Valikko Sulje

Ruotsalaiset, älkää kitsastelko!

Peter ja minä keskustelimme eilen illallisella eräästä asiasta, joka minun on kerrottava. Olemme matkustaneet paljon, ja monilla matkoillamme olemme tavanneet uusia ihmisiä, jotka ovat avokätisesti tarjonneet meille sitä tai tätä. Sillä ei ole väliä, olivatko he rikkaita vai köyhiä. Jopa ihmiset, joilla ei ollut sähköä tai juoksevaa vettä, ovat avokätisesti tarjonneet meille syödä ja juoda sitä, mitä heillä on.

Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
Kyllä

Kutsuva ... mutta ei kutsuva

Ruotsissa on tietysti myös paljon anteliaita ihmisiä, mutta aina silloin tällöin meillä on ihmisiä, jotka ensin ehdottavat, että kävisit heidän luonaan, ja sitten ajattelevat, että "miksi emme jakaisi lihakustannuksia" tai "miksi et toisi viiniä". En tiedä teistä, mutta minulle tulee epämiellyttävä tunne vatsassani. Usein kyse on ihmisistä, joiden mielestä pöydässä pitäisi olla naudanlihaa, mereneläviä ja hienoja viinejä, mutta he ovat kiinnittäneet talon niin paljon, että se kirpaisee hieman.

Etkö voi tarjota yksinkertaisesti ...?

Minua ei haittaa, jos minut kutsutaan syömään pastaa lihakastikkeella tai kukkakaalikeittoa. Mutta haluan, että minut kutsutaan! Haluan tuntea, että isäntä tai emäntä todella haluaa jakaa sen, mitä hänellä on. Olenko vain minä se, joka huomaa, että Ruotsissa voi olla näin? Ja jos näin on, mikä tekee meistä niin pihiäkin? Onko se tunne, että kaiken on oltava täydellistä, vai emmekö vain halua jakaa ystäviemme kanssa?

Middag hemma hos i Vietnam
Illallinen uusien ystävien (räätäliemme) kanssa Vietnamissa 2007

Tilaa uutiskirjeemme