Valikko Sulje

Kirjavinkki: Barbara Demick: Ei mitään kadehdittavaa

Mainos

Luin juuri loppuun Barbara Demicksin kiehtovan kirjan Pohjois-Koreasta. Demicks on toimittaja ja käynyt itse Pohjois-Koreassa, mutta kirja ei perustu hänen omaan vierailuunsa. Ulkomaalaisille vieraille näytetään pääkaupungin Pjongjangin tiukasti opastetuilla kierroksilla huolellisesti suunniteltua täydellisyyden taustaa, ja Demicks halusi päästä tämän taustan taakse. Hän päätti sijoittaa tarinan pohjoiseen Chongjinin kaupunkiin ja perusti sen useiden pohjoiskorealaisten loikkareiden elämään.

Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
Kyllä

Tosiasioita julmasta maailmasta

Kuvattu Pohjois-Korea on tiukasti valvottu suunnitelmatalous, jossa isällinen johtaja huolehtii kaikesta: asunnoista, työpaikoista, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ruoasta. Alkuvaiheessa pohjoiskorealaiset saavat juuri tätä, mutta ajan mittaan he saavat yhä vähemmän kaikkea.

Kuvaus siitä, missä järjestyksessä väestö kuolee nälkään, on julma mutta tosiasia: ensin nuoret lapset, sitten vanhukset. Hyvät ihmiset, jotka eivät voi kuvitellakaan varastavansa tai pettävänsä lähimmäisiään, kuolevat ennen niitä, jotka ovat valmiita rikkomaan moraalin rajoja.

Nauru juuttuu kurkkuun

Maan hallinto on toisinaan niin omituista, että naurua voi tuskin pidätellä, mutta kun tajuaa, miten kovasti se vaikuttaa väestöön, nauru jää kurkkuun. Muista maista tuleva tieto on estetty, ja kaikki protestit pidetään tehokkaasti kurissa ilmiantojärjestelmillä ja ankarilla rangaistuksilla niille, jotka ilmaisevat tyytymättömyytensä.

Silti ei voi olla miettimättä, kuinka kauan järjestelmä kestää. Satunnaiset opiskelijat näyttävät pystyvän virittämään salaa eteläkorealaisia televisiokanavia, ja tuntuu, että väestö alkaa menettää uskonsa siihen, että asiat vielä jonain päivänä paranevat...

Inget att avundas

Tilaa uutiskirjeemme