Olen tajunnut, että minulla on (iso) auto ja (ehkä yksi Ruotsin suurimmista) autoblogeista ... mutta ei ajokorttia. Kyse ei ole siitä, ettenkö periaatteessa haluaisi ajokorttia, päinvastoin! Kun matkustamme matkailuauton kanssa kauas, olisi fiksua, jos meillä molemmilla olisi ajokortti. Entä jos Peter esimerkiksi sairastuu ...
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläMiksi minulla ei ole ajokorttia?
Miksi minulla ei sitten ole ajokorttia? No, varsinainen ajaminen sai aikanaan hyvän vastaanoton, kun itse asiassa yritin puoliväkisin. Sitten minulla ei ole ollut sille mitään suurta tarvetta. Olen aina asunut keskeisellä paikalla ja Tukholman julkiset liikenneyhteydet ovat erittäin hyvät.
Nykyään ajokortin hankkiminen ei ole vaihtoehto, koska se veisi aikaa ja maksaisi rahaa, ja minun pitäisi myös opetella ajamaan hyvin suurta autoa. Olisi tietysti käytännöllistä ja kätevää, jos meillä molemmilla olisi ajokortti!
Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista feminististä näkökulmaa tähän asiaan ... mutta olen huomannut, että joillakin muilla on. Kun he huomaavat, että olen "riippuvainen" miehestäni, he hermostuvat ja yrittävät tukea minua ajokortin hankkimisessa, jotta minusta tulisi "itsenäinen"...?
Mitä mieltä sinä olet?
En näe asiaa lainkaan näin, mutta olen kiinnostunut ajatuksistanne? Ja mikä on tilanne kotonanne - kenellä on ajokortti?
Saatat myös pitää:
Murto matkailuautoon - yksi rikottu ikkuna
Matkailuauton/vaunun kylpyhuone - vinkkejä ja tulevia tuotteita
Viikonloppuhupia matkailuautossa/vaunussa - vinkkejä ja tulevia tuotteita
Kiinteistöjen luettelo - maisema maisema Ruotsissa
Vuoden matkakohde 2022: Lasin ja Kostan kuningaskunta
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Rooli o Carina sanoo:
Kyllä, meillä molemmilla on ajokortti, minulla (Rolle) on koko aakkoset!!!!!
Mutta yleensä minä ajan kuitenkin eniten!!!!
Vaimo ajaa joskus myös, mikä on onneksi!
Mukavaa viikonloppua/Kram
07 maaliskuun 2014 - 20:11
Alexandra sanoo:
Meillä molemmilla on ajokortti. Minä sain omani heti, kun täytin 18. Olen tiennyt lapsesta asti, että haluan ajokortin heti, kun täytän 18. Rakastan ajamista ja sitä, että minulla on auto ja vapaus mennä minne haluan milloin haluan. Ajamme varmaan yhtä paljon ja usein. 🙂
07 maaliskuun 2014 - 21:00
BP sanoo:
Meillä molemmilla on myös ajokortti. Otin omani 18-vuotiaana, ja mieheni otti omansa 10 vuotta myöhemmin - ei mitään feminiinistä täälläkään;-))
Haluaisin kääntää tilanteen: ajokortin hankkiminen "itsenäistymisen" vuoksi on naurettava tapa tarkastella asiaa. En kuitenkaan haluaisi olla riippuvainen miehestäni kaikissa tilanteissa, joissa autoa tarvitaan/käytetään.
PS. Meillä kotona minä hoidan suurimman osan ajamisesta, koska se on mielestäni hauskaa. Mieheni on enemmän moottoripyöräilijä. DS
07 maaliskuun 2014 - 21:44
Ditte sanoo:
Meillä molemmilla on ajokortti, ja minulla on ollut omani jo pitkään. Mielestäni auto on antanut minulle paljon vapautta. Ja kun lapset olivat pieniä ja teini-ikäisiä ja esikoulu ei ollut kävelymatkan päässä, oli helpompaa, että minulla oli sekä auto että ajokortti. Lisäksi asuimme silloin Upplands Väsbyssä, joka on laaja kunta.
Yksi tyttäristä ui kilpauintia ja pelasi jalkapalloa, joten oli mukavaa, että pystyi joskus ajamaan kilpailuihin ja takaisin.....
Nykyään emme käytä autoa paljon, koska asumme kaupungin keskustassa, mutta mahdollisuus käyttää sitä on minulle tärkeää.
Jos et halua käyttää paljon rahaa ajokorttiin, voit harjoitella ajamista jonkun kanssa, opetella teoriaa itse ja ottaa ajotunteja ennen ajokoetta. Yksin en maksaisi autokouluun menemisestä. En tehnyt sitä silloin, kun olin nuori, enkä tekisi sitä nytkään.
Ehkä se on ajokortti myös sinulle...
07 maaliskuun 2014 - 22:45
Eva Ateenassa sanoo:
Sain ajokortin 19- tai 20-vuotiaana, mutta en ole koskaan ajanut. Kun asuimme Kreetalla, en myöskään uskonut, että minun olisi tarvinnut ajaa, koska useimmat asiat olivat kävelymatkan päässä. Kun muutimme Ateenaan 7 vuotta sitten, aloin ajaa autoa, koska se oli todella tarpeen, ja nyt rakastan ajamista! Ja onneksi olen ollut sinkku puoli vuotta sitten.
Olen lisännyt kivan blogisi blogilistaani ja toivon pääseväni ulkomaisten blogien listallesi...:)
Hyvää viikonloppua! ☼
07 maaliskuun 2014 - 23:21
admin sanoo:
Rolle, se on hyvä, että molemmilla on, vaikka toinen ajaa enemmän, niin minä joskus ajattelen....
Alexandra, on luultavasti helpointa, jos hankit ajokortin heti! Tuntuu vaikeammalta tehdä se myöhemmin elämässä ...
BP, arkielämässä en tunne olevani vähääkään riippuvainen, kaikki toimii julkisilla liikennevälineillä. Mutta lomalla matkailuautolla on selvää, että olemme riippuvaisia Peterin ajokortista...
Ditte, ymmärrän, että auto voi tarjota vapautta ja että se on erittäin hyvä lasten kuljettamiseen sinne ja tänne! Peter käyttää autoa töissä, ja sitten se on hyvä joskus kun pitää kuljettaa tavaroita... ei niin helppoa metrossa, täytyy myöntää... haha.
Eva Ateenassa, hyvä että sinulla oli silloin ajokortti! Kiitos linkistä! Lisään blogisi heti!
08 maaliskuun 2014 - 8:48
Henny sanoo:
Norrbottenissa meillä ei ole julkista liikennettä, jolla voisimme ylpeillä. Linja-autot liikennöivät koululaisten ehdoilla, kun on kyse kellonajoista. Junat ovat suoraan sanottuna tavarakuljetuksia varten etelään, joten meillä molemmilla on ollut ajokortti 18-vuotiaasta lähtien. Metroa tai lähijunaa ei tietenkään ole lainkaan.
Uskallan ajaa matkailuautoa pääteillä, on hieman vaikea arvioida, kuinka leveä olemme, joten kaupungeissa aviomies istuu ratin takana. Minä ajan joskus, lähinnä uskaltaakseni, jos tavallinen kuski olisi huono tai niin. Yritä hankkia ajokortti, se on turvallista.
08 maaliskuun 2014 - 9:51
Herra Steve sanoo:
Meillä molemmilla on ajokortti, mutta minä en enää aja. Minulla ei yksinkertaisesti ole enää halua ajaa enkä tunne oloani mukavaksi ratin takana. Lopetin ajamisen 3 vuotta sitten, kun vaihdoimme D:n suosikkiautoon, Jeep Patriotiin. Sitten päätin olla mukauttamatta sitä tarpeisiini.
Tilanne oli erilainen, kun sain aivohalvauksen vuonna 2001. Silloin minulle oli hyvin tärkeää, että pystyin jälleen ajamaan autoa. Minun oli hankittava uusi ajokortti, josta tuli eräänlainen todiste siitä, että pystyin edelleen tekemään niitä asioita, joita olin tehnyt aiemmin. Nykyään minulla ei ole enää tarvetta todistaa mitään. Minulle riittää se, mitä pystyn tekemään, ja olen hyväksynyt sen, mitä en pysty tekemään.
Kun minun on mentävä jonnekin, D antaa minulle kyydin. Itse asiassa vähän ylellistä.
08 maaliskuun 2014 - 10:10
Anders ja Birgitta sanoo:
Meillä molemmilla on ajokortti, joten tuntuu turvalliselta, että molemmat voivat ajaa, jos jotain sattuu, toinen meistä sairastuu tai jotain sellaista. Anders, joka oli ammattikuljettaja työskennellessään, ottaa luonnollisesti ohjat käsiinsä, mutta tiedän, että minäkin pystyn siihen.
08 maaliskuun 2014 - 10:26
Anna Granström sanoo:
Minullakaan ei ole ajokorttia! Tyypillinen Tukholman syndrooma. Omistan puolet autosta... Minulla oli ajokortti kun tulin raskaaksi, aion tehdä sen uudelleen...
08 maaliskuun 2014 - 10:39
Lena & Jan sanoo:
Ensimmäinen työpaikkani ajokortin saamisen jälkeen oli liikenneopettaja (kuten sitä silloin kutsuttiin) vuonna 1962. Korkeampi ajokortti kestää nyt 80-vuotiaaksi asti, mutta en usko, että ajelen siihen mennessä Concordilla. Miehelläni on kaikki tarvittavat ajokortit, koska hän on ollut ammattikuljettaja.
Minun neuvoni on: hanki ajokortti, niin sinulla on vielä hauskempaa!
08 maaliskuun 2014 - 10:41
Lena Dyche sanoo:
Onnea sinulle! Otin kortin monta, monta vuotta sitten ja olen asunut lähes aina maaseudulla, joten melkein pakko!
08 maaliskuun 2014 - 11:22
Pumita sanoo:
Minulla ei ole ajokorttia, ja rehellisesti sanottuna se ei tunnu haittaavalta, kun melkein aina on joku muu, joka haluaa ajaa. Ja osaa sen paremmin kuin minä, kun koordinaatio on huono jne. Hyvä että päästiin eroon!
08 maaliskuun 2014 - 12:07
admin sanoo:
Henny, olen ymmärtänyt, että ajokortti on vielä tärkeämpi, jos asut Norrlannissa tai muualla maassa. Tukholmassa pääsee pitkälle julkisilla kulkuneuvoilla ...
Steve, on mukavaa, kun ei tarvitse todistaa mitään. Pidän myös siitä, että minua ajetaan! Ja Peter tykkää ajaa...
Anders ja Birgitta, niin minäkin ajattelen joskus. Peter tekisi suurimman osan ajamisesta joka tapauksessa, mutta se on hyvä olla varmuuden vuoksi...
Anna Granström, minusta se on myös tyypillinen Tukholman syndrooma! Täällä pärjää niin hyvin ilman sitä ...
Lena & Jan, teillä on todella hyvä ajokortti! eikä Concord ole niin pieni...
Lena Dyche, ymmärrän, että se on välttämätöntä, jos asut maaseudulla! En tiedä, tuleeko se tapahtumaan minulle, mutta ajattelen sitä joskus.
Pumita, minullakaan ei ole hyviä koordinaatiokykyjä... Minun on myös vaikea ajatella selkeästi, kun olen stressaantunut. Ei ehkä niin hyvä liikenteessä...
08 maaliskuun 2014 - 15:24
Skotlantilaisia hetkiä sanoo:
Minulla on ajokortti, jonka sain Ruotsissa, mutta sen jälkeen kun muutin Skotlantiin, en ole ajanut juuri lainkaan. Mieheni ajaa, ja minusta on tullut mukava. Mutta nyt asiat muuttuvat. Katsotaan, miten se sujuu. Vasemmanpuoleinen liikenne tuntuu hieman pelottavalta ...
Joka tapauksessa, jos teennälkä yllättää, voitte vapaasti käydä katsomassa, sillä arvon skotlantilaista teetä blogissa jälleen tänä viikonloppuna:)
08 maaliskuun 2014 - 17:18
cia sanoo:
Hei!
Meillä molemmilla on ajokortti, mutta niin kauan kuin minä olen autossa, minä (Cia) ajan aina. Minä rakastan ajamista ja ukko rakastaa nukkumista ;).
12 maaliskuun 2014 - 16:59