Emme varmasti ole ainoita, jotka seuraavat Mary af Rövarhamnin kiehtovaa blogia. Linda, Ludvig ja heidän lapsensa lähtivät Ruotsista purjeveneellään neljä vuotta sitten, ja sen jälkeen he ovat olleet... kaikkialla! Heitä on voinut seurata niin Etelämerellä kuin Grönlannissakin.
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläTakaisin Malmössä
Meillä itsellämme oli onnea tapaa perhe Malesiassa viime talvena, kun juhlimme yhdessä uudenvuodenaattoa! Nyt perhe on palannut Malmöön, joka on Evening Post kirjoitti muutama päivä sitten. Täytyy sanoa, että on ollut mahtavaa päästä "seuraamaan" ympäri maailmaa blogin kautta.
Tämän perheen tekemä matka on inspiroiva monella tavalla. Heillä ei ole ollut poikkeuksellisia olosuhteita, mutta he ovat uskaltaneet tehdä uhrauksia ja taistella jonkin puolesta - ja sitten saavuttaneet sen, mistä muut vain uneksivat. Olivatpa unelmasi suuria tai pieniä, tämä perhe on loistava inspiraation lähde! Tutustu blogiin Rövarhamnin Maria.
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Katarina Wohlfart sanoo:
Oma spontaani ajatukseni on, miten pärjäätte lasten koulun kanssa niin pitkään. Mutta jumala miten jännittävää on ollutkaan seurata 🙂 .
02 heinäkuu 2014 - 21:02
Rkuth Virginiassa sanoo:
Seikkailunhalua on monenlaista. Minusta tuntuisi kuin olisin vankilassa, jos en voisi sulkea ovea takanani ja lähteä kävelylle tai ajelulle, käydä kirjastossa, silittää naapurin koiraa, käydä lounaalla ystävien kanssa, istuttaa kukkia ja yrttejä jne. jne. jne. En voisi kuvitellakaan eläväni veneessä.
Minun on kuitenkin myönnettävä, että on hauskaa lukea muiden ihmisten seikkailuista, vaikka minusta onkin hieman uhkarohkeaa viedä hyvin pieniä lapsia merille;
ajattele sairauksia.
Miltäköhän Ludvigistä tuntuu aloittaa työt näin nopeasti?
02 heinäkuu 2014 - 21:02
BP sanoo:
Voi sitä blogia, jota suosittelet NYT... olisit voinut tehdä sen jo aiemmin;-)
02 heinäkuu 2014 - 21:12
admin sanoo:
Katarina, nuorin poika ei ole vielä kouluikäinen. Tytön kohdalla koulun aloittamista on lykätty vuodella. Hän aloittaa siis nyt, kun hän on kahdeksanvuotias.
Ruth, se, miltä sinusta tuntuu, on erilaista! Minulle se olisi täysin mahdotonta, koska en osaa purjehtia. Mutta heidän matkansa kiehtoo minua! Ja kyllä, minäkin mietin, miltä tuntuu mennä töihin... ja miten tottuu elämään Ruotsissa taas.....
BP, haha, no se on yksi tapa katsoa asiaa... Olen varmaan maininnut heidät kerran aiemmin, mutta siitä on jo aikaa... Mutta ilmeisesti heidän matkansa tulee televisioon tänä talvena!
02 heinäkuu 2014 - 21:23
Ditte sanoo:
Olen seurannut heidän blogiaan ja matkaansa suurella mielenkiinnolla. Kuvittele, että uskallat lähteä ulos! Olen aivan liian pelkurimainen ja pelkään merta ajatellakseni sitä edes. Mutta se, että sinulla on unelma ja yrität toteuttaa sen, on vaikuttavaa.
Kaikki ei ole ollut helppoa matkan varrella...
Mutta mikä matka! Ja mitä kokemuksia!
02 heinäkuu 2014 - 22:10
Marina sanoo:
Hämmästyttävä matka! On niin ihanaa, kun joku uskaltaa ja onnistuu toteuttamaan unelmansa, olivatpa ne mitä tahansa.
02 heinäkuu 2014 - 22:16
Joanna sanoo:
Kyllä, se on siistiä! Tuntuu melkein oudolta, että ne on taas kotona 🙂 .
02 heinäkuu 2014 - 22:41
Ulla & Torgny sanoo:
Olen myös seurannut heidän matkaansa ympäri maailmaa, uskomatonta matkaa....heidän kertomuksensa lapsista blogissa on ollut uskomatonta. Yhtä hyvä kuin mikä tahansa........
On mielenkiintoista nähdä sarja televisiossa tänä talvena, odotamme sitä innolla.....
02 heinäkuu 2014 - 23:39
Herra Steve sanoo:
Miten ihania yhteisiä kokemuksia perhe voi ottaa mukaansa läpi elämän. Ihailen ihmisiä, jotka eivät vain unelmoi ja puhu unelmistaan vaan myös toteuttavat unelmansa.
03 heinäkuu 2014 - 6:42
admin sanoo:
Ditte, minäkin kunnioitan luultavasti liikaa merta. Mutta on ollut kiehtovaa seurata etäältä!
Marina, se on minusta inspiroivaa! Jos he pystyivät toteuttamaan niin suuren hankkeen, varmasti me muutkin pystymme siihen, vaikka sen ei tarvitsisi olla yhtä suuri!"?"?
Ulla & Torgny, haluaisin nähdä myös tv-sarjan!
Steve, sen on täytynyt hitsata ne yhteen! Olen samaa mieltä. Monet ihmiset vain puhuvat, mutta on ihailtavaa, kun ihmisillä on tarmoa toteuttaa unelmansa.
03 heinäkuu 2014 - 7:19
Lena Walesissa sanoo:
Olen lukenut heidän blogiaan aika ajoin. Todella seikkailu!
03 heinäkuu 2014 - 10:36
ilo sanoo:
Olen myös seurannut heidän blogiaan ja jakanut linkin useille ystäville, jotka ovat nauttineet sen lukemisesta.
Halaukset
04 heinäkuu 2014 - 17:30
admin sanoo:
Lena Walesissa, todellakin!
JoY, toivottavasti he jatkavat bloggaamista! On mielenkiintoista nähdä, miten koet eläväsi nyt Ruotsissa!
04 heinäkuu 2014 - 20:31
Rövarhamnin Maria sanoo:
Hei Helena,
Kiitos mukavasta viestistä. Olemme hyvin iloisia, että teimme tämän matkan nyt, kun lapset olivat pieniä. Koska jos on yksi asia, jota kaikki katuvat kuolinvuoteellaan, niin se on se, etteivät he viettäneet enemmän aikaa lastensa kanssa. Se on myös aika, jolloin ihmisillä tuntuu olevan vaikeinta saada arjen palapeliä kasaan.
Mitä kouluun tulee, olemme itse opettaneet lapsia. Molemmat osaavat lukea/kirjoittaa/laskea ja puhua englantia ilman suurempia vaikeuksia. Lovis on nyt aloittanut toisen luokan ilman ongelmia, ja pikkuveli Otto on ekaluokkalainen.
Ja Rkuthille Virginiassa, joka pitää meitä hieman hölmöläisinä, se on yleinen reaktio. Se, mikä on tuntematonta ja hieman erilaista, koetaan pelottavana ja tyhmänä. Me näemme sen hieman eri tavalla. Merellä vaarat ovat rajalliset, tiedämme, keitä he ovat, ja meillä on suunnitelma siitä, miten vältämme heidät ja mitä teemme onnettomuuden sattuessa. Maalla vaarat ovat kuitenkin paljon suuremmat. Ja jos vakuutusyhtiöiltä kysytään, vahinkoriski on maanteillä paljon suurempi kuin merellä. Joka tapauksessa olemme nyt kotona. Kaikki meni hyvin.
Juttuja,
Linda
08 heinäkuu 2014 - 0:38
Rkuth Virginiassa sanoo:
En oikeastaan ajatellut onnettomuuksia, koska niitä tapahtuu kaikkialla. Ajattelin enemmänkin vakavia sairauksia, joissa -
korkea kuume tai "nestehukka" vatsataudin jälkeen, esim. laittaa
in. Jos toinen aikuisista sairastuisi, toisen olisi vaikea huolehtia sekä veneestä että lapsista.
Ei ole kyse siitä, että purjehdit aina lähellä rantaa, apua on tarjolla.
voi saapua helikopterilla.
Hyvä, että olet palannut ilman ongelmia.
Lapset ovat varmaan iloisia saadessaan uusia ystäviä koulussa.
08 heinäkuu 2014 - 3:35
admin sanoo:
Mary af Rövarhamn, hyvä että kirjoitat Linda! Ja kiitos lasten ja koulunkäynnin selvittämisestä. Ehkä olisi mielenkiintoista, jos kirjoittaisit jälkikäteen jotain sairauksista ja merellä olosta, ympäri maailmaa. Sinulla on varmasti paljon kokemuksia, joista voi olla mielenkiintoista lukea!
08 heinäkuu 2014 - 7:31
Rövarhamnin Maria sanoo:
Myöhäinen vastaus Rkuthille Virginiassa
Et saa niin paljon tauteja, jos kokkaat kaiken ruoan aluksella, puhdistat veden ja vietät lähes kaikki illat ja yöt aluksella kaukana maalla olevista malariahyttysistä. Ja me olemme tehneet niin. Pahin asia, johon olemme törmänneet, on satunnainen flunssa, mutta tuskinpa sekään, koska useimmat virukset viihtyvät parhaiten hieman suuremmissa yhteisöissä, ja me yleensä vältämme niitä aivan muista syistä kuin tauteja.
Mutta kyllä, ymmärrän ajatuksesi. Merellä apu on kaukana. Mutta siellä ei ole viruksia tai tartuntatauteja. Akuutein sairaus merellä on luultavasti umpilisäkkeen tulehdus, jota varten meillä on aluksella bromidia ja morfiinia. Itse asiassa meillä on lääkkeitä ja välineitä paljon muuhunkin hoitoon. Ja koko matkan ajan meillä on ollut kaksi lääkäriä valmiina satelliittipuhelimella, jos olemme tarvinneet neuvoja.
Jos merellä sattuu hätätapaus, joka ei voi odottaa, yleisin ratkaisu on siirtyminen suurempaan alukseen, jossa on lääkäri. Mutta emme ole koskaan olleet edes lähellä. Jälkikäteen ajateltuna emme ole koskaan olleet yhtä terveitä kuin tällä matkalla.
/Linda
21 huhtikuun 2015 - 9:04