Käytämme kypärää pyöräillessämme, estämme savun leviämisen kaukaa ja varmistamme, että lapsemme syövät ruokaa, joka on kasvatettu ilman torjunta-aineita. Tällä tavoin ehkäistään luultavasti monia onnettomuuksia ja sairauksia, mutta jotkut väittävät, että meistä on tulossa turvallisuusnarkkareita, jotka kehittävät paniikkioireita. Mitä todella tapahtuu, kun maailman katastrofit hiipivät lähemmäs meitä ahdistuneita ruotsalaisia?
Erot riskien hallinnassa
Matkoilla ei voi olla pohtimatta, miten ruotsalaiset suhtautuvat ympäristönsä riskeihin verrattuna siihen, miten ihmiset muualla maailmassa suhtautuvat. Joissakin maissa ihmiset elävät jatkuvassa turvattomuudessa, sodan ja uhkien ympäröimänä jokapäiväisessä elämässä.
Muissa maissa kypärää ja turvavyötä ei käytetä, vaikka niitä on saatavilla ja vaikka liikenne on paljon vaarallisempaa kuin Ruotsissa. Viimeksi mainittua en suosittele lainkaan; jos turvavyö ja kypärä ovat saatavilla, on mielestäni hirveän tarpeetonta olla käyttämättä niitä. Samalla en voi olla miettimättä, mitä tämä turvallisuusajattelu tekee meille ihmisille.
Maailma on globaali
Ruotsi ei ole saari, jolla on läpäisemättömät muurit muuhun maailmaan nähden. Päinvastoin, olemme osa jotain globaalia. Muualla maailmassa tapahtuvia katastrofeja tapahtuu myös meille. Olemme usein liikkeellä, ihmiset liikkuvat edestakaisin eri puolilla maapalloa, ja kriisimaiden asukkaat tarvitsevat apuamme.
Miten hallitsemme riskejä?
Mutta miten me, jotka pelkäämme savukkeen savunhajua tai ruiskutettua porkkanaa, onnistumme käsittelemään seuraavia asioita akuutti vaaroista? Olemme huomanneet, mitä tapahtuu, kun joku ehkä ovat nähneet vilaukselta pienen sukellusveneen tai kun satunnainen henkilö laskeutuu Arlandaan puhtaasti hypoteettisesti voi olla Ebola. Mitä teemme, kun on todellinen kriisi? Pystymmekö selviytymään siitä ... vai tarvitsemmeko silloin kollektiivista terapiaa?
Ditte sanoo:
Viisaita ajatuksia, joita on syytä pohtia tarkemmin.
Luulen, että Ruotsissa elämme usein suojellussa osassa maailmaa, ja meidän on helppo nähdä asiat suurempina kuin ne ovat. Haluamme luultavasti käyttää sekä hammasrautoja että vöitä suurimman osan päivästä.
Kun esille tulee jotain muuta kuin ei-luomuvihanneksia, on helppo saada pieniä "katastrofeja", kun asiat ovat hieman "sotkuisia". Katastrofeja meidän osalta ei ole vielä tapahtunut.
24 lokakuun 2014 - 14:28
Alexandra sanoo:
Mielenkiintoista! Ajattelen, että terveellisen ja myrkyttömän ruoan syöminen, pyöräily kypärä päässä, Stellan turvaistuimen turvallisuuden varmistaminen jne. ovat asioita, joita voin hallita, kun taas se, tuleeko Ebola tänne tai päädymmekö sotaan, ei ole niin paljon asioita, joita voin hallita, ja siksi en ole huolissani niistä.
24 lokakuun 2014 - 15:54
BP sanoo:
No... Me Ruotsissa olemme niin hemmoteltuja luonnonkatastrofien, onnettomuuksien ja sairauksien suhteen. Täällä otetaan aina turvallinen ennen vaarallista. Hyvä vai huono - en todellakaan tiedä.
24 lokakuun 2014 - 18:06
admin sanoo:
Ditte, on mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu... Tuntuu, että maailmasta on tulossa yhä globaalimpi!
Alexandra, ajattelusi on viisasta! Ei kannata murehtia asioita, joihin emme voi vaikuttaa...
BP, kyllä, meitä on hemmoteltu... monin tavoin. Ja ajattelen vähän niin kuin sinä, en tiedä onko se hyvä vai huono asia... Tai se on hyvä asia, jos se ei mene liian pitkälle, ehkä.
24 lokakuun 2014 - 19:28
FANTASYDINING - blogi teemaravintoloista ja matkoista. sanoo:
Voit itse asiassa kysyä sitä itseltäsi! Nauroin kovasti tuon savupuhalluksen ja ruiskutetun porkkanan repliikin aikana. Päivän nauru. Ehkä olen väsynyt, en tiedä, mutta minusta se kuulosti niin hauskalta ...
24 lokakuun 2014 - 19:35
admin sanoo:
FantasyDining, kyllä haha, minusta me ruotsalaiset olemme joskus hieman hassuja... mutta ehkä kaikki ovat joskus, riippuen näkökulmasta.....
😉
25 lokakuun 2014 - 9:08