Tässä muutamia lukuvinkkejä! Kirjoja luettavaksi on täydellinen olla matkoilla; lentokoneessa, odotussalissa, hiekkarannalla... Me molemmat luemme paljon ja käytämme ensisijaisesti tablettia, jotta voimme ladata uusia ruotsinkielisiä kirjoja, vaikka olisimme ulkomailla.
Me molemmat kiitämme nöyrästi lukuvinkkejä, joita saimme teiltä lukijoilta jokin aika sitten! Tässä muutamia kirjavinkkejä/arvosteluja minulta, eli kirjoja, joita olen lukenut viime kerrasta lähtien. Peter, joka lukee lähinnä rikoskirjallisuutta, suosittelee lämpimästi kaikkea Arne Dahlin ja Kristina Ohlssonin kirjoittamaa!
Sisällysluettelo
Ei ja minä Delphine de Vigan
Ranskalainen Lou on 13-vuotias, ja hänen älykkyysosamääränsä on 160. Hän on kaksi vuotta nuorempi kuin luokkatoverinsa eikä sovi mihinkään. Kun heidän on pidettävä koulussa esitelmä, Lou päättää, että esitelmän pitäisi käsitellä kodittomia ihmisiä, ja hän tekee tutkimuksensa haastattelemalla 18-vuotiasta koditonta tyttöä nimeltä No.
Miksi avaruusraketteja voidaan rakentaa, mutta ei voida estää ihmisiä nukkumasta siltojen alla? Lou ja No ystävystyvät, mutta voiko asioita todella muuttaa oikeasti? Kirja, jonka upea kieli saa minut usein hymyilemään ja lukemaan sen uudelleen.
Profetia kirjoittanut Agneta Pleijel
Agneta Pleijelin muistelmat kuvaavat 13-vuotiaan professorin tyttären elämää Lundissa. Tämä saattaisi vetoaa minuun, koska minäkin olin 13-vuotias professorin tytär Lundissa, mutta en tunnista itseäni sen enempää.
Joskus kirja on mielestäni hieman sekava ja luulen, että kirjoittaminen oli kirjailijalle lähinnä terapiaa. Mutta sitten kaikki loksahtaa kohdalleen. Miten tulkitset maailmaa ja miten suhtaudut siihen, kun olet aikuinen? On niin monia asioita, joista aikuiset eivät koskaan puhu: uskottomuus, vaikka se on itsestään selvää, Jumala, elämän tarkoitus... Tyttö kärkkyy ja arvaa, projisoi, yrittää ymmärtää...
Avataan kuolemani sattuessa kirjoittanut Liane Moriarty
Cecilia löytää ullakolta miehensä kirjoittaman kirjeen. "Avataan kuolemani varalta", siinä lukee. Cecilia pidättäytyy avaamasta sitä pitkään, mutta kun hän huomaa, kuinka stressaantunut hänen miehensä on kirjeen löytymisestä, hän ei voi vastustaa. Se, mitä kirjeestä paljastuu, kääntää ylösalaisin Cecilian ja hänen miehensä, mutta myös monien muiden heidän lähipiirissään olevien ihmisten elämän. Tunnetko todella naapurisi? Tätä kirjaa en tule muistamaan pitkään aikaan, mutta se on viihdyttävää luettavaa.
Elämäni pingviininä Katarina Mazetti
Joukko epäsovinnaisia risteilee Etelämantereella m/s Orlovsky -aluksella. Tapaamme Tomasin, joka aikoo tehdä itsemurhan jäävuorten keskellä, ja Wilman, joka on synkästä salaisuudestaan huolimatta parantumaton optimisti. Alba, iäkäs nainen, tarkkailee villieläimiä ja vertaa niiden käyttäytymistä aluksella oleviin ihmisiin. Mukava ja helppolukuinen tarina!
Mies nimeltä Ove kirjoittanut Fredrik Backman
Fredrik Backmanin esikoisromaani sai erittäin hyvät arvostelut, ja tiedän, että monet rakastavat tätä kirjaa. Ymmärrän myös miksi - se on humoristinen ja samalla vakava. Saamme tutustua katkeraan Oveen, joka yrittäessään tappaa itsensä eri tavoin tekee uusia tuttavuuksia ja kokee elämän uusia ulottuvuuksia. Ei ihan minun tyyppinen kirja, mutta silti lukemisen arvoinen!
Tunnustus John Grisham
John Grisham kirjoittaa enimmäkseen trillereitä, jotka eivät ole minun lajityyppini, mutta koska Peterin mielestä tämä kirja oli hieman erilainen, annoin sille mahdollisuuden. The Confession -kirjassa tavataan amerikkalainen pappi, joka saa kuulla kuolevan rikollisen tunnustuksen, joka tarkoittaa, että hän on tehnyt kauhean murhan monta vuotta sitten.
Murhasta tuomitaan täysin erilainen (nuori, musta) mies, joka aiotaan teloittaa. Voiko pappi tehdä mitään, ja onko hänellä aikaa puuttua asiaan ennen kuin syytön mies teloitetaan? Jännittävä kirja kuolemanrangaistuksesta ja mustien tilanteesta Yhdysvalloissa.
Kanada Richard Ford
Dell ja hänen kaksoissisarensa elävät 1960-luvun Yhdysvalloissa juuretonta elämää, sillä heidän isänsä työskentelee lentotukikohdissa ja hänet siirretään välillä osavaltiosta toiseen. Kun heidän isänsä menettää työnsä, hän ryhtyy erilaisiin liiketoimiin, kuten autojen, kiinteistöjen ja varastetun lihan myyntiin.
Yhä rikollisemmiksi käyvät liiketoimet johtavat epätodennäköisesti Dellin molempien vanhempien tekemään pankkiryöstöön. Kun vanhemmat jäävät kiinni, koko perhe hajoaa taivaan tuuliin, ja Dell päätyy äitinsä kaukaisen ja hyvin omalaatuisen tuttavan luokse Kanadan maaseudulle. Tarina on kerrottu hienosti 15-vuotiaan Dellin näkökulmasta.
mirage 38 kirjoittanut Kjell Westö
Tämä kirja vie meidät 1930-luvun älylliseen Helsinkiin. Miesten kerhossa keskustellaan politiikasta ja siitä, mitä Euroopassa tapahtuu eri poliittisista näkökulmista. Mielenkiintoista luettavaa jälkikäteen!
Minä (joka pidän itseäni melko hyvänä ruotsin kielessä) saan kerrankin oppia paljon uusia sanoja! Kirja on paitsi opettavainen, myös jännittävä! Koko tarinan ajan seuraamme rouva Wiikiä, erään mieskerhon jäsenen sihteeriä, jonka synkkä salaisuus johtaa odottamattomaan suuntaan.
Ensimmäinen valhe kirjoittanut Sara Larsson
Tämä kirja käsittelee raiskauksia ja miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, mutta ennen kaikkea yhteiskunnan näkemystä väkivaltaisista miehistä ja siitä, miten oikeusjärjestelmä kohtelee heitä. Tämä on tietenkin tärkeä aihe, ja sinut vedetään mukaan jännittävään tarinaan, joka sijoittuu sekä menneisyyteen että nykyhetkeen, sekä Ruotsiin että Thaimaahan. Välillä minusta tarina on hieman väkinäinen eikä pääse loppuun asti, mutta se on silti lukemisen arvoinen!
Lapsen synnyttäminen Kristina Sandberg
Tämä tarina kertoo 1930-luvun Ruotsista. Maj tulee raskaaksi ja joutuu naimisiin säilyttääkseen kunniansa. Avioliitto ei ole aivan sellainen kuin hän halusi, ja kirjaa lukiessani olen lakkaamatta onnellinen siitä, etten elä tuossa ajassa. Kirja on mielenkiintoinen (nais)historiallinen kertomus ja jos ruotsalainen kotiruoka kiinnostaa, se on kultakaivos! Ensimmäisestä sivusta viimeiseen sivuun syö itsensä läpi alkuperäisen ruotsalaisen keittiön.
Beckomberga - Oodi perheelleni kirjoittanut Sara Stridsberg
Sara Stridsbergin oma isä oli Beckombergan mielisairaalassa. Tämä ei kuitenkaan ole omaelämäkerta, vaikka päähenkilö Jackien isä on myös Beckombergassa. En tiedä mikä tämä on? Joskus luulen, että se on runoutta. Joka tapauksessa se on uskomattoman kauniisti kirjoitettu, ja samalla se on historiallinen kertomus psykiatrian aikakaudesta, jota ei enää ole.
Valittu Steve Sem-Sandberg
Tiedämme (valitettavasti), mitä juutalaisille tapahtui toisen maailmansodan aikana. Tiedämme myös, että natsi-Saksa halusi "puhdistaa rotua" ja tuhota ihmiset, joilla oli perinnöllisiä sairauksia ja muita "huonoja luonteenpiirteitä".
Mutta mitä tapahtui vammaisille ja "epätäydellisille" lapsille? Heidät lähetettiin Spiegelgrundin kaltaisiin klinikoihin. Siellä "hoito" tarkoitti eutanasiaa, ja vanhemmat, jotka tietenkin pyysivät lapsiaan, saivat lähestymiskiellon. Lukemisen arvoinen ja silmiä avaava!
Herra Steve sanoo:
Luin paljon vuonna 2001 saamani aivohalvauksen jälkeen, ja vuonna 2004 luin Paulo Coelhon kirjan "Alkemisti". Se oli kirja, joka sopi minulle ja antoi minulle silloin paljon, ja luin sen jälkeen vielä kahdeksan muuta hänen kirjaansa ja ajattelin, että ne antoivat minulle "täydennystä". Kun luin hänen kirjansa "Brida" vuonna 2012, olin päässyt vasta kolmannekseen kirjasta, kun laitoin sen sivuun. Sen jälkeen en ole lukenut mitään muuta Coelholta. Sain yksinkertaisesti tarpeekseni toimitetusta viisaudesta. Ehkä se johtui siitä, etten enää tarvinnut sitä, tai ehkä se tuntui liian mauttomalta.
Luin viimeisimmän kirjani, Niklas Ekdalin ja Inga-Britt Ahleniuksen ("Neiti Peloton") kirjoittaman "Herra Chance" viime lokakuussa. Olin odottanut innolla sen lukemista, mutta jouduin ponnistelemaan sen läpi ja jätin jopa liitteen väliin. Lukuhaluni ei yksinkertaisesti ole enää yhtä suuri. Mistä se sitten johtuukaan. Minulla taitaa olla muita asioita, jotka täyttävät elämäni kupin ääriään myöten. Mysteeritarinat eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Minulle on romaaneja ja dokumentteja. Katson silti tarkemmin vinkkisi ja katson, voisiko se olla jotain minulle.
23 heinäkuun 2015 - 22:48
Åsa sanoo:
Useat niistä vaikuttavat todella hyviltä! Luen paljon juuri nyt, ja olen kiitollinen vinkeistä! Itse suosittelen Helen Thorfinnin "Innan floden tar oss", joka kertoo ruotsalaisesta perheestä, joka muuttaa Bangladeshiin, jotta äiti pääsee työskentelemään siellä avustustyössä. Todella mielenkiintoista!
23 heinäkuun 2015 - 23:05
BP sanoo:
Olen täysin samaa mieltä Peterin kirjavalinnasta. Hänen kirjailijansa ovat myös minun suosikkejani. Mutta hassua on se, että minäkin olen itse asiassa lukenut vain yhden sinun kirjoistasi: A Man Called Ove. Voin kertoa, että olet nyt kolmas henkilö (kollegani Yvonne, sinä ja minä), joka on luultavasti ainoa, joka ei oikeastaan pitänyt tuosta kirjasta.
Mutta kummallista kyllä, olen "pakottanut itseni" vastoin parempaa tietoani lukemaan hänen jatko-osansa. Voi, kaveri on itse asiassa tulossa yhä paremmaksi ja paremmaksi. Hänen viimeisin kirjansa "Britt-Marie on ollut täällä" on itse asiassa todella hyvä. Joten - antakaa kaverille vielä yksi tai kaksi mahdollisuutta;-))
Vastaus: Hei, olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista. Koska tiedän tarkalleen, mitä tarkoitat internetillä/wifillä - sen puutetta joka tapauksessa ja tunnetta siitä, että olet täysin vammainen - ymmärrän hyvin, että kommentoit "erissä". Niin minäkin tein Espanjassa. Se varmasti kirpaisi, mutta sinulla ei ole vaihtoehtoja. Totta kai "ylirasitat" internet-tiliäsi. Se on tavallaan pelastusrengas, eikö olekin!!!?
23 heinäkuun 2015 - 23:10
admin sanoo:
Steve, halu lukea voi vaihdella edestakaisin, mutta siinä ei ole mitään väärää, eihän? Olen lukenut yhden Coelhon kirjan, mutta en oikein pitänyt siitä. Kaverini kuitenkin piti siitä, joten se on eri asia. En tiedä herra Chance, ehkä kannattaa tutustua!
Åsa, on hienoa, että sinäkin luet paljon ja että voimme vaihtaa kirjavinkkejä! Ennen kuin joki vie meidät olen lukenut. Samaa mieltä, erittäin hyvä!!!
BP, juuri sinä ehdotit Arne Dahlia!!!!. Kiitos paljon! Peter on nyt lukenut kaikki 14 kirjaa häneltä 🙂 Mielenkiintoista, että et niin tykännyt Ove-kirjasta, mutta ok, en tuomitse 😉 Ja tietysti netti on pelastusrengas! Me päätämme priorisoida nettiä, mutta silti pitää vähän pidättäytyä....
23 heinäkuun 2015 - 23:29
Elisabeth sanoo:
Minulla on ollut ajanjakso, jolloin en ole lukenut paljon. Ainoa kirja listallasi on Ove. Minusta se oli ihan hyvä, mutta .... Kiva saada vinkkejä uusista kirjoista. Viimeisin lukemani oli Alexandra Pascalidoun Kaos ja se antoi Kreikan kriisille uuden ulottuvuuden. Hyvää jatkoa!
24 heinäkuun 2015 - 6:11
Lennart sanoo:
Mies nimeltä Ove oli hauska lukea!
Tulossa elokuvateatteriin!
Näkemiin!
24 heinäkuun 2015 - 6:33
admin sanoo:
Elisabeth, lukeminen menee luultavasti sykleissä meillekin. Juuri nyt luemme paljon, koska olemme matkoilla. Kaaos kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta!
Lennart, tuleeko kirjasta myös elokuva? Kyllä, se on ollut suosittu ...
24 heinäkuun 2015 - 8:47
4000milj. sanoo:
Pidin myös The Birth of a Childista ja sen kahdesta jatko-osasta.
Ruotsalainen naiskirjallisuus on juuri minun lajityyppini.
Spill, joka voitti August-palkinnon muutama vuosi sitten, on toinen tällainen suosikki, samoin kuin Slumpvandring, Hohaj, Glasfåglarna, Häxringarna....
Ei uusia kirjoja, enemmän klassikoita.
24 heinäkuun 2015 - 9:16
admin sanoo:
4000 mailia, Spill olen lukenut, mutta en muita. Kiitos vinkeistä! Kirjojen ei tarvitse olla uusia ollakseen hyviä! 🙂
24 heinäkuun 2015 - 9:35
solan sanoo:
Lukuvinkkejä tarvitaan aina. Minulla on aikalailla elämäkertoja, kaikkea Patti Smithistä, Ronny Woodista Povel Rameliin!
24 heinäkuun 2015 - 9:51
Ama de casa sanoo:
Juuri nyt olen surkea lukemaan... Kun olemme olleet ulkona, olemme sen sijaan kuunnelleet vanhoja kesäkeskusteluja, jotka olemme ladanneet puhelimiin netistä. Siellä on ehtymätön varasto - osa ei tosin ole ollenkaan hyviä, mutta sitten on vain hypättävä seuraavaan 🙂 ).
24 heinäkuun 2015 - 10:20
admin sanoo:
Solan, minäkin voin joskus nauttia elämäkertojen lukemisesta. En ole kuitenkaan lukenut mainitsemiasi.
Ana de casa, sekin kuulostaa hienolta ja mielenkiintoiselta harrastukselta! 🙂
24 heinäkuun 2015 - 10:49