Katarina Söderberg asuu tällä hetkellä Norrlannissa, mutta vietti useita vuosia Boholin saarella Filippiineillä. Filippiineillä viettämiensä vuosien aikana hän huomasi, että monet kylän lapsista eivät käyneet koulua, koska perheillä ei ollut varaa siihen, ja päätti tehdä tilanteelle jotain.
Omalla työllään ja eri lahjoittajien avulla hän on vuosien mittaan pystynyt varmistamaan, että koulu on kunnostettu ja että lapset saavat koulukirjoja, ja nykyään kaikilla kylän lapsilla on mahdollisuus käydä koulua.
Katarina aloitti 8 vuotta sitten blogin "Kattas Fikarum", jossa hän kirjoitti elämästä Filippiineillä. Nykyään hän asuu Norrlannissa ja bloggaa matkustamisesta Kattas Betraktelser -blogissa.
Sisällysluettelo
Voitko kertoa meille hieman itsestäsi? Kuka olet ja mitä teet työksesi?
Työskentelen kokopäiväisesti Arbetsförmedlingenin Norr- ja Västerbottenin läänin aluetoimistossa Luulajassa sijaitsevana toimintakoordinaattorina. Työni lisäksi matkustan paljon ja osallistun mielelläni kouluprojektiin Filippiineillä.
Kumppanini ja minä kunnostamme myös kahta vanhempaa taloa 1700-luvulta. Työn, bloggaamisen, matkustamisen ja taloremonttien välissä suunnittelen hopeakoruja.
Milloin matkustit ensimmäisen kerran Filippiineille ja miten päädyit sinne?
Tein ensimmäisen matkani Filippiineille vuonna 2002. Matkustin yksin ja suunnittelin hankkivani sukellustodistuksen ja tutustuvani sitten maahan. Ruotsissa olin tavannut filippiiniläisen naisen, joka puhui usein lämpimästi kotimaastaan, ja nämä keskustelut tekivät minut uteliaaksi. Muutamaa vuotta myöhemmin muutin myös Filippiineille, mutta se on toinen elämäntarina.
Miten koulunkäynti ja lasten jokapäiväinen elämä Filippiineillä on verrattavissa Ruotsiin?
Filippiineillä oppilaat aloittavat päiväkodin 6-vuotiaina. Filippiinien väestö on kasvanut voimakkaasti, eikä koulunkäynti ole kaikille lapsille itsestäänselvyys. Monissa osissa maata koulunkäynti tapahtuu ulkona, koska koulurakennuksia ei ole. Joskus opetus tapahtuu vuorotellen, jotta mahdollisimman moni lapsi saisi mahdollisuuden oppia lukemaan ja kirjoittamaan.
Koulupuku on välttämätön oppitunneille osallistumiseksi. Monilla köyhillä perheillä ei ole varaa ostaa koulupukua, joka koostuu yleensä shortseista ja t-paidasta. Monista kouluista puuttuu usein suurin osa hyvän opetuksen tarjoamiseen tarvittavista tarvikkeista. Usein ei ole oppikirjoja, sähköä, vettä, käymälöitä ja opettajista on valtava pula.
Miten päädyit tukemaan Boholin koulua?
Ensimmäisellä vierailullani koulussa vuonna 2002 olin kauhuissani nähdessäni, miten ahdas ja vanhentunut se oli. Koulun kalusteet olivat termiittien saastuttamia ja ränsistyneet. Useilla lapsilla ei ollut tossuja tai sandaaleita, ja he kulkivat kouluun paljain jaloin.
Tuolloin koulussa oli noin 45 lasta. Muut kylän lapset olivat kotona tai yhteisössä etsimässä muovipulloja pantiksi. Silloin päätin tehdä jotain näiden koululaisten hyväksi.
Aloitin ostamalla kirjoitus- ja laskukirjoja, kyniä ja tarjoamalla satunnaisia aterioita. Oppilaat saivat t-paidan, jotta kaikki voisivat osallistua oppitunneille. Näin se alkoi.
Mitä olet voinut tehdä koulun hyväksi näiden vuosien aikana ja mitä se on merkinnyt oppilaille?
Vuosien varrella anteliaita tukijoita on tullut ja mennyt. Rahoillani ja erilaisilla avustuksilla olen rakentanut kolme käymälää, luonut puutarhan keittiöpuutarhaa varten, rakentanut koulun sivurakennuksen, ostanut kenkiä, järjestänyt ulkoilupäiviä ja sponsoroinut koulun valmistujaisia ja joulujuhlia.
Koulurakennukseen on myös asennettu uudet lattiat ja kalusteet sekä uudet ikkunat ja ovet säleikköineen. Olemme toimittaneet lounasaterioita, ostaneet kirjoja luokkahyllyihin ja koulun vuotuisia t-paitoja jne.
Kaikilla kylän oppilailla on nyt mahdollisuus käydä koulua, ja nykyään kaikki kylän lapset osaavat lukea ja kirjoittaa, ja opettajien palkkaaminen kouluun on helpottunut. Eikö olekin fantastista?
Mikä on ollut hauskinta ja mikä vaikeinta koulun kanssa työskentelyssä?
Parasta koulualoitteessa on se, että näen, että koulun ja sen oppilaiden hyväksi tekemämme työllä on suuri merkitys. Pienellä määrällä tai ponnisteluilla on usein suuri merkitys monille oppilaille.
Lapset haluavat käydä koulua, ja vanhemmat tukevat koulunkäyntiä nykyään enemmän kuin aiemmin. Samoin koulujen tulokset kansallisissa kokeissa ovat nousseet vuosien varrella. Useissa oppiaineissa koululaisten kansalliset testitulokset ovat nyt huipputasoa.
Ongelmia, joita olen kohdannut ja kohtaan edelleen, ovat arvojemme suuret erot. Esimerkiksi minä tuen kaikkia oppilaita koulussa. Monet opettajat ja ystävät Filippiineillä ovat kuitenkin sitä mieltä, että minun pitäisi tukea niitä oppilaita, joilla on parhaat mahdollisuudet päästä korkeakouluun.
Joskus käy niin, että paikalliset poliitikot tai vanhemmat pyytävät rahaa tai että he haluaisivat mieluummin saada rahat käsiinsä kuin että minä ostaisin asioita, jotka menevät suoraan oppilaille. Kuten huomaatte, en toimi niin. Kaikki kerätyt varat menevät suoraan koulun lapsille tai rakennuksiin tehtäviin investointeihin.
Aiotko jatkossakin tukea Boholin koulua, ja mitä vinkkejä annat ihmisille, jotka haluavat myös vaikuttaa jossakin?
Entä tulevaisuus? Aion tietenkin jatkaa koulun ja oppilaiden tukemista, mutta tuen suunta voi muuttua monista asioista riippuen. Olen tullut vaativammaksi sen suhteen, mitä kunnan pitäisi mielestäni tehdä enemmän vastineeksi, ennen kuin keskustelen tuen jatkamisesta.
Minulla on paikan päällä filippiiniläinen ystävä, joka toimii nyt linkkinä minun ja koulun välillä, mikä toimii erittäin hyvin. Haluaisitko sinäkin auttaa? Silloin sekä minä että koululaiset olisivat hyvin iloisia ja kiitollisia.
Haluatko sinäkin tukea kouluprojektia? Jos haluatte tehdä lahjoituksen, voitte ottaa minuun yhteyttä seuraavaan osoitteeseen katarinasodkt@gmail.com tai tehdä lahjoituksen seuraavalle tilille: Adlawan Elementary School. Ruotsin pankkiiriliike nro: 836-3210.
Lopuksi kysymys, jonka kysymme kaikilta haastattelemiltamme: Mikä on suosikkikohteesi?
Kuten olet ehkä huomannut, minulla on erityinen suhde Filippiineihin, enkä ole vielä lopettanut yli 7 100 saaren maan tutkimista. Kaikki kohteet, joissa voin tutustua viinirypäleisiin, viineihin, viinitarhoihin ja paikalliseen ruokaan, ovat kuitenkin kiinnostavia.
Vihdoinkin! Tunne siitä, että tiedän todella tekeväni jotain hyvää monille lapsille, on suuri motivaattori elämässä!
Kiitos Katarina Söderberg, kun jaoit kokemuksiasi ja ajatuksiasi!
Lennart sanoo:
Mikä ihana ihminen!
13 marraskuuta 2016 - 7:08
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Mikä hieno harrastaja! Koulupukuvaatimukset! Mitä hölynpölyä! Miten se voi olla tärkeämpää kuin saada lapset kouluun.......????
Olen juuri lähettänyt pienen lahjoituksen.
Halauksia Lena
13 marraskuuta 2016 - 7:31
Ditte sanoo:
Kiitos tästä erityisestä ja mukavasta haastattelusta! Mielenkiintoista lukea siitä, miten kaikki kylän lapset saavat Katarinan upean sitoutumisen tuella mahdollisuuden käydä koulua. Kiitettävää!
Katariinasta käy selvästi ilmi, että myötätunnolla ja kovalla työllä on mahdollista päästä tavoitteeseen.
13 marraskuuta 2016 - 7:36
Eva - Ihmiset kadulla sanoo:
Olipa hieno haastattelu Katta! Hän tekee todella hienoa työtä koulun parissa. Lisäksi Katta on todella inspiroiva ja super mukava ihminen ja ystävä!
13 marraskuuta 2016 - 8:41
Ama de casa sanoo:
Mikä upea ponnistus! Kaikki kunnia Katariinalle 🙂
13 marraskuuta 2016 - 9:20
JoY sanoo:
Olen seurannut Katan blogia ja projekteja jo pitkään, ja hän on todella intohimoinen koulun suhteen.
Halaukset
13 marraskuuta 2016 - 10:16
åsa in åsele sanoo:
Harrastaja!!! Ihana ihminen.
13 marraskuuta 2016 - 11:44
Veiken sanoo:
Hieno haastattelu - jälleen kerran. Tämä kosketti minua luultavasti eniten. Suuri kiitos kaikille harrastajille, jotka tekevät maailmastamme paremman paikan elää! Mikä hieno tyttö!
13 marraskuuta 2016 - 13:18
Cattis sanoo:
Onpa hauska lukea hieman lisää Kattasta ja kaikesta siitä, mitä hän tekee ja on tehnyt!:)
sv: hehe elokuun puolivälissä teidän ei pitäisi tarvita asuntoauton lämmitystä yöllä, luulisin!:P
13 marraskuuta 2016 - 14:25
Anna, New York - Minun palani Isosta Omenasta sanoo:
Rakas blogikollegamme Katariina on ponnistellut hienosti. Sydäntä lämmittää lukea tästä. Hieno haastattelu myös!
13 marraskuuta 2016 - 15:54
admin sanoo:
Lena, ajattelin samaa, lapsille on varmaan tärkeämpää mennä kouluun kuin saada oikeat vaatteet!
Ditte, kiva, että pidit haastattelusta!
Veiken, kiva, että pidit haastattelusta!
Anna, aivan oikein! Minusta tuntuu samalta! Tällaiset ihmiset tekevät maailmasta paremman paikan! 🙂
13 marraskuuta 2016 - 16:21
Kissan näkökohdat sanoo:
Kiitos, että annoitte minulle tilaisuuden puhua kouluhankkeesta. Olen iloinen, että huomasit, että laitoin nimessäsi S-kirjaimen, jonka ei pitäisi olla nimessäsi. Olen nyt korjannut sen.
13 marraskuuta 2016 - 17:33
4000milj. sanoo:
Hienoa nähdä ihmisten tekevän jotain!
13 marraskuuta 2016 - 18:14
Päätös sanoo:
Sen pitäisi olla Norrlanders :-)) He voivat 🙂 haha
13 marraskuuta 2016 - 19:17
Goatfish sanoo:
Olen iloinen, että pystyin tänään bloggaamaan hieman enemmän. Ja pääsin lukemaan tästä harrastajasta. Niin fantastista! 😀
Erittäin hieno ja koskettava kertomus. Avainsana on VAIKUTTAA.
Lämmin halaus ♥
13 marraskuuta 2016 - 19:30
Matts Torebring sanoo:
Minuun itseeni sattuu niin paljon, kun lapsia vahingoitetaan. Olen niin onnellinen, kun luen tämän sitoumuksen nuorimmille. Nuorimmat eivät voi ymmärtää sitä pahaa maailmaa, jossa elämme. Siksi he tarvitsevat kaiken mahdollisen avun ja tuen. Oli hienoa lukea tästä.
13 marraskuuta 2016 - 21:25
Alexandra sanoo:
Vau, mitä työtä Katta tekee! Täytyy heti tsekata hänen bloginsa ?
13 marraskuuta 2016 - 21:46
BP sanoo:
Mikä fantastinen nainen! On aivan uskomatonta, että yksityishenkilönä, jolla on "tavallinen" työ, voi osallistua lasten koulutukseen Filippiineillä! Kaikki kunnia Katariinalle! Se, että hänen sitoutumisensa on myös tuottanut tulosta, on vielä hienompaa!
13 marraskuuta 2016 - 22:49
Herra Steve sanoo:
Olen seurannut Katarinan blogia jo muutaman vuoden ajan, enkä voi olla vaikuttumatta hänen uskomattomasta sitoutumisestaan ja ponnisteluistaan. Hän todella vaikuttaa.
14. marraskuuta 2016 - 13:17
Linda, 155cm.se sanoo:
Mikä loistava lukukokemus! Pidän erityisesti siitä, että hän on alkanut vaatia kunnalta, että se tekee osan kehittämisestä, jotta siitä ei tule vain paljon rahaa, johon kunta voi sokeasti luottaa. Hauskaa!
14. marraskuuta 2016 - 17:47
Yvonne sanoo:
Hyppää trampoliinille!!! Kaikki blogia varten No, siinä on raja:-)
14. marraskuuta 2016 - 17:50
Francisca Pavasson sanoo:
Hei!!! Nimeni on Francisca Pavasson, olen asunut täällä Ruotsissa 20 vuotta, olen kotoisin Filippiineiltä, olen syntynyt Bataan Luzonissa. Olen ostanut maata boholilta Inabangasta, haluaisin käydä luonasi kun olemme siellä Filippiineillä, mutta minulla ei ole aavistustakaan missä olet boholilla, on ihanaa, että autat monia ihmisiä, jotka eivät voi käydä koulua, sinulla on kultainen sydän, joka auttaa heitä. Olen puhunut työkaverini Marianne Söderbergin kanssa, hän on nyt eläkkeellä ja työskentelee silloin tällöin, hän tuntee sinut ja kertoi minulle, että olet tehnyt paljon ja auttanut niitä, jotka eivät voi käydä koulua. Toivon, että voin ottaa teihin yhteyttä. Kiitos paljon. Jumala siunatkoon teitä. Ystävällisin terveisin. Francisca
11 syyskuun 2019 - 20:21