista asioista.
🙂
27 tammikuun 2013 - 9:57
admin sanoo:
Johanna, kiitos! Lähetän sinulle sähköpostia. Ja tietysti luen blogin!
Robin, saat joka tapauksessa joka päivä hyvän annoksen negatiivisia uutisia...
Annika, pidän blogistasi, koska se kertoo matkustamisesta!
🙂
Matts, olet bloggaaja, joten oletetaan, että se näyttää sisustuslehdeltä.....
😉
Aniika, kiitos upeista kuvista ja hienosta postauksesta! En vain voinut olla linkkaamatta!
😉
Ditte, on monia blogeja, joissa on pohjimmiltaan kyse onnen ostamisesta, toistaiseksi.
Trillingnöten, kyllä, sinä valitset, mitä kirjoitat ja mitä et, ja kuinka henkilökohtainen haluat olla.
Ama de casa, joskus voi olla mukavaa, että kaikki ei ole niin vakavaa!
😉
27 tammikuun 2013 - 10:09
Ingrid sanoo:
Yritän olla rehellinen ja olla kaunistelematta elämää, aivan kuten en halua "muhia" suruissa ja vääryyksissä, ja tietysti on oltava yksityinen alue. Kaikki ei sovi blogiin.
Se ei ehkä aina ole kovin kiinnostavaa ja inspiroivaa, mutta minulla on melko paljon vakituisia lukijoita, eikä vain niitä, jotka itse bloggaavat.
Varmasti sinun pitäisi niche itse ja blogi tietystä aiheesta, saada paljon lukijoita. Sillä vaikka sanoisin, että bloggaan omaksi ilokseni, koska nautin kirjoittamisesta, blogin tarkoitus on, että joku muu lukisi sitä.
Mutta kun ajattelen asiaa, olen ehkä löytänyt paikkani joka tapauksessa. Kirjoitan jokapäiväisestä elämästäni, elämän iloista, suruista ja harmista, siitä, millaista elämä voi olla, kun on yli seitsemänkymppinen.
Nyt kun olen yksin, blogista on todella tullut hengähdystila. Minulla ei ole ketään, jolle voisin spontaanisti kertoa asioita.
Näitkö? Kuulitteko? Luitteko? Tänään tapasin... jne.
Sitten heittäydyn tietokoneen ääreen, ja siitä tulee sen sijaan blogikirjoitus.
Se on minun näkemykseni bloggaamisesta!
Rakkaudella, Ingrid
27 tammikuun 2013 - 15:17
Ingrid sanoo:
Joskus varmaan päätät kaunistella hieman myös itseäsi... Miten niin?! No, esimerkiksi pahimpina kipujaksoina en tule valppaammaksi ruikuttamalla ja haikailen huoliani vähän tyyppisesti (et sano sitä - sellaista ei ole) niin silloin on vähän helpompi/onnellisempi keskittyä hauskoihin asioihin. Sama juttu kun seuraan muita blogeja, siellä ei saa olla liikaa valittamista ja valittamista. Pidän vähän hauskuudesta ja huumorista. Mieluiten houkuttelevia ruoka- ja matkakuvia myös siihen liittyen!
27 tammikuun 2013 - 19:47
admin sanoo:
Ingrid, kiitos kun jaoit! Se on varmasti hengähdystauko ja hyvä tapa puhua. Ja olen samaa mieltä kanssasi, vaikka tekisitkin sitä enimmäkseen itsellesi, palautteen saaminen merkitsee paljon! Se ei olisi sama asia ilman sitä ...
Ingrid, olen samaa mieltä - kaunisteleminen ei itse asiassa ole vain vääristelyä, vaan pyrkimystä nähdä positiivinen! Vaikka joskus haluaisitkin puhua jostain huonosta/vaikeasta asiasta, harvoin auttaa, jos sitä pohdit loputtomiin... Vaikutat myös omaan mielialaanne sillä, miten ja mistä kirjoitat!
27 tammikuun 2013 - 20:32
Inga Magnusson sanoo:
Minua ei häiritse lukea muiden ihmisten "hyvästä elämästä". Mediassa on muutenkin tarpeeksi kurjuutta, ei pitäisi olla vaatimus lukea aina siitä, mikä on surullista. Jokaisen, jolla on Facebook tai blogi tai vastaava, on voitava itse valita, kuinka paljon elämän tylsyyttä ja surua hän haluaa julkaista ja jakaa. Sitten pidän blogeista, joissa on postauksia sekä henkilön kiinnostuksen piiristä että henkilön arjesta, eli eräänlainen päiväkirja. Se tuntuu blogin vahvuudelta, välittömyyden ohella. Vältän blogeja, jotka ovat puhtaasti kiinnostuksen blogeja.
28 tammikuun 2013 - 7:24
admin sanoo:
Inga Magnusson, mielestäni pidän myös blogeista, joissa yhdistyvät henkilökohtainen puoli ja erityinen painopiste. On mielenkiintoista, että sanot välttäväsi kiinnostuksen blogeja kokonaan. Joskus kuulee, että ihmiset jättävät päiväkirjablogit kokonaan väliin. Mutta ehkä se on juuri se hyvä puoli, että jokaiselle löytyy jotakin.
😉
28 tammikuun 2013 - 8:01
Helga sanoo:
Kirjoitan harvoin elämässämme olevista tylsimmistä asioista, enkä mene liian yksityiseksi. Näin se on! Oli ainakin hyvä postaus, johon linkkasit ja se on varmasti totta useimmissa blogeissa.
28 tammikuun 2013 - 13:40
Erik sanoo:
Luulen, että lukijana haluaa lukea jonkun elämän loistavammista asioista kuin suruista, hieman sääli, että näin on, mutta katsokaa niitä, jotka ovat onnistuneet parhaiten. He ovat lähes luoneet alter egon, jota ei todellisuudessa edes ole olemassa.
30 tammikuun 2013 - 13:48