Hyvää perjantaita: Tässä on elämäni. Osa 2

FREEDOMtravelille

Mainos

No niin, nyt mennään taas Peterin kanssa näppäimistön ääressä. 14-vuotiaana astuin uuteen maailmaan. David Bowie astui sisään, ja yhtäkkiä minulla oli siistit vaatteet ja kiiltonahkakengät. Kopioin hänestä mustavalkoisen kuvan, kun sisustin, ja tein noin 200 kopiota tapetoidakseni huoneeni taustaseinän.

Twiittaa

Kyllä

Kyllä

nasta

Kyllä

Kyllä

Olin luultavasti ensimmäinen, jolla oli taustaseinä vuonna 1974, ja maalasin koko huoneeni ja kaikki huonekalut uudelleen ja johdatin sähköt laatikkoon, jotta pystyin ohjaamaan koko huonetta ja kaikkia valoja kaikissa väreissä. hm, se alkoi jo silloin, haha. Paljon enemmän viehätti suuri uusi maailma.

Kaksi maailmaa

Tukholmassa aloin käydä kaverini kanssa klubeilla, ja nyt vaatteet tulivat mukaan, koska oli todella tärkeää, mitä oli päällä. Violetit ja kultaiset vaatteet, disko on täällä. Kävimme Dominossa Hornsgatanilla ja näimme Magnus Ugglan läpimurron. Niklas Strömstedt oli siellä silloin tällöin DJ:nä, ja sulkemisen jälkeen menimme yhdessä Stureplanissa sijaitsevaan Big Brotheriin, jossa Sidney oli DJ:nä. Hän oli ensimmäinen, joka sai diskon todella lyömään itsensä läpi Ruotsissa, ja hän on myös yksi syy siihen, miksi Stureplanista tuli se, mikä se on nykyään, koska Stureplanissa oli silloin vain yksi disko.

Koulu kärsi selvästi, koska nyt kaikki muu oli tärkeämpää, kuten tytöt, yöelämä, alkoholi, musiikki ja rahan hankkiminen kaikkeen tekemiseen, ja jo se oli vaikeaa. Vanhempani kapinoivat, koska koulusta lintsaamisesta tuli osa jokapäiväistä elämää, ja arvosanani romahtivat ja riitelin jatkuvasti äitini ja isäni kanssa.

Minulla ei ollut aikaa heidän kanssaan, koska siellä oli kokonainen maailma, johon minun piti tutustua, ja minun täytyy tehdä se nyt, haha. Viikonloppuisin kotiin tulematta jättäminen, koska oli hakenut uusia tyttöjä, joiden kanssa nukkua, oli normaalia, eikä se ollut suosittua kotonakaan. Minulla oli paljon ulkonaliikkumiskieltoja, joten voisi sanoa, että olin jaksotettu. Yhden viikon kotiarestissa ja seuraavalla viikolla taas ulkona.

Ilmasto oli hyvin ankara lähiöissä, ja 14-vuotiaana kaikkien poikien oli todistettava itsensä. Suomalaiset olivat hyvin raakoja ja he hakkasivat paljon ja käyttivät usein puukkoa tappeluissa. Luokallani oli jugoslavialainen kaveri, jonka kanssa olin kavereita, ja seurustelin hänen kaverinsa siskon kanssa.

Jugoslavialaisten kanssa ei tapella, joten minulla oli siellä suojaa ajattelematta sitä. Sitten tapasin juhlissa pari suomalaista, jotka pitivät ruotsalaisia nössöinä, koska he eivät osaa juoda eivätkä tapella. Istuin Järfällan Sångvägenin varastossa ja join koko viikonlopun näiden tyyppien kanssa ja sen jälkeen se meni kaikille suomalaisille, että Peter on ok, joten hän ei koske sinuun. En tiedä miten tai miksi tein päätökseni, mutta ne olivat silloin hyviä.

Blidö

Toinen maailma, jossa vierailin usein, oli kesämökkimme, ja minulla oli siellä paljon ystäviä. Sain ensimmäisen kesätyöni ICA-myymälässä, kun olin 15-vuotias, ja olin nyt iso, ihmiset ajattelivat silloin. Raha oli kivaa, mutta se kului kiireessä. Vimpelöimme silakkaa torstai-iltaisin ja saimme parissa tunnissa kaksi isoa ämpäriä, puhdistimme ne ja laitoimme pusseihin, joita myimme lauttajonoissa kaikille, jotka tulivat viikonloppuisin kesäpaikoilleen. Hyvää lisärahaa ja viikonloppu oli turvattu.

Isoveljeni ja minä ostimme käytetyn moottoriveneen, Flipper HT:n, jonka nimesimme Jamesoniksi, koska isämme joi kyseistä viskiä. Tilasimme isoja kirjaimia tartanvärillä, ja veneessä luki kaikkialla Jameson, ja juon yhä Jamesonia, se on ihmeellistä.

Kaikilla ystävillämme oli veneet, joten matkustimme noin 15-20 veneellä pienille saarille ja juhlimme viikonloppuisin. Tapasin ihmisiä, jotka polttivat hasista, ja poltin noin 20-30 kertaa kesän aikana, mutta se oli niin tylsää, koska olit niin hidas, eikä se oikein sopinut minulle ihmisenä. Olen aina ollut iloinen ja pirteä, joten lopetin sen aika nopeasti. Huumeet eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, koska en halua menettää itsehillintää, enkä myöskään tunne oloani hyväksi huumeiden kanssa.

Tapasin neljä Wallénin veljestä, jotka olivat myös uusia ystäviä ja jotka kaikki harrastivat musiikkia joka päivä. Ingmar ja Ville olivat kaksi Boppersin jäsentä, ja heidän kanssaan hengailimme paljon maaseudulla. Uusia bändejä musiikissa oli näinä vuosina rivissä ja kaikkea 10cc:stä, Supertrampista, Genesiksestä, Pink Floydista, kyllä, niin paljon kuin mahdollista ja jotka olivat kuolemattomia musiikissa, mutta diskomusiikkia oli ja rakastan tanssia.

Samaan aikaan koko lapsuuteni ajan on aina ollut "pakollisia" asioita, jotka ovat antaneet tietoa. Kävin purjehduskoulun ja meillä oli purjevene ja moottorivene ja kun emme juhlineet, olimme saaristossa kalastamassa. Opin hoitamaan kaikenlaisia kaloja, lukemaan merikarttoja, makaamaan suojassa, laittamaan ja ottamaan verkkoja, käymään läpi ja puhdistamaan ja yksinkertaisesti selviytymään luonnossa. Kuinka sahata, maalata, rakentaa, korjata, korjata moottoreita ja ampua pistooleilla ja kivääreillä. Minulla oli varmaan aika hyvä itseluottamus pärjätä jo silloin, enkä ole koskaan elämässäni pelännyt kokeilla uusia asioita.

Täyttä vauhtia eteenpäin

Lupasin vanhemmilleni ryhdistäytyä yhdeksännellä luokalla ja onnistuin nostamaan arvosanani 3,0:aan eli kolmoseen jokaisessa oppiaineessa, ja miten onnistuin siinä, on arvoitus. Nyt kaupungissa oli vielä enemmän kiirettä! Joka perjantai ja lauantai ulkona, tanssimassa ja touhuamassa.

Taideopettajani oli niin vaikuttunut minun ja kaverini ulkoilmaelämästä, että istuimme joka maanantai alas ja kerroimme hänelle, mitä kaikkea olimme tehneet viikonloppuna. Hän kirjoitti meistä kirjan nimeltä The String, joka valitettavasti on nyt kadonnut lainattuaan sitä.

Monta kertaa menit kotiin tyttöjen kanssa ja livahdit heidän luokseen, kun heidän vanhempansa heräsivät, ja sitten lähdit ulos pää edellä jonnekin Tukholmaan, ja junat eivät enää kulkeneet. Se oli vain nukkumista jonkun puutarhassa tai portilla ja ensimmäisen junan odottamista kotiin, mutta siinä ei ollut mitään outoa ... SITTEN. Minua väsyttää ihan vain ajatella sitä.

Tulpan jälkeen

Lopeta ysiluokka ja jatka opiskelua! Minä! Ei onnistu, koska on olemassa jotain, jota kutsutaan sapattivapaaksi, ja käytin sen mahdollisuuden. Töitä oli kaikkialla, joten rahan saaminen ei ollut ongelma. Jos soitit töihin, he kysyivät aina, milloin voisin aloittaa. Työskentelin varastoissa, harrastusliikkeissä, vaatekaupoissa, mutta heti kun tiesin työn rutiinit (kaksi kuukautta), lopetin ja aloitin jotain uutta. Ei uusia haasteita, sitten lähden, ja siltä sapattivapaani näytti.

Nyt laajensin ulkoilua myös keskiviikkoisin, koska minulla oli palkka, joten miksipä ei, keskiviikko - perjantai ja lauantai, nyt mennään! Torstaiaamuna ulkona oleminen klo 2 asti ja herääminen klo 6 aamulla on vielä 4 ihanaa tuntia ennen työpäivää. Olin 16-vuotias ja elin elämää. Olin myös rakastunut, koska olin tavannut ensimmäisen rakkauteni sinä kesänä, ja hänen nimensä oli Ann. Tietenkin kaikki muistavat ensirakkautensa nimen.

Tämän vuoden aikana onnistuin myös olemaan kasvissyöjä 4 kuukauden ajan. Tapasin vanhemman kaverini, joka sanoi, että sinun pitäisi olla, paska minä olen JA-ruokailija. Sanottu ja tehty ja terveyskauppaan ja nyt olen kasvissyöjä. Se ei ollut suosittua kotona, JUURI. Äiti tavallaan huusi, että nyt voitte itse valmistaa ruokaa ja olla omassa hyllyssä. Jonkin aikaa pärjäsin, mutta sitten olin jo kokeillut, joten se ei ollut enää kivaa. Vanhempani parat, jotka useaan otteeseen vain istuivat ja itkivät ja sanoivat, etteivät enää pärjää. Iso rakkaus heille, koska he taistelivat vielä eteenpäin kun laajensin kehyksiä koko ajan.

Alkaen lukiosta, punkrokkarina oleminen ja räsymiesten jahtaaminen ja myöhemmin räsymiesten mukana kulkeminen, muutto pois kotoa ja asepalvelus ovat seuraavassa "Happy Fridayssä".

Mitä teit teini-ikäisenä? Haluan tietää:-)

Jäitkö paitsi edellisestä Happy Fridaysta? Lue Tässä on elämäni

Saatat myös pitää:

80-luvun juhlat ja matka Ruotsin länsirannikkoa pitkin Talvinen sää - ja tuotteemme lehdessä Pallo, suuri tuki ja "rasvaa hyvä"! Elämä kävelyetäisyydellä (ja retki) Vihdoinkin Öölannin - ja lehti painoon! Juhlaillallinen, kesähelteitä ja tuleva ulkomaanmatka