No niin, nyt mennään! Pietari ohjaimissa ja "Tässä on elämäni" osa 1. Kerron elämästäni muutaman kerran tulevaisuudessa perjantaisin, ja nyt se alkaa. Peter Andersson 19600706 on syntynyt Sabbatsbergin sairaalassa kaupungin keskustassa ja on tietysti Djurgardilainen. Syntyessäni asuimme Karlbergsvägenillä Karlbergissa ja kesämökillä Blidössä, joten kahden viikon ikäisenä minut ajettiin saaristoon, ja siellä aloitin urani, koska olin syntynyt heinäkuussa.
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläSisällysluettelo
Ensimmäiset vuoteni
Asuimme Karlbergissa 4 kerrosta ylempänä sisäpihalla sijaitsevassa hissittömässä kaksiossa, eikä lastenvaunujen saaminen sinne ollut varmaankaan helppoa. Niin se oli ja se oli rankkaa siinä sukupolvessa. Kävimme kesäpaikassa Blidössä Norrtäljen ulkopuolella joka päivä, kun siellä oli loma ensimmäiset 20 vuotta, ja siellä minulla oli kaikki parhaat ystäväni ja ihania muistoja.
Muutimme Jakobsbergiin (Järfälla) kaksi kilometriä Tukholmasta länteen vuonna 1968, koska Tukholma laajeni tuolloin. Siellä oli rakennusnostureita tai metsää niin kauas kuin silmä näki.
Mitä minä muistan?
Setäni työskenteli musiikkialalla, ja saimme häneltä kaikenlaisia musiikkilaitteita. Hänellä oli aina mukanaan uusin gramofoni, stereolaitteisto ja levyjä ensimmäisistä Beatlesin, Heppstarsin, (jossa Benny Andersson aloitti uransa) Stonesin ja Tom&mickin, (Tommy Körbergin) jne. ja niin edelleen.
Hän seurusteli kaikkien alan ihmisten kanssa, joten musiikki on heijastanut koko elämääni. Isäni varttui jazzin ja klassisen musiikin parissa, joten se jäi elämään, ja äitini rakasti Fred Alistair and the gangia, joten sekin jäi elämään.
Ja vielä muutama muu
Nyt tulemme vaikeimpiin kohtiin, haha. Ne hemmetin villahousut, jotka vain kutittavat, kun pitää mennä ulos ja olla kiltti, ja paita, joka näytti tapetilta ja rusetti päällä, mitä helvettiä ne ajattelivat? Vihasin sitä ja itkin suurimman osan ajasta.
Kun sitten tuli jouluaatto, oli niin ihanaa saada aamulla joululahja, jolla saattoi viihdyttää itseään koko päivän, ja mitä muuta me sitten tekisimme? Olimme menossa sekä mummon että ukin ja mummon ja ukin luo samana päivänä, no hei. Oli aina stressaavaa pysyä kaikkien perässä, ja kun me lapset saimme paketteja vanhemmilta, ne olivat tyynyliinoja ja lusikoita hopeassa, ja kuinka hauskaa se olikaan lapselle, haha. Mitä aikoja.
viimeinen rauhallinen ajanjakso elämässäni
Vahvistus oli tavallaan mukana, ja tein sen Blidön saaristossa, mutta kaduin sitä ensimmäisten päivien aikana. Isäni oli hyvin kova ja sanoi vain "sinä olet allekirjoittanut minut tähän ja sitten sinun on vain mentävä sen läpi". Hän oli hyvin ankara sen suhteen, että elämässä pitää seistä sen takana, mitä tekee ja sanoo, ja se seuraa minua tähän päivään asti, ja rakastan sitä.
Kasvatuksessani sain paljon rakkautta ja koko perhe oli hyvin lähellä minua, joten olen onnekas, ja ensimmäiset 14 vuotta olivat helppoja. Sitten jotain tapahtui 14-vuotiaana aivojeni ja kehoni kanssa, ja pääsin irti, mutta puhumme siitä ensi perjantaina.
Millaisia muistoja sinulla on ensimmäisistä 14 vuodesta?
Jäitkö paitsi edellisestä Happy Fridaysta? Lue Päivän nauru
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Ditte sanoo:
Hyvää huomenta!
Mukavaa perjantailukemista aamun aloittamiseen ja mukava tietää sinusta enemmän.
Ja voimme todellakin sanoa, että vuodet ovat kuluneet melko nopeasti.
Hauskaa jatkoa ensi perjantaina.
Muistoja ensimmäisistä 14 vuodesta; vilkas tyttö, joka keksi ilkivaltaa, "vuokrasi" polkupyöriä vanhemmilta kavereilta nelivuotiaana ja polki Törebodan kaduilla. (Västergötland)
Asun vuorotellen Norjassa, muutin Solnaan, vanhaan Huvudstaan, kun olin 10-vuotias. Paljon yleisurheilua ja koripalloa. Ulkomaanmatkat perheen kanssa, alkaen Mallorcasta vuonna 1960, jatkuen Italiaan, Kreikkaan, entiseen Jugoslaviaan ja Kyprokselle. Isäni kanssa pidemmän Kyproksella oleskelun aikana käytiin myös Beirutissa, Libanonissa, joka oli silloin kukoistava ja kaunis kaupunki.
Konfirmaatio Solnan kirkossa, jossa en halunnut mennä ehtoolliselle, koska en ymmärtänyt sen tarkoitusta. Mutta pappi ja minä olimme täysin samaa mieltä. Tein jo nuorena sitä, mihin uskoin, ja vanhempieni rohkaisemana.
Nuoruudessa ei siis ollut mitään kapinaa.
23. heinäkuuta 2016 - 7:00
Lennart sanoo:
Loistavaa luettavaa!
23. heinäkuuta 2016 - 7:13
nils-åke sanoo:
Kirjoitat hyvin! Mitä muistan 14-vuotiaana, se voi olla koulu ja muistot Tukholman matkoistamme. Minulla on kadonneita tai tukahdutettuja muistoja nuoruusvuosilta.
23. heinäkuuta 2016 - 7:29
Herra Steve sanoo:
Mukavaa perjantailukemista. Hauska tutustua kaveriin tämänpäiväisen Peterin takana. Mikä muisti sinulla onkaan. Minullakin on aika hyvin muistissa elämän merkkipaalut, mutta harvoin muistan tarkalleen, mikä vuosi oli kyseessä. Ja olet tallentanut monta ihanaa kuvaa. Minulta on usein jäänyt vanhoja kuvia huomaamatta, kun en ole ollut huolellisempi.
Odotan innolla, että pääsen lukemaan "teinikapinastasi" ensi perjantaina.
23. heinäkuuta 2016 - 7:38
Elisabeth sanoo:
Hauskaa vanhojen korttien kanssa. Muistot tulevat, kun niitä katsoo. Kasvoin työväenluokassa ja vapautumiseni alkoi 12-vuotiaana. Sinä vuonna kasvoin paljon ja aloin etsiä uusia ystäviä.
23. heinäkuuta 2016 - 7:59
Peter Bergström sanoo:
Kuinka mukava kuulla Ditte! Tiedän, että olet muuttanut elämässäsi paljon, mutta en tiennyt, että aloitit niin varhain. Pyörit edelleen ympäriinsä ja rikastutat elämääsi, ja olet siinä erittäin hyvä. Vaikutat määrätietoiselta sen suhteen, mitä haluat ja mitä et halua, ja ehkä siksi teinikapinaa ei tullut. hauskaa lukemista Ditte.
Kiitos Lennart, että arvostat kirjoituksiani!
Kiitos Nils-Åke! Luulen, että on todennäköisempää, että olet unohtanut nuoruusvuodet, mutta muistojen tukahduttaminen liittyy enemmänkin asioihin, joita et halua muistaa.
Kiitos Steve: Vanhojen asioiden säästäminen ei ole lainkaan minun tyylini, koska haluan katsoa vain eteenpäin, mutta jotenkin nämä vanhojen valokuvien kansiot ovat jääneet mieleeni. mikä on onneksi, koska olen kertomassa kokonaista tarinaa itsestäni ja teinikapina tuli kuin läimäys kasvoihin.
23. heinäkuuta 2016 - 8:01
Peter Bergström sanoo:
Elisabeth: Toki, valokuviin liittyy paljon muistoja, ja tytöt alkavat irrotella aikaisemmin kuin pojat, joten ymmärrän, että aloitit 12-vuotiaana. Toivottavasti voit kertoa meille kapinastasi blogissa ensi perjantaina.
23. heinäkuuta 2016 - 8:04
Nimeton sanoo:
Hauskaa luettavaa! Meillä on paljon yhteistä, tosin mulla oli hoodit enemmän kaupungin etelä/länsipuolella, eli Tullinge/Tumba, mutta sitten kävi niin, että juuri sopivasti koulun alkaessa muutimme Kungsängeniin! Ihania aikoja, mutta muutto meni vielä kerran ennen kuin olin 11-vuotias ja sitten päädyimme Stödeseen, Sundsvallin ulkopuolelle, josta Ingrid Bergmanin ensimmäinen mies oli kotoisin! Voin sanoa, että kapinani alkoi, kun olin 13-vuotias neljästoista! Tulee olemaan hauska lukea jatkoa:) Mukavaa viikonloppua muuten!
23. heinäkuuta 2016 - 8:10
Marina sanoo:
Hauskaa luettavaa, jossa on monia "tiedän sen taas" -ajatuksia. Erityisesti villahousuja koskeva kohta - mitä he oikein ajattelivat? Minulla oli vihreäruutuiset housut, ja kun kasvoin niistä ulos, perin ne ystävältäni, jolla oli harmaaruutuiset housut, kuinka hauskaa se olikaan????
23. heinäkuuta 2016 - 8:14
Ulrika Ahlgren sanoo:
Kauniisti kirjoitettu ja hauska lukea, odotan innolla ensi perjantaita.
23. heinäkuuta 2016 - 8:26
Anette Åhnbrink sanoo:
Anonyymi?
23. heinäkuuta 2016 - 8:59
Solan sanoo:
...blondi jo silloin! Monet varmaan muistavat villaliinan, jota en vieläkään suostu käyttämään. Pitkään jatkunut kapina 🙂 .
23. heinäkuuta 2016 - 9:06
Rövarhamnin Maria sanoo:
Hauska lukea. Sinut on helppo tunnistaa kuvista menneisyydestä. Yhtä hyvännäköinen silloin kuin nytkin. Halauksia. Linda
23. heinäkuuta 2016 - 9:24
Goatfish sanoo:
Miten ihanan elävän kuvauksen lapsuusvuosistasi tarjoatkaan 😀.
Sinä, kiltti vaalea tyyppi, jolla on pilke silmäkulmassa 😉 .
Minulla itselläni on paljon valokuvia menneiltä ajoilta, yleensä katselen niitä joskus. Lapsuuteni Vårgårdan kunnallisyhteisössä oli täynnä rakkautta, matkustelua, kokouksia (sekä kokouksia vapaaseurakunnassa että kokouksia eri kansallisuuksia edustavien kiertävien evankelistojen kanssa, jotka tulivat ja asuivat luonamme, ja meillä oli vuokralaisia talossamme).
Olin melko ujo tyttö 12-vuotiaaksi asti. Matkustin 14-vuotiaana yksin Saksaan. Melko eteenpäin 😉
Halauksia sinulle ja hyvää viikonloppua 😀.
23. heinäkuuta 2016 - 10:04
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Vau, mikä hauska postaussarja! Minulla on myös joitakin sellaisia asioita vanhemmiltani, jotka ärsyttivät minua teini-ikäisenä, mutta joita arvostan nyt.
Odotan innolla sarjan seuraavaa postausta 😉
Halauksia Lena
23. heinäkuuta 2016 - 11:36
Ama de casa sanoo:
Hauskaa luettavaa ja ihania kuvia! 🙂
Ensimmäiset 14 vuotta koin hyvin idyllisinä. Ihanat kesät mökillä maalla, hevosten, auringon ja uinnin kanssa. Aurinko paistoi aina lapsuuteni kesinä muistaakseni 🙂 Mitähän säälle sitten tapahtui? 😉
23. heinäkuuta 2016 - 16:47
BP sanoo:
Ihana postaus sekä tekstin että hauskojen kuvien osalta:-) Love it! Hieno idea myös. Olet muuten hyvin samannäköinen kuin sinä!
Olin lapsena isäni jalkapallojoukkueen maskotti jo vaaleanpunaiseen pukeutuneena kolmevuotiaana, ja kaikki pelaajat hemmottelivat minua (olin silloin aika söpö;-) ). Muutimme asunnosta taloon, kun olin kuusivuotias. Sen jälkeen mielessä oli paljon urheilua, ei tosin jalkapalloa silloin.
Muistan myös lapsuuteni hyvin onnellisena.
23. heinäkuuta 2016 - 18:45
Rooli o Carina sanoo:
Ihana tarina nuoruudestasi Peter!
Pidä hauskaa ja kerro minulle lisää 🙂 .
23. heinäkuuta 2016 - 20:12
Peter Bergström sanoo:
Anette Åhnbrink, joka haluaa pysyä nimettömänä: Olen iloinen, että arvostat sitä, mitä kirjoitan, ja että meillä on jokseenkin samanlaisia kokemuksia. Kirjoitan ensi perjantaina ja toivon, että lisäät tarinasi, koska tuossa iässä tapahtui niin paljon. Mukavaa viikonloppua.
Haha Marina: sille on helppo nauraa nyt, mutta hitto, miten inhosin sitä, kun sen piti olla mukavaa. Harmaa tai vihreä ruudullinen oli mallia ja mieluiten myös paita, mitä muistoja ...
Hei Ulrika Ahlgren: on hienoa, että kirjoitat, ja olen tietysti iloinen, että arvostat tarinaani ja hulluja asioita on tulossa perjantaina. Mukavaa viikonloppua ja viikkoa ja ajattele positiivisesti.
Haha Solan! On aika päästää irti lapsuudesta ja yrittää uudelleen, haha. Laita villahousut jalkaan ja koe lapsuutesi uudestaan, mutta "älä itke puolestani". Sano hei ja hyvää viikkoa.
Hei Linda! Kiva, että pidät panoksestani blogissamme ja kiitos mukavista kommenteistasi minusta. Venyttelen ja olen onnellinen. Tervehdys kotiin ja pitäkää huolta itsestänne.
Geddfish. Hei Gerd ja mikä hauskaa kuulla tarinasi, kun asiat tapahtuivat 12-14. Mikä ero tytön ja koko ajan uusia ihmisiä tapaavan kodin välillä. Luulen, että se oli erittäin hyvä nuorelle tytölle ja ehkä ne vaikuttivat siihen, että uskalsit uskoa itseesi ja oikeasti matkustaa nuorena. Mukavaa viikonloppua ja mukavaa viikkoa.
Lena- Hyvää sielulle: olen iloinen, että pidit siitä, ja meillä kaikilla on tarina kerrottavana nuoruusvuosistamme, ja haluan kuulla sinun tarinasi ensi viikolla. Hyvää viikkoa ja ajattele positiivisesti.
Ama De Casa: Kiitos, että nautitte siitä, että saitte minut ja teidät palaamaan nuoruusvuosiinne. Olen myös huomannut, että suurkaupungeissa oli myös ihania talvia ja Ruotsissa upeita kesiä. Luulen, että sade ei haitannut meitä, koska meillä oli muuta ajateltavaa, mutta nyt siitä tulee ongelma, koska se tavallaan kastelee vaatteemme. Alle 12-vuotiaana on "Hakona Matata", joten ei hätää, haha.
BP: Meillä on joitakin yhteisiä asioita, kuten se, että olin tuolloin söpö ja tunsin itseni rakastetuksi suurimman osan ajasta. Vähän vaaleanpunainen leivonnainen BP ja ymmärrän, että jengi ihastui siihen. Kenen maskotti sinä olet nyt? Luulen tietäväni:-).
Hyvää viikkoa ja puhun teille ensi viikolla hullun lapsuuteni jälkeen.
23. heinäkuuta 2016 - 20:31
Peter Bergström sanoo:
Rolle ja Carina: Hienoa, että piditte siitä, ja ehkä se on tarttuvaa, joten aloitatte jotain ensi viikolla. Mukavaa viikkoa ja kuulemme teistä taas pian.
23. heinäkuuta 2016 - 20:32
Matts Torebring sanoo:
Olet vain vanhentunut hieman. On aika selvää, että se olet sinä.
23. heinäkuuta 2016 - 20:35
Ruth Virginiassa sanoo:
Metsänvartijan tytär, joka asui keskellä metsää talossa, jossa ei ollut sähköä eikä vettä
ja viemäreissä, lehmien ja kanojen kanssa, kunnes olin 4 1/2-vuotias, kun isäni kuoli.
sydänkohtaukseen, äiti, 4 vuotta vanhempi veli ja minä muutimme lähimpään "koloon",
jossa yritteliäs äitini avasi ruokapalvelun. Me kolme asuimme yhdessä
huone 3. kerroksessa ja kävin kerran viikossa kylpylähuoneessa, ja tässä minä muistan villan! Meillä oli villasukat, ja ne piti laittaa jalkaan,
kun iho on kostea, oli kidutusta.
Maatilalla oli noin 15 lasta; olin nuorin, ja opin jo varhain pitämään huolta itsestäni. - Äiti rakensi talon lähelle ASEAa, jossa he asuivat.
useimmat ruokailijat olivat töissä. Oli myös kämppiksiä. Jaettu huone
Äiti kunnes olin 13-vuotias. Osallistui aina uinti- ja hiihtokilpailuihin; nautti siitä.
aina ulkona oleminen. Koulunkäynti oli helppoa, ja hän nautti elämästä,
Rakastin veljeäni, joka aina huolehti minusta. Valitettavasti hän kuoli vain 65-vuotiaana. Ihailee äitiäni enemmän kuin osaan sanoa.
23. heinäkuuta 2016 - 21:16
Alexandra sanoo:
Hauskaa luettavaa! Iloinen perjantaisi piristää minua aina. ?
Odotat innolla elämänne jatkoa ?
23. heinäkuuta 2016 - 22:13
Peter Bergström sanoo:
Kiitos Matts Torebring! On mukava tietää, että olen vain "vähän" vanhentunut. Minulla on suunnitelma tulla satulalaukkuun silmillä ja pidän ryppyistäni ja iästäni, koska kun vanhenee, tietää enemmän ja siinä on myös rauhallisuutta. Hyvää viikkoa Matts ja voit.
Vau Ruth Virginiassa! Haluaisin todella tehdä tarinan koko elämästäsi, koska olet syntynyt ja kasvanut aikana, jonka olisin halunnut kokea, hyvässä ja pahassa. Kirjoitat tarinastasi, kuinka paljon arvostat perhesiteitäsi, ja ymmärtääkseni ne olivat uskomattoman läheiset. Ymmärrän, miten olette yhdessä kamppailleet selvitäksenne ylipäätään ja sinulla on niin paljon enemmän kerrottavaa kuin sinulla on. Olen iloinen kun kirjoitat ja haluaisin tavata sinut oikeassa elämässä ja vain jutella. Pidä huolta itsestäsi ja kirjoita taas. Lämpimät halaukset Peter.
Hei Alexandra! Arvostan todella sitä, että arvostat sitä, mitä kirjoitan, outo lause, mutta niin se on. Katsotaan, mihin tämä johtaa. Mukavaa viikkoa ja pysy positiivisena.
23. heinäkuuta 2016 - 23:12
BP sanoo:
Vastaus: Minun on kehuttava sinua, Peter! Olet nero kirjoittamaan henkilökohtaisia ja lämpimiä kommentteja lukijoillesi. Kummallista kyllä, luen harvoin kommentteja kommentteihin, jos tiedät mitä tarkoitan, mutta itse asiassa seuraan mielipiteitäsi. Ne vaikuttavat niin aidosti rehellisiltä ja kiinnostuneilta. Sinua pitäisi kiittää siitä (no, joskus luen myös Helenan henkilökohtaisia kommentteja;-) ).
Sitten Steve arvelee, että teini-ikäisen kapinasi ensi viikolla oli kuorrutus kakun päälle:-).
Virginiassa asuva Ruth on luultavasti kiehtovin nainen, jonka olen tavannut blogimaailmassa. Tyttö on reilusti yli 80-vuotias ja yhtä eloisa ja selväjärkinen kuin aina. Hän on uskomaton nainen, jonka haluaisin tavata myös irl. Hän istuu baareissa ja seuraa jääkiekko- tai jalkapallo-otteluita. Voi luoja, haluan olla tuollainen kun tulen todella vanhaksi:-)
PS. Kyllä, en ole AIK-fani. Seisoo DIF:n kanssa (joi tänään oluen heidän stampubissaan Östran asemalla), mutta on varmaan Hammarby-fani kokoajan, minkä jo tiesitkin:-) DS.
24. heinäkuuta 2016 - 1:05
Ei ole sanoo:
Erittäin hauska sarja! Kuvittele, jos olisit tiennyt silloin, mitä Karlbergsvägenin asunnon arvo olisi! Fantastinen tukka! Kotileikkaus? Odotan innolla kapinaa!
24. heinäkuuta 2016 - 6:39
Peter Bergström sanoo:
BP: Hei taas, ja onpa hauska saada vastaus ja vieläpä erittäin mukava sellainen. Se, että sinua arvostetaan sellaisena kuin olet, on parasta elämässä, joten kiitos, BP, kauniista sanoistasi, ja kannan ne mukanani.
Ei mitään: Karlbergsvägenillä vuonna 1966, joten minun on varmaan googletettava se. En oikeastaan muista hiustyyliä, joten kysymys on erittäin hyvä, ja raavin tällä hetkellä päätäni ja mietin. Ei, en ollut yhtään viisaampi, haha. Perjantain postauksen kokoaminen on oikeastaan jopa minulle hauskaa, koska mitä enemmän ajattelen kaikkea, mitä noina vuosina tapahtui, se on täysin hullua. Hyvää viikkoa Inga!
24. heinäkuuta 2016 - 10:43
Lena Walesissa sanoo:
Mielenkiintoista! Mukava tietää sinusta enemmän.
Olin ainoa lapsi ja muistan paljon yksinäisyyttä, nautin koulusta, vaikken koskaan ollutkaan mikään valopilkku, ihanat vanhemmat upeassa ympäristössä ja paljon, paljon muuta!
Mukavaa viikonloppua!
24. heinäkuuta 2016 - 12:53
Anna Dubaissa sanoo:
Meh....mitä tapahtui....kauanko on ensi perjantaihin. Odotan jännityksellä!
24. heinäkuuta 2016 - 14:37
Ama de casa sanoo:
Meillä on ollut suuri ilo tavata Ruth Virginiassa pari kertaa. Aivan UPEA nainen, jolla on monia uskomattomia tarinoita.
Jos et ole nähnyt, miltä hän näyttää, voit tarkistaa sen täältä:
https://amacasa.wordpress.com/2014/04/09/idag-gratulerar-vi-5/
Hän on aivan uskomaton, tämä "Krutis" 😀.
25. heinäkuuta 2016 - 2:17
Eva - Ihmiset kadulla sanoo:
Todella hauskaa luettavaa! Odotan innolla jatkoa 🙂
Mukavaa sunnuntaita!
25. heinäkuuta 2016 - 10:12
Peter Bergström sanoo:
Lena Walesissa: Hienoa, että kirjoitat! Koulun ja minun tiet erosivat jonkin ajan kuluttua, mutta minulla oli aina ystäviä. Kirjoita rohkeasti lisää ensi perjantaina, jos siltä tuntuu. Mukavaa viikkoa.
Haha Anna! Ensi perjantaina on vähän hullua, joten tiedät kyllä. hauska kuulla sinusta.
Onnekas Ama de Casa: Tarkistan tietenkin linkkisi.
Eva: Ihmiset kadulla. Toivomme, että jatko-osa on yhtä hyvä, mutta te saatte itse päättää. Hyvää viikkoa Eva.
25. heinäkuuta 2016 - 21:52
Planeetan löytäminen sanoo:
Kiitos jakamisesta. Ensimmäinen neljätoista? Hyväksy, että sinulla on kaksi kulttuuria ja yritä sopeutua ruotsalaiseen. Vielä kamppailen sen kanssa, että en erotu liikaa 😉 🙂 🙂 .
26. heinäkuuta 2016 - 11:53
Anna, New York - Minun palani Isosta Omenasta sanoo:
Niin hienoa luettavaa! Hienoa tietää enemmän elämästäsi. Näytät samalta yläkuvassa veljesi kanssa. Muut kuvat eivät näy tietokoneellani; ne ovat vain ohuita viivoja!
Voimme joskus ottaa elämäntarinani IRL:ssä. 🙂 Voin kuitenkin sanoa, että kesät maaseudulla merkitsivät minullekin paljon.
28 heinäkuuta 2016 - 18:25