Ole Lundberg on kotoisin Ahvenanmaalta, mutta on viettänyt suuren osan elämästään merellä. Jo 13-vuotiaana hän lähti laivalle, ja sen jälkeen hän on työskennellyt lukemattomilla laivoilla, kouluttautunut merikapteeniksi ja käynyt kaikilla mantereilla. Nykyään Ole elää rauhallisempaa elämää vaimonsa kanssa Ahvenanmaalla, mutta meri kutsuu yhä!
Ole on rakentanut oman asuntoveneen, ja jäättömänä vuodenaikana pariskunta viettää sillä paljon aikaa. Voit lukea elämästä asuntoveneellä ja erilaisista merenkulkumuistoista (B)logbook-blogista, jossa Ole kirjoittaa peitenimellä "Captain Haddock". Haluamme tietysti tietää enemmän, ja olemme esittäneet Olelle kahdeksan uteliasta kysymystä asuntoveneestä ja elämästä merellä.
Sisällysluettelo
Voitko kertoa meille hieman itsestäsi? Kuka olet ja missä asut?
Nimeni on Ole Lundberg. Asun Ahvenanmaalla, noin kilometrin päässä Kastelholman linnasta, Slottsundetin rannalla, joka johtaa Lumparnin merenlahdelta pohjoiseen linnan raunioille. Vaimoni, elämän- ja matkakumppanini on Birgitta, ja olemme molemmat 73-vuotiaita.
Miten sinusta tuli merimies ja millaista merimieselämä oli nuorena?
Lähes kaikki ahvenanmaalaiset työväenluokan pojat lähtivät merille varhaisnuoruudessaan. 1950-luvulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Jos ei halunnut olla maanviljelijän poika tai metsurimies, oli vain lähdettävä merelle tai muutettava Ruotsiin ja etsittävä töitä, minkä monet tekivätkin, etenkin tytöt.
Ahvenanmaalaiset ovat aina olleet merenkulkijoita. "Meri on meidän tiemme", sanomme yleensä, ja suuri laivanvarustajamme Gustaf Erikson, jonka purjelaivasto oli maailman ylpein ja suurin, kasvatti monia kuuluisia kapteeneita ja innoitti nuoria poikia valitsemaan merenkulun. Merenkulku on tehnyt Ahvenanmaasta vauraan yhteiskunnan.
Lähdin merelle viisitoistavuotiaana. Tällä tarkoitan sitä, että lähdin merille avomerelle ja ulkomaille. Itse asiassa aloitin merenkulku-urani jo kolmetoistavuotiaana, kun kesälomalla palvelin kansi- ja kokkipoikana kaleerilla, jolla kuljetimme puuta Ahvenanmaalta Turkuun. Elämä nuorena merimiehenä oli välillä rankkaa, mutta siisteyttä ja kurinalaisuutta oppi.
Muutaman Ahvenanmaan laivoilla vietetyn vuoden jälkeen lähdin Norjaan. Seikkailu kutsui. Norjan kauppalaivasto oli tuohon aikaan yksi maailman suurimmista. Laivat matkustivat ympäri maailmaa. Oslossa sijaitsevassa merimiesvirastossa saattoi valita, minkä osan maailmaa halusi nähdä. Purjehdin norjalaisilla laivoilla (me sanomme "purjehtia", vaikka nykyään "purjehdimme" dieselmoottoreilla) monta vuotta opiskellessani merikapteeniksi meripalveluksen välissä.
Millaisilla veneillä olet työskennellyt ja missä olet matkustanut purjehtijana? Kerro meille!
Olen työskennellyt monenlaisilla aluksilla, isoilla ja pienillä, irtolastialuksilla, yleislastialuksilla, matkustaja-aluksilla ja säiliöaluksilla, ja olen käynyt kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Työskentelin jopa yliperämiehenä aluksella, jolla kuljetimme eläviä lampaita Australiasta Iraniin. Elävien eläinten kuljettamista tällä tavoin arvostellaan nykyään voimakkaasti. Olin myös Ahvenanmaan hinaajan kipparina 90-luvulla.
Mikä on parasta merellä työskentelyssä?
Parasta kaukotyössä oli se, että pääsin näkemään maailmaa. Ja pitkät lomat, jolloin vaimoni ja minä tutustuimme Eurooppaan autolla. Teimme monia automatkoja, kaikkea Pohjois-Kapista Italian saappaankorkoon. Meillä ei koskaan ollut matkailuautoa, vaan ihan tavallinen pakettiauto, johon saattoi liittää teltan taakse tai sivuovelle.
Mikä on pahin asia, jonka olet kokenut merenkulkuvuosiesi aikana?
Pahinta, mitä laivalla tapahtuu, on mielestäni se, että laivakaveri loukkaantuu ja kuolee. Olen kokenut sen kolme kertaa.
Voitko kertoa meille hieman asuntoveneestäsi? Mikä on sen historia ja miten siinä asuminen toimii?
Ystävä antoi minulle lähes ilmaiseksi ränsistyneen asuntovaunun. Olin usein automatkojemme aikana murahtanut vihaisesti tiellä liikkuvista asuntovaunuista, joten sanoin vaimolleni, ettemme ikinä ottaisi sellaista tien päälle. Laitoimme sen vesille. Sen jälkeen rakensin kahdelle ponttonille suuren kannen, ripustin 15-hevosvoimaisen perämoottorin toiseen päähän, nostin asuntovaunun kyytiin, ja saimme mukavan asuntoveneen, jolla huristelimme 3,5 solmun nopeudella.
Käytimme kelluvaa asuntovaunua huviveneenä 13 vuoden ajan. Pidimme siitä elämästä niin paljon, että päätimme rakentaa isomman asuntoveneen, joka kulkee hieman nopeammin. Ja kun otin vuonna 2000 työpaikan Ahvenanmaan maantielautalta, jotta eläkepäiviin asti kuluisi aikaa rauhassa ja hiljaisuudessa, aloin vapaa-ajallani rakentaa. Kesti kaksi vuotta, ennen kuin saimme valmiiksi uuden matkaloma-asuntomme. Se oli menestys.
Aluksella on kaikki, mitä mukavalta loma-asunnolta voi toivoa: kaasukäyttöinen liesi ja jääkaappi, minisauna kahdelle hengelle, valettu wc, aurinkopaneeli ja akut, jotka tarjoavat runsaasti virtaa valaistukseen, tietokoneeseen, hiustenkuivaajaan, elektronisten laitteiden lataamiseen ja niin edelleen.
Miten liikkuvan asuntoveneen kanssa matkustaminen onnistuu ja missä olette matkustaneet asuntoveneellä?
Kelluvan kesämökin kanssa matkustaminen on veneilyn paras muoto. Träflyte (se on hänen nimensä) ei ole mikään ihme, kun on kyse selviytymisestä ankarasta säästä merellä, mutta nykymaailmassa meillä on aina hyvät säätiedotukset puhelimissamme ja tableteissamme. Valitsemme reittimme sen mukaan, mitä tuulet sallivat, ja Saaristomerellä, Ahvenanmaan ja Suomen välisessä saaristossa, on kymmeniä tuhansia saaria, joilla kaikilla on tuulen puhaltaessa leuepuoli. Vesialueet ovat täydellisiä asuntoveneille. Aina löytyy rauhallinen lahti, johon ankkuroitua.
Meillä on Ahvenanmaan saaristossa monia suosikkilahtia, joihin yleensä menemme, ankkuroidumme ja jäämme muutamaksi yöksi. Asumme maaseudulla, mutta joka loppukesä vietämme yleensä viikon asuntoveneellämme Maarianhaminan kaupungissa, siellä sijaitsevassa vierassatamassa. Vuosien varrella olemme käyneet useimmissa tärkeissä kaupungeissa ja vierassatamissa Saaristomerellä Hangon itäpuolelta Uudenkaupungin luoteispuolelle. Risteilynopeutemme on 5 solmua.
Lopuksi kysymys, jonka kysymme kaikilta haastattelemiltamme: Mikä on unelmiesi matkakohde?
Eläkkeelle jäätyämme olemme matkustaneet tilauslentokoneella seuraaviin kohteisiin Thaimaa ja olemme viettäneet monta vuotta muutaman viikon Gran Canarialla, mutta olemme vähentäneet tilausmatkoja. Olen nähnyt niin paljon maailmasta, joten turistikohteet eivät ole kovin houkuttelevia.
Lopuksi: Ole Lundbergin oma elokuva yhdestä päivästä asuntovene Träflyte -aluksella.
Kiitos Ole Lundberg, kun jaoit kokemuksiasi ja ajatuksiasi!
anita wag agrimanaki sanoo:
Jännittävää! Sitten tajusin, että minun on kysyttävä sinulta jotain. Onko asuntoveneesi aina paikallaan vai otatko sen ajelulle?
12 maaliskuun 2016 - 9:29
admin sanoo:
Anita, asuntoveneellämme ei voi ajaa. Siinä ei ole moottoria. Joten se toimii vain kelluvana asuinpaikkana 😉 .
12 maaliskuun 2016 - 9:31
Eva sanoo:
Voi mikä tarina niin hauska lukea, niin uskallus tehdä asioita on myös ihanaa, eläkeläisenä ei tarvitse miettiä mitään työn suhteen niin ihanaa 🙂 mukavaa lauantaita halaukset
12 maaliskuun 2016 - 9:56
Lennart sanoo:
Se on kuin asuisi asuntoautossa!
Hienoa!
12 maaliskuun 2016 - 10:10
Ama de casa sanoo:
Mikä jännittävä olemassaolo! Että voi kajakoida kotonaan tuolla tavalla 🙂 ðŸ™'
Ahvenanmaan saaristo on upea, joten se ei voi koskaan olla mitenkään yksitoikkoinen 🙂 .
12 maaliskuun 2016 - 12:04
Ditte sanoo:
Kiitos jälleen yhdestä jännittävästä haastattelusta! Molemmat erittäin antoisia ja hauska lukea.
Olette todella onnistuneet saamaan vieraita hyvin yhteen.
Olemme Ahvenanmaalla säännöllisin väliajoin, joten nyt meidän on pidettävä silmällä Träflyte-venettä. Ihanaa päästä liikkumaan saaristossa. Ja se rauhallinen vauhti on mukana.
Ahvenanmaan ja Suomen saaristot ovat todella kauniita, ja minulla on ollut etuoikeus purjehtia siellä itse.
Ymmärrän kyllä kelluvan loma-asunnon viehättävyyden, varsinkin jos on viettänyt elämänsä merellä. Kyllä, muuten myös...
12 maaliskuun 2016 - 13:56
Herra Steve sanoo:
Vieraslistallanne on upea kirjo.
En ole merimies, joten minulle tuli yhtäkkiä himo merielämään, mutta myös vieraallasi on kiehtovia kokemuksia kerrottavanaan.
Kuvittele, miten rikas elämä voi olla. Aion ehdottomasti tutustua hänen blogiinsa.
12 maaliskuun 2016 - 13:48
Kolja sanoo:
Ditte, pohjoinen laituri, joka on merkitty "Kalmers"-merkinnällä MSF:n vierassatamassa Maarianhaminan Itäsatamassa, jossa Träflyte on kiinnitetty viikoksi joka vuosi elokuussa.
12 maaliskuun 2016 - 15:30
admin sanoo:
Eva, kiva, että pidit haastattelusta! Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua!
Lennart, siinä on yhtäläisyyksiä! 😉
Ama de casa, minusta se kuulostaa mahtavalta, kun on matkustajavene, ja se mitä olen nähnyt Ahvenanmaan saaristosta (ei paljon), on todella hienoa!
Steve, kyllä, vieraiden välillä on ollut paljon vaihtelua, ja se on myös meidän tavoitteemme!
Ditte, kiva, että pidät vieraiden sekoituksesta! Pyrkimyksenä on, että se käsittelee matkailua, seikkailua tai retkeilyä eri näkökulmista, ja haluaisimme, että se olisi hyvin vaihtelevaa 🙂 Olet ehkä myös nähnyt, että sait vastauksen kapteeni Haddockilta alla?
Haddock, kiitos vielä kerran, että osallistuit ja niin hyvä, että jaksoit vastata satamasta 🙂 ).
12 maaliskuun 2016 - 16:51
Solan sanoo:
...ja mikä kalastusonni... Träflyte tuupertui mukavasti sinisellä aallolla. Kiva lukea kapteenista ja kapteenittaresta 🙂.
12 maaliskuun 2016 - 17:49
Kolja sanoo:
Äiti seisoo sadetakissa ja vetää verkkoja, ja isä manööveröi mukavassa ohjaushytissä. Sukupuolijako aluksella on yhtä kieroutunut kuin muussakin yhteiskunnassa, mutta Träflyte-aluksella jokainen tekee sitä, mitä osaa parhaiten.
12 maaliskuun 2016 - 19:08
Kolja sanoo:
ymmärrätkö, että siinä pitäisi lukea ...
12 maaliskuun 2016 - 19:25
Elisabeth sanoo:
Kiva jakaa erilaisia kokemuksia!
12 maaliskuun 2016 - 21:46
admin sanoo:
Solan, upeaa kalastusonnea todellakin! Olen kuullut, että Ahvenanmaalla on hyviä kaloja!??
Haddock, ehkä joku toinen kerta sukupuolten välinen tasapaino tarkoittaa sitä, että äiti kokkaa kalaa mukavassa keittiössä ja isä korjaa venettä tuulessa 😉.
Elisabeth, eikö olekin? Meistä on erittäin mielenkiintoista tehdä näitä haastatteluja:)
13 maaliskuun 2016 - 9:07
bia sanoo:
Siisti asuntolaiva...josta näen kuvan alhaalla nurkassa ;)))...olisi hauska asua sellaisessa viikon tai kaksi ;)))))
Hyvää päivänjatkoa!!!
Halaa olutta
13 maaliskuun 2016 - 11:21
Kolja sanoo:
Admin, näin se on: Isä viilaa kaloja jäätynein ja joskus vertavuotavin sormin, kun äiti on mökillä.
Kiitos muuten, että sain olla lauantaivieraasi!
13 maaliskuun 2016 - 12:56
admin sanoo:
Bia, saatat olla katsomassa matkapuhelinta? Silloin kollaasin nurkassa oleva kuva voi olla vähän pieni 😉 Asuminen asuntoveneessä on kodikasta, me teemme sitä 365 päivää vuodessa 🙂 Kiitos kommentistasi ja toivotan mukavaa sunnuntaita!
Haddock, haha, niin se on lopulta reilua 😉 Kiitos, tosi kiva että halusit osallistua!
13 maaliskuun 2016 - 15:00