Muistatte ehkä, että meillä oli mukava ilta brittiläisten ja saksalaisten pöytänaapureidemme kanssa ravintolassa toissa iltana. He päätyivät kutsumaan meidät kyläänsä Sardiniaan, emmekä tietenkään epäröineet ottaa vastaan niin mukavaa kutsua! Eilen keskellä päivää pakkasimme matkailuauton ja ajoimme Scano di Montiferroon, joka ei ole kaukana Bosasta. Vau, mikä kokemus!
Sisällysluettelo
Kyselemällä ympäriinsä
Kuljimme FREEDOMia pienen kylän kapeilla kujilla ja kyselimme fabroreelta toisensa jälkeen, kunnes löysimme korkean talon piazzan ja suihkulähteen äärellä. Angelo ja Hilary toivottivat meidät tervetulleiksi nelikerroksiseen taloonsa ja tarjosivat samppanjaa terassilla.
Kun pullo oli tyhjä, siirryimme pariskunnan saksalaisen (hän kutsui itseään "baijerilaiseksi") naapurin Erneston luokse - omalaatuisen mutta ihanan vieraanvaraisen miehen, joka antoi meille elämyksen avaamalla upean kotinsa! Ja sitten saimme vielä lisää samppanjaa... mukaan lukien vuoden 1995 Dom Perignonia!
Kylän korkeimmassa talossa, joka on kuin museo.
Ernesto asuu kylän korkeimmassa talossa - viisikerroksisessa talossa, joka on täydellinen museo. Ernesto on keräilijä, ja kiehtovaa tavaraa täyttävät seinät, lattiat, katot ja portaikot: muinaisia maanviljelytyökaluja, posliinia, roomalaisia patsaita, ranskalaisia seinävaatteita, Märklin-junaratoja lasitettuna ympäri seiniä, pehmoleluja, pölyisiä samppanjapulloja kaikkialla kellarissa, viinejä omassa kerroksessaan ja luetteloita, joissa on aiemmin korkkaamattomien samppanjapullojen etiketit.
Ernesto on myös jonkinlainen keksijä. Hän ei pidä muovista ja on suunnitellut nerokkaita puuratkaisuja kaikkeen ikkunaluukuista samppanjapullojen säilytykseen. Entäpä ulkosuihku ja poreallas 4. kerroksen terassilla?
Illalliskutsut
Iltapäivä venyi myöhään, kun istuimme ja juttelimme, ja yhtäkkiä meille tarjottiin illallista, josta emme voineet kieltäytyä! Ensin meidän piti käydä ostoksilla lihakaupassa ja pienessä paikallisessa vihannes- ja maustekaupassa.
Emme olisi löytäneet yhtään kauppaa ilman paikallista opasta - ne ovat käytännössä piilossa pienten "salaisten" ovien takana ilman yhtäkään kylttiä. Kun astut sisään, löydät paikallisesti tuotettuja vihanneksia ja täällä saarella kasvatettujen sikojen lihaa. Kuvittele, että voit ostaa tuoreita tuotteita näin!
Fantastiset viinit
Kun palasimme, meidät kutsuttiin Antipasto (paljon herkkuja) Angelon ja Hilaryn luona ja sitten illalliselle Erneston luona. Fantastinen illallisisäntämme ei todellakaan hukannut aikaa!
Kokin takkiin ja kokinhattuun pukeutuneena hän kaatoi aivan loistavia punaviinejä (ranskalaisia viinejä vuodelta 1994, jotka hän pyyhki pölystä!) ja tarjoili maukkaita alkusalaatteja kesäkurpitsoista ja valkokaalista, olutmarinoitua sianlihaa, joka oli ollut pitkään uunissa, ja timjamilla maustettuja perunoita. Sitten oli sorbettia mansikoista, banaanista ja 30 vuotta vanhasta grappasta sekä appelsiinista ja grappasta. Mikä ilta! Olimme täysin sanattomia...
Aamiainen paikallisessa baarissa
Nukuimme hyvin asuntoautossamme kylän pienellä kadulla, ja aamulla kello 9 tapasimme jälleen isäntämme aamiaisella paikallisessa baarissa. Tässä kylässä kaikki tuntevat toisensa ja pysähdyimme jatkuvasti juttelemaan yhden ja toisen kanssa. Ja sama tietysti aamiaisella!
Kun oli aika lähteä, saimme sekä kesäkurpitsaa (aivan valtava) että salaattia, jonka Angelo ja Hilary kasvattavat itse, ja tuoretta Salsicciaa, jonka ostimme lihakauppiaalta. Nyt olemme palanneet leirintäalueelle ja yritämme sulatella kaikkia vaikutelmia!
No post found!
Henny sanoo:
Mikä tyyppi, en viitsisi hengailla hänen kanssaan koko kesää 😀.
08 heinäkuun 2015 - 16:20
Bosse ja Gerd sanoo:
Mikä ihana muisto, jonka otat mukaasi loppumatkan ajaksi - ja pyörittelet varmaan vieläkin silmiäsi kaikkien tarjoiltujen herkkujen jälkeen...!
08 heinäkuun 2015 - 16:48
Madelene Fryklind sanoo:
Mitkä nautiskelijat! Ihanaa! Ja miten hauskaa tutustua pieneen kylään. Matkailuautonkuljettajana joutuu usein ajamaan vain maanteitä, eikä uskalla mennä pieniin ruuhkaisiin kyliin. Seuraavan kerran kun menemme etelään, olemme rohkeampia! (ja otamme pienemmän matkailuauton...)
08 heinäkuun 2015 - 17:00
Tony sanoo:
Miten ihania kokemuksia teillä onkaan!
08 heinäkuun 2015 - 17:17
Herra Steve sanoo:
Tämä ei ollut vain harvinainen tapahtuma, vaan uskomaton seikkailu.
On erityisen hienoa, että meillä on mahdollisuus tavata paikallisia ihmisiä kaukana turistirysistä.
On epäilemättä monia erilaisia tapoja elää elämääsi.
08 heinäkuun 2015 - 17:33
Maggan ja Ingemar sanoo:
Hauskaa! Mitä muistoja otat mukaasi. Paikallisten tapaaminen ja kutsuminen heidän koteihinsa on jotain sellaista, jonka toivoisi kaikkien voivan kokea. Se on yleensä matkan parhaita muistoja.
Ovatko ne hyviä?
08 heinäkuun 2015 - 18:07
Lisa & elämä valoisalla puolella sanoo:
Mikä mahtava kokemus! Matkustaminen ja tapaamiset. Maaginen.
Jatkakaa hyvää työtä!
Ja onnittelut jälkikäteen Peterille, koska en saanut häntä ajoissa kiinni muilla kanavilla. 🙂
08 heinäkuun 2015 - 18:25
Åsa sanoo:
Ernesto vaikuttaa hienolta tyypiltä, ja mikä ihana paikka ja mikä upea muisto! Asioita, jotka tapahtuvat vain siksi, että olette mukavia ihmisiä!
08 heinäkuun 2015 - 18:32
Ama de casa sanoo:
Mikä mahtava kokemus! Aivan valtava 🙂
08 heinäkuun 2015 - 18:58
BP sanoo:
WOW! Tällaiset tapaamiset ovat elinikäisiä muistoja. Ernesto oli aivan uskomattoman vieraanvarainen teitä kohtaan, jotka olette hänelle täysin vieraita. Fantastista! Silloin tuntee itsensä yhtäkkiä vähemmän turistiksi, eikö niin?
Käärme oli kuitenkin inhottava - yäk;-) Sitten yritän kuvitella, miten ja mihin pysäköit Freedomin;-)
08 heinäkuun 2015 - 20:53
Ditte sanoo:
Fantastista! Mikä kokemus teillä oli! Vieraanvaraisuus ja huolenpito ja paljon muuta...
Kiitos, että kerroit meille pienen kulman...
08 heinäkuun 2015 - 21:16
admin sanoo:
Henny, se oli hieno kokemus (vaikkakin intensiivinen) 😉.
Bosse ja Gerd, tämä on sellainen asia, jonka todella muistatte - me emme koskaan unohda tätä iltaa, jos niin sanotte!
Madelene, voi olla vähän hankalaa päästä liian ahtaille kujille, jos on iso auto (mutta toisaalta vauhti on pienissä kylissä aika rauhallista, joten ei tarvitse niin älyttömästi stressata)! Ja kyllä, mun mielestä kannattaa uskaltaa vähän enemmän! 😉
Tony, joskus on otettava riski ja sanottava kyllä! 🙂
Steve, mielestämme tämä on todellinen seikkailu!
Maggan ja Ingemar, se on luultavasti paras tapa kokea paikka! Saimme tietää ja kokea niin paljon, mitä emme koskaan saa, kun vain seisomme leirintäalueilla.
Lisa, eikö niin? Matkustaminen ja tapaamiset! Ja kiitos onnitteluista!
Åsa, haha, se oli ystävällistä sinulta! Kyllä, joskus on uskallettava olla kyllä-mies! 🙂
Ama de casa, voin vain olla samaa mieltä! 🙂
BP, olet aivan oikeassa! Hän oli tavannut meidät vain lyhyesti edellisenä päivänä - hyvin vieraanvarainen! Fantastista! Ja Ernesto auttoi meitä löytämään sopivan parkkipaikan 😉.
Ditte, on niin hauskaa, että haluat olla mukana nurkassa! 🙂
08 heinäkuun 2015 - 21:17
Monica sanoo:
Sanoo kuten kaikki muutkin: aivan loistava! Tulet uteliaaksi näistä ihmisistä. Miten he löysivät tämän kylän, kuinka kauan he ovat asuneet siellä ja asuvatko he pysyvästi. Ernestin setä näyttää olleen aiemmin kokki ja uskomattoman ihana mies. Miten onnekas olitkaan, kun sait tavata heidät! Ensimmäiset turistit kylässä, voiko se todella olla totta? Nyt niitä tulee varmaan lisää! Miten ihanaa ja omaperäistä elämää, se on vähän sellaista kuin meilläkin kylällä on leipureita ja lihakauppiaita, joilla on mitä uskomattomimpia raaka-aineita. Rauhallisempaa ja luonnollisempaa elämää yksinkertaisesti. Nyt menemme tien toiselle puolelle ja toivomme, että vältämme tämän pelottavan kuumuuden. Olkaa iloisia, ettette tehnyt niin, se on oikeastaan sietämätöntä, varsinkin kun se kestää näin pitkään!
09 heinäkuun 2015 - 10:44
JoY sanoo:
Mikä ilta teillä olikaan! Kuinka jännittävää näissä tapaamisissa onkaan, ja jos olet vain avoin ja utelias, mitä tahansa voi tapahtua. Kotoisaa.
Halaukset
09 heinäkuun 2015 - 11:49
admin sanoo:
Monica, englantilaisilla on ollut talo seitsemän vuotta, ja he asuvat siellä nyt vakituisesti (mutta eivät alusta alkaen). Miehellä on italialainen isä ja siksi hän puhuu sujuvasti italiaa, mutta he näyttävät löytäneen kylän sattumalta! Ei aavistustakaan, oliko me todella ensimmäiset turistit... mutta ilmeisesti turistit vain ajavat ohi! Ymmärtääkseni sinäkin pidät tästä elämästä leipureineen ja lihakauppiaineen jne, mahtavaa!
Kyllä, aivan oikein! Sinun on oltava avoin mahdollisuuksille ja sanottava "kyllä" 😉.
09 heinäkuun 2015 - 11:51
Matkailuauto Helge sanoo:
Voi kyllä, tämä on se rusina, kun olet matkailuautolla liikkeellä! Toivotan teille jatkuvia Goan päiviä!
10 heinäkuun 2015 - 9:21
Planeetan löytäminen sanoo:
Voi, miten upea kokous ja miten ikimuistoinen päivä!
11 heinäkuun 2015 - 1:00