Luin juuri loppuun Barbara Demicksin kiehtovan kirjan Pohjois-Koreasta. Demicks on toimittaja ja käynyt itse Pohjois-Koreassa, mutta kirja ei perustu hänen omaan vierailuunsa. Ulkomaalaisille vieraille näytetään pääkaupungin Pjongjangin tiukasti opastetuilla kierroksilla huolellisesti suunniteltua täydellisyyden taustaa, ja Demicks halusi päästä tämän taustan taakse. Hän päätti sijoittaa tarinan pohjoiseen Chongjinin kaupunkiin ja perusti sen useiden pohjoiskorealaisten loikkareiden elämään.
Tosiasioita julmasta maailmasta
Kuvattu Pohjois-Korea on tiukasti valvottu suunnitelmatalous, jossa isällinen johtaja huolehtii kaikesta: asunnoista, työpaikoista, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ruoasta. Alkuvaiheessa pohjoiskorealaiset saavat juuri tätä, mutta ajan mittaan he saavat yhä vähemmän kaikkea.
Kuvaus siitä, missä järjestyksessä väestö kuolee nälkään, on julma mutta tosiasia: ensin nuoret lapset, sitten vanhukset. Hyvät ihmiset, jotka eivät voi kuvitellakaan varastavansa tai pettävänsä lähimmäisiään, kuolevat ennen niitä, jotka ovat valmiita rikkomaan moraalin rajoja.
Nauru juuttuu kurkkuun
Maan hallinto on toisinaan niin omituista, että naurua voi tuskin pidätellä, mutta kun tajuaa, miten kovasti se vaikuttaa väestöön, nauru jää kurkkuun. Muista maista tuleva tieto on estetty, ja kaikki protestit pidetään tehokkaasti kurissa ilmiantojärjestelmillä ja ankarilla rangaistuksilla niille, jotka ilmaisevat tyytymättömyytensä.
Silti ei voi olla miettimättä, kuinka kauan järjestelmä kestää. Satunnaiset opiskelijat näyttävät pystyvän virittämään salaa eteläkorealaisia televisiokanavia, ja tuntuu, että väestö alkaa menettää uskonsa siihen, että asiat vielä jonain päivänä paranevat...
Seniorit spekuloivat, 3 M sanoo:
On outoa, että tällaiset valtiot voivat selviytyä nykypäivänä, kun otetaan huomioon maailma ja tieto, joka tuntuu virtaavan kaikkialle. Lähes kaikki sosialistiset maat ovat romahtaneet, ja onneksi diktatuurit ovat hyvää vauhtia menossa. Mutta ihmisparat, jotka joutuvat elämään näin koko ikänsä ja vieläpä jotkut, jotka eivät tiedä mitään muuta. Se on kamalaa. Toivottavasti se vain romahtaa. Kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. 3 M
29 toukokuun 2013 - 16:32
Matkaunelma sanoo:
Jos haluat lukea lisää tästä myyttisestä maasta, suosittelen kahta kirjaa:
Kaikkien hirviöiden on kuoltava. Ryhmämatka Pohjois-Koreaan - Magnus Bärtåsin ja Fredrik Ekmanin raportti . Kaksi tarinaa yhdessä. Kirja kertoo Etelä-Korean tunnetuimmasta filmitähtipariskunnasta, joka kidnapataan Pohjois-Koreaan. Ja se kertoo myös kirjailijoiden kokemuksista ryhmämatkalta maahan.
Pako leiristä 14 Blaine Hardenin kanssa. Nuori mies onnistuu pakenemaan keskitysleiriltä. Kirja kertoo hänen kokemuksistaan siellä. Hän muun muassa pettää äitinsä.
Sitten voit lukea kokemukseni viime syksyn matkaltani Pohjois-Koreaan.
http://www.resedrommen.se
29 toukokuun 2013 - 16:57
Veiken sanoo:
Vapisen lukiessani viestiäsi. Minulla on tunne, että suuri johtaja on jumala ja muuttumassa fanaattiseksi uskonnoksi. Vaarallista, vaarallista! ..... Ihmisparat! 🙁
29 toukokuun 2013 - 18:49
BP sanoo:
Minua yllättää Pohjois-Koreassa se, että niin harvat ihmiset jättävät opintonsa kesken. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että kun pohjoiskorealaiset urheilijat osallistuvat olympialaisiin tai muihin vastaaviin urheilutapahtumiin, heidän pitäisi käyttää tilaisuutta hyväkseen paetakseen kurjuutta ja keskeyttää. Mutta niin tapahtuu harvoin.
Ovatkohan he niin indoktrinoituneita, etteivät he enää näe todellisuutta?
29 toukokuun 2013 - 19:56
Marina sanoo:
Tämäkin kirja on lukulistallani, en vain ole vielä päässyt sen pariin...
30 toukokuun 2013 - 5:47
admin sanoo:
3M, on hämmästyttävää, että tämä järjestelmä on kestänyt niin kauan! Mutta tietysti se romahtaa ennemmin tai myöhemmin...
Matkaunelma, mutta miten jännittävää! Minun on TODELLA pakko mennä lukemaan! Kiitos myös kirjavinkeistä! Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, yritän etsiä noita kirjoja!
Veiken, kyllä, jotkut asiat todellakin muistuttavat uskontoa, ja tämän kirjan mukaan he nostivat johtajan jumalan kaltaiseksi hahmoksi, enemmän kuin kommunistisessa Kiinassa tehtiin.
BP, ota huomioon, että urheilijoilla saattaa olla vielä perheensä Pohjois-Koreassa. Joskus hallinto on myös rankaissut loikkareiden perheitä lähettämällä heidät rangaistusleireille... estääkseen muita loikkaamasta.....
Marina, kannattaa lukea!
30 toukokuun 2013 - 7:54
admin sanoo:
Matkaunelma, nyt olen lukenut raporttisi Pohjois-Koreasta! Erittäin mielenkiintoista! Muistutti hyvin paljon sitä, mitä odotin, vain että se olisi "ohjattu" ja hyvin kontrolloitu, mitä voit nähdä. Kuinka monta päivää olit siellä? Ymmärrän, että siellä ollessasi ei kannata riidellä vaan pitää vain tilanteesta. Mutta millainen tunne oli? Tunsitko olosi mitenkään turvattomaksi tai epävarmaksi miten käyttäytyä?
30 toukokuun 2013 - 8:33
Matkaunelma sanoo:
Olin Pohjois-Koreassa viikon. Niin kauan ryhmissä matkustavat turistit saavat viipyä. Ruotsalainen oppaamme oli käskenyt meitä olemaan sanomatta mitään negatiivista tai kyseenalaistamatta johtajia. Kaikki tietävät säännöt ja mukautuvat niiden mukaan. En kokenut minkäänlaista epävarmuutta ryhmämme keskuudessa. Turistina tunsin oloni turvalliseksi siinä mielessä, että ei ole vaaraa tulla ryöstetyksi tai muuta vastaavaa.
Kun olen ollut siellä, ymmärrän paremmin, miksi ihmiset ihailevat johtajia. He eivät periaatteessa tiedä mitään muuta, ja jos joku tekee jotain, kuten yrittää paeta tai perhe kärsii kahden sukupolven ajan.
Se oli hyvin erityinen matka, jota en halua perua.
30 toukokuun 2013 - 9:16
Catherine sanoo:
Nyt olen palannut ihanan blogisi pariin. Mielenkiintoinen kirjavinkki.
30 toukokuun 2013 - 11:00
admin sanoo:
Matkaunelma, kuulostaa todella mielenkiintoiselta matkalta! Pohjois-Korea ei todellakaan muistuta mitään muuta. Väestön vuoksi toivoo, että järjestelmä romahtaa, mutta kaipa se tulee olemaan pitkä ja kova kehitys vielä romahduksen jälkeenkin...
Katariina, miten mukava nähdä sinut täällä taas! Tottakai käyn tsekkaamassa ja lisään uuden blogisi!
30 toukokuun 2013 - 11:27
pilla sanoo:
Olen myös lukenut sen! Todella mahtava kirja!
31 toukokuun 2013 - 9:58
Hyvät naiset ulkomailla sanoo:
Todella hyvä kirja. Luin sen itse Langkawilla viime talvena.
31 toukokuun 2013 - 22:29
Joanna sanoo:
Olen myös juuri lukenut sen. Erittäin hyvä reportaasikirja, josta jäi paljon ajatuksia.
01 kesäkuun 2013 - 21:23
Anna Granström sanoo:
Kiitos vinkistä!
12 kesäkuun 2013 - 9:01