Viikon vieras: Lars Bengtsson, pyöräilijä maailman halki

FREEDOMtravelille

Mainos

Lars Bengtsson kiinnostui jo varhain matkustamisesta ja seikkailusta, mutta hänestä reppureissaaminen oli liikaa seuraavan bussin jahtaamista. Sen sijaan hän tajusi, että hän voisi kokea maailman polkupyörän satulasta käsin. Larsin ensimmäinen suuri pyörämatka oli vuonna 2004, jolloin hän pyöräili Euroopasta Aasiaan.

Twiittaa

Kyllä

Kyllä

nasta

Kyllä

Kyllä

Sen jälkeen hän on matkustanut laajalti Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Ilmasto on vaihdellut uskomattomasta kuumuudesta kovaan kylmyyteen, ja Lars on kulkenut läpi lukemattomien aavikoiden, sademetsien ja vuoristojen.

Olemme tietysti kysyneet monia uteliaita kysymyksiä Larsilta, joka on tällä hetkellä Pohjois-Kaukasuksella matkalla Kiinaan ... Jos haluat, voit myös seurata hänen seikkailujaan Instagramissa osoitteessa @lostcyclist tai tutustua blogiin. lostcyclist.com.

Voitko kertoa meille hieman itsestäsi?

Nimeni on Lars ja olen kotoisin Falköpingistä. Viimeisten seitsemäntoista vuoden aikana suurin osa elämästäni on liittynyt matkustamiseen, josta on tullut yhä seikkailullisempaa. Ensin yksittäinen charter. Sitten vähän liftaamista ja reppureissaamista.

Vuodesta 2004 lähtien olen enimmäkseen pyöräillyt ympäri maailmaa (välillä olen tehnyt töitä kotona), mutta olen myös melonut muutamalla joella ja kiivennyt muutamalle vuorelle. Olen matkustanut noin sadassa maassa, joista yhdeksänkymmentäkaksi maata pyörällä. Tällä hetkellä olen ajanut 91 000 kilometriä. Olen luultavasti viettänyt noin 1500 yötä teltoissa. En näe paluuta normaaliin elämään, mutta en sure sitä, haha.

Miten sait idean pyöräillä maailman ympäri ja minne ensimmäinen pidempi pyöräilyreissusi vei sinut?

Minusta reppureissaaminen oli tylsää. Liian paljon aikaa kului seuraavan bussin jahtaamiseen. Lisäksi mielestäni kävelit jatkuvasti muiden ihmisten jalanjäljissä, kyllästyin nopeasti niin sanotusti Banana Pancake Trailiin. Samaan aikaan, noin vuosina 2002-03, tapasin pyöräilijöitä liftatessani ympäri Burmaa, Kambodžaa ja Egyptiä. Haluan kokeilla sitä, ajattelin. Joten kokeilin sitä.

Ensimmäinen pitkä matka suuntautui Ruotsista Nepaliin ja edelleen Australian takamaiden ja Kaakkois-Aasian läpi. Testasin pyörää kotona asunnossani ja ajoin sillä sitten muutaman kerran ulkona kadulla ylös ja alas. Sitten lähdin viideksitoista kuukaudeksi. Se sujui todella hyvin. Mutta huijasin Baluchistanin läpi kulkevassa bussissa, koska kidnappauksen vaara oli todellinen.

Nimeä 3 upeaa paikkaa, jotka olet kokenut maailmassa, ja kerro, miksi pidät niistä!

Pidän kuivista, karuista ja asumattomista paikoista. Mieluiten runsaan villieläimistön kanssa. Namibia on vahva suosikkini, ja olen käynyt siellä useita kertoja - ja aion mennä sinne uudelleen. Se on äärimmäisen kaunis maa.

Pidän myös Yhdysvaltojen lounaisosasta. Utah, Pohjois-Arizona, tuolla päin. Värit, vuoret. Maailmanluokkaa. Kolmas vaihtoehtoni on Pohjois-Pakistan. Siitä on jo monta vuotta kun kävin siellä, mutta se on siisti paikka. Villiä, hullua, seikkailullista ja uskomattoman kaunista hiekkatiet ja lumihuippuiset vuoret.

Voisitko kertoa meille, mikä on ollut vaikein haaste, jonka olet kohdannut matkustaessasi?

Kyseessä oli luultavasti matka ystäväni kanssa Tiibetin ylätasangolle vuonna 2010 - suurin osa matkasta tapahtui neljän ja viiden tuhannen metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella sijaitsevassa tiestöttömässä maastossa. Minulla oli noin viidenkymmenen päivän edestä ruokaa rinkkoissani. Mukaan lukien 72 pakettia nuudeleita, jotka oli murskattu ja tyhjennetty vedenpitävään pussiin.

Palasimme takaisin sivistyksen pariin 39 päivän kuluttua, ja siihen mennessä olin kiivennyt kolmelle huipulle, joille kukaan ei ollut koskaan aiemmin kiivennyt. Se oli uskomaton tunne. Luulen, että laihduin matkan aikana kymmenestä kahteentoista kiloa.

Toinen rankka reissu oli kolmekymmentäviisi mailia, jotka meloin raskaassa alkuperäisessä puukanootissa Niger-jokea pitkin Guineassa. Alhainen vedenkorkeus teki joillakin osuuksilla kulkemisesta erittäin vaikeaa. Samalla meidän oli jatkuvasti varottava krokotiileja ja virtahepoja. Eräänä yönä teltan ulkopuolella oli virtahepoja, jotka nukkuivat lohkareilla keskellä jokea. Ne ovat kieltämättä kunnioitusta herättäviä otuksia. Lisäksi hyönteiset tekivät siitä vielä rankempaa.

Minkälainen pyörä sinulla on ja mitä pakkauksessasi on?

Räätälöity Surly Long Haul Trucker 26″ pyörillä. Matkatavaroihin kuuluu kaikki mitä tarvitset retkeilyyn, eli teltta, makuualusta, makuupussi ja keittiö. Mukana on joitakin varaosia, muutama kirja ja vaatteita. Sitten paljon teknistä tavaraa: kamerat, kannettava tietokone, puhelin ja musiikkisoitin. GPS. Joskus kyllästyn kaikkeen tekniikkaan ja kaikkiin näihin painaviin kaapeleihin. Mutta tykkään kirjoittaa ja ottaa valokuvia, joten se on silti sen arvoista.

Miten rahoitat matkustamisen?

Oikeastaan vain tavallisen matalapalkkatyön kautta, jossa teen niin paljon ylitöitä kuin saan. Joskus lahjoituksia tulee blogin lukijoilta - lähinnä niiltä, jotka ovat seuranneet minua vuosia. Muutamalla sadalla dollarilla on minulle todella suuri merkitys.

Saan myös satunnaisesti sponsoroituja vempaimia, mutta se on harvinaista. Tälle reissulle sain uuden pyöränsatulan Gamla Stans Cykeliltä Tukholmasta ja teltan Outdoorexperteniltä Västeråsista. Yritykset eivät tunnu suosivan kaltaisiani puolivanhoja kettuja 🙂 .

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Jatka auringonlaskun jahtaamista niin kauan kuin haluan. Se voi kestää vielä vuoden tai kolmekymmentä vuotta. Se nähdään. Se, että lopetan liftaamisen, vaikka en oikeastaan haluaisikaan, koska yhteiskunnan normit sanovat sitä ja tätä siitä, miten ihmisen pitäisi elää elämäänsä - ei tule tapahtumaan. Jatkan, kunnes löydän jotain, mitä tekisin mieluummin.

Se on todella yksinkertaista. Kukaan ei kysy muusikolta, taiteilijalta tai kirjailijalta, kuinka kauan hän aikoo jatkaa. Mutta vanhalta pyöräilijäparalta kysytään koko ajan, haha. Haluan kuitenkin tehdä muutakin kuin pyöräillä. Luulen, että melon ja patikoin tulevaisuudessa enemmän. Vaatteiden vaihtaminen miellyttää.

Lopuksi kysymys, jonka kysymme kaikilta haastattelemiltamme: Mikä on unelmiesi matkakohde Lars Bengtsson?

Lukemattomia. Lähinnä sellaisia, joihin on syystä tai toisesta hankala päästä. Saanko mainita useita? Tibesti-vuoristo Pohjois-Tšadissa. Jonain päivänä seison Emi Koussin huipulla - Saharan korkeimmalla vuorella. Saharan autiomaassa on muuten monia paikkoja, joissa haluan käydä, paikkoja, joiden nimet liikkuvat todellisuuden ja myytin rajalla: Agadez. M´zabin pyhät kaupungit. Enedin ylätasanko. Hoggar-vuoristo.

Sitten haluaisin tietysti vierailla Kongon ja Keski-Afrikan tasavallan todella syrjäisissä kolkissa. Ja Siperian hämärissä kolkissa. Luiden tie. Kanada on myös erittäin houkutteleva. Ja Pohjois-Afganistan. Siellä on luultavasti monia korkeita vuoria, joille kukaan ei ole astunut vuoden 1979 jälkeen... Haluaisin myös nähdä enemmän Pohjois-Ruotsia. Kyllä, kuten huomaatte - listani ei lopu koskaan.

Kiitos Lars Bengtssom, että jaoit kokemuksesi ja ajatuksesi!

Saatat myös pitää:

Tekemistä Sveitsissä - 25 nähtävyyttä ja kokemusta Tšekin tasavallan korkein vuori - Sněžka Sudeettimaassa Prachovské skály Böömin paratiisissa, Tšekki Tisá Tšekin tasavallassa - Narnian kuvauspaikat