No niin, nyt mennään! Peter näppäimistön ääressä ja jatkamme uusilla ajoilla. Floorball-joukkueessa meillä oli suuria suunnitelmia Kallhäll IF:n suhteen, joten miksi ei laajentaisi. Treenasimme 2 päivää viikossa ja pelasimme joka viikonloppu kolmessa sarjassa, ja yksi sarja oli aikuisia vastaan ja tämä ryhmä oli vasta 16-vuotias, mutta heistä tulee kovia.
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläMatkustelimme hullun lailla pelien välillä, ja se vei paljon aikaa, mutta kasvatimme 20 hullua teiniä esikaupunkialueella, jotka halusivat murskata kaiken, mitä käsiinsä saivat. Kävimme turnauksissa ja pelasimme eräänä vuonna jopa finaalissa Falunia vastaan, joten se meni hyvin. Muutama vuosi sitten osa joukkueesta kertoi minulle, että olin ollut heille mentorina selviytymässä elämästä, ja voi miten se lämmitti, se lämmitti enemmän kuin moni voi kuvitella.
Sisällysluettelo
Tuulet muuttuvat
Samaan aikaan poikani Robin ei enää halunnut asua kanssani, koska hän ei ollut tyytyväinen meihin, ja se oli vaikeaa. Hän harjoitteli ja pelasi joukkueessa, mutta vain nähdäkseen minut. Rakkaus vaimoni kanssa oli loppunut sitoumuksista, enkä enää tiennyt, mitä rakkaus tarkoitti. Elän tunteista ja tarvitsen niitä, PALJON, ja rakkaus tuli kuin kirje postissa.
Meillä oli paljon juhlia rivitalossamme, ja eräänä päivänä Helena-niminen tyttö tuli luoksemme juhlimaan, ja ajattelin, että olipa mukava tyttö, mutta ei muuta, ja elämä jatkui. Vuoden aikana kotonamme oli silloin tällöin juhlia, ja tämä tyttö ilmestyi joskus paikalle ja yhtäkkiä en saanut häntä pois päästäni. Olin 43-vuotias ja jumissa isänä ja jokainen päivä näytti samalta. Vaimoni oli tyytyväinen siihen, mutta minä halusin elämältä paljon enemmän.
Helena
Tämä tyttö Helena pääsi päähäni. En tiedä, johtuiko se hajusta,
tunteen vatsassani tai mitä tapahtui, mutta minun oli pakko nähdä hänet uudelleen. Eräässä juhlassa kutsuin hänet henkilökohtaisesti ja tuntui kuin olisin taas 14-vuotias. Pelotti, käsi hikoili, en saanut unta, haha, ja minun piti myös puhua kaikesta missä olen hyvä, kuin hemmetin myyntimies. OMG Aion tehdä itsestäni täydellisen hölmön.
Helenassa oli kaikki, mitä halusin tytön olevan, ja hän oli aivan WOW. Loimme puoli tuntia keskellä yötä kahdestaan ja selitin mitä tunsin ja hän tunsi samoin ja mikä helpotus. UUDENVUODEN YÖ, samppanjaa, ei vittu samppanjaa, RAKKAUS, kyllä RAKKAUS, rauha ja VAPAUS, vihdoin VAPAUS. 12 vuoden jälkeen tuli risteys ja kävelin tietäni kohti tulevaisuutta.
Uudet ajat
Helena ja minä rakastuimme kovasti toisiimme, joten paluuta ei ollut. Puhuttuani vaimoni kanssa avioerosta ja kaikista vaikeista asioista, jotka tulivat esille, muutin pois kolmen erittäin vaikean kuukauden jälkeen. Yrityksiä suostutella, viettelytaktiikoita, itkua, tappelua, lapset olivat päälaellaan, ystävät ja perhe vihasivat minua joka päivä tekojeni vuoksi.
Tiedän, että loukkasin monia ihmisiä, mutta en voisi elää enää 40 vuotta miellyttääkseni muita. Kaiken elämäni kokemuksen perusteella tiesin jotenkin, että Helena oli se oikea, tai me tiesimme sen. Helenan ystävät sanoivat hänelle, että Peter perääntyy, kun paineita tulee, mutta hän tiesi, ettei Peter perääntyisi. Otin stereoni ja vaatteeni ja muutin. Minulla oli kaksi poikaani, ja Helenalla oli 22 neliön yksiö Tukholman St:Eriksplanilla ja kaksi kotirottia, TOP! Mitä me nyt teemme?
Tulevaisuus
Olimme alivuokralaisina kolmen makuuhuoneen asunnossa - Sundbyberg ja silloin oli aika muuttaa tilanne. Nuorin poikani Billie, joka oli 7-vuotias, tuli luoksemme toisena päivänä ja kertoi mielipiteensä.
Meidän aikuisten huoneiston sänky oli 120 leveä, eikä hän pitänyt siitä, koska makasimme melkein päällekkäin. Vain isäni ja äitini pystyvät siihen. Me kaikki kolme menimme IKEAan ja ostimme ison parisängyn ja sitten hänestä se oli ok, CHECK!
Avioero on rankka lapsille, ja meillä oli tietenkin paljon ongelmia siirtymävaiheessa, mutta Helena oli fantastinen nuorimman poikani Billien kanssa. Hän meni koulussa sekaisin, minkä luulimme johtuvan avioerosta, mutta se osoittautui myöhemmin suuremmaksi ongelmaksi kuin tajusimmekaan.
Vanhin poikani Robin on aina kulkenut kiskoilla ja tehnyt kaiken oikein elämässään, melkein pelottavaa. Aina iloinen, huolehtivainen, järkevä ja sitä hän on edelleen. Puhuimme Helenan kanssa myös siitä, että haluaisimme matkustaa enemmän ja minne haluaisimme mennä. Molemmat sanoimme haluavamme matkustaa Uudessa-Seelannissa ja Trans-Siperian rautatietä pitkin Venäjällä.
Taas mennään, haha
Suunnitelmana oli kunnostaa Helenan asunto kokonaan, myydä se ja löytää jotain isompaa puolen vuoden kuluessa. Vastarakastuneena oleminen, halu rakastaa ja tutustua toisiimme emotionaalisesti ei ollut suunnitelmissa, joten unohda se, koska meillä oli "MISSIO".
Jo ensimmäisen muuttoviikon viikonloppuna aloimme purkaa Helenan työhuonetta ja siirtää hänen tavaroitaan vuokraamaamme asuntoon. Joka ilta ja joka viikonloppu remontti oli täydessä vauhdissa, ja Billie oli paikalla. Jätimme Billien joka aamu kouluun väärään suuntaan Tukholmassa, teimme töitä, hakimme, söimme ja remontoimme. Joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen viikko ilman.
Sen on toimittava!
Kolmen kuukauden kuluttua se oli valmis, ja saimme asunnosta 1,1 miljoonaa euroa, ja se oli yksi Tukholman parhaista myynneistä tuolloin. Kun kiinteistönvälittäjä oli ottanut rahansa, meillä oli miljoona kruunua. Helenalla ei ole ajokorttia eikä hän halunnut muuttaa liian kauas kaupungista, joten keskityimme Sundbybergiin. Helena opiskeli ja minulla oli huomautuksia, joten kukaan ei voinut lainata, eikä Sundbybergissä, vaikeassa paikassa, tietenkään ollut isompia asuntoja miljoonalla!
Juuri silloin tuli myyntiin vanha toimisto, joka oli juuri muutettu osakehuoneistoksi, jonka lähtöhinta oli 600 000 ja neliömetriä 76. 4 toimistohuonetta kirkkaissa väreissä, huoneiden välissä lasiseinät, rihkamakeittiö ja ällöttävä kylpyhuone. 2,2 metrin katot ja paljon ilmanvaihtolaitteita kaakelikaton alla. GRANDIOSO WE MUST HAVE HIM!!!!!
Helena melkein kaatui takaperin, mutta näin kaikki mahdollisuudet, ja aivoni lähtivät liikkeelle. Olin piirtänyt asunnon valmiiksi 5 minuutissa päässäni, joten halusin aloittaa heti. Asunnosta järjestettiin tarjouskilpailu, ja saimme sen tasan miljoonalla, joten nyt meillä oli vain reilut kaksi kuukautta aikaa järjestää tämä.
"Purimme koko toimiston ja kaikki ostamamme katossa olevat ilmanvaihtolaitteet, ja jäljelle jäi yksi kantava seinä. Nyt meillä oli 76 neliömetriä ja 3 metrin kattokorkeus, ja siitä tulisi barokkityylinen kolmen makuuhuoneen asunto. Helenalla oli säästöjä, sain rahaa ja minulla oli myös rakennusfirma. Kuten tavallista elämässäni, uni on yliarvostettua, joten täysillä remonttiin, mutta ei ihan mihin tahansa remonttiin. Helena rakasti myös vanhaa tyyliä sekoitettuna uuteen tekniikkaan.
Mikä ajoitus
Sillä välin Helenan isoäiti oli muuttanut 93-vuotiaana kotiin, ja hän oli ostanut vanhoja huonekaluja koko ikänsä. Helena oli käynyt isoäitinsä luona Halmstadissa ja valinnut haluamansa, joten remontin aikana meille tuli kuorma-autollinen 1700- ja 1800-luvun huonekaluja, jotka sopivat täydellisesti siihen, mitä meillä oli mielessä.
Emme voineet tehdä lastenhuonetta ja kylpyhuonetta, mutta pystyimme muuttamaan sisään, huoh. Jatkoimme remonttia joka päivä vielä kaksi vuotta saadaksemme sen, mitä halusimme. Olin aiemmin oppinut marmoroimaan, johdottamaan, putkittamaan, maalaamaan, laatoittamaan ja rakentamaan. Olohuoneen katon marmorointi oli uusi haaste, sillä tietysti katossa pitäisi olla marmorointia, jos ajattelee 1700-lukua.
Remontin toisena vuonna saimme tilaisuuden ostaa vieressämme sijaitsevan 42 neliömetrin asunnon, joka oli myös ollut vanha toimisto. Meillä oli jo viides vaihde sisällä, joten NYT ME MENEMME! Lainasimme asuntomme ja ostimme sen 860 000:lla. Purimme kaiken ja jatkoimme töitä kellon ympäri.
Aikaa floorballille tai ylitöihin ei ollut. Kolmen kuukauden kuluttua myimme sen 1,3 miljoonalla. Verojen ja kulujen jälkeen saimme tilille 300 000. Mitä meidän pitäisi tehdä rahoilla? MATKUSTAA! Nyt matkamme alkaa toden teolla. Venäjä ja Uusi-Seelanti, TÄÄLTÄ ME TULEMME!
2003-2006. Nyt sinäkin voit tankata tai jotain ihanaa viikosta!
Ensi viikolla: Maailmanmatkailu, matkailuauton ostaminen ja sosiaalinen fobia.
Jäitkö paitsi edellisestä Happy Fridaysta? Lue Tässä on elämäni osa 6
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Herra Steve sanoo:
Elämäntarinasi vain paranee ja paranee. Nyt myös rakkaustarinalla maustettuna. Eikö olekin ihanaa, kun Rakkaus iskee? Niin monia ihania ainesosia tänään;
- sinun merkityksesi floorball-pojille,
- Helenan tulo elämääsi.
- nuoremman pojan hyväksyminen uuteen tilanteeseen.
- upeat asuntokaupat ja remontit.
Kiitos Peter, näen vain valoa, vaikka ikkunani ulkopuolella on pilkkopimeää. Toivottavasti lumikaaos laantuu teillä ja että teillä on todella mukava viikonloppu yhdessä!
11. maaliskuuta 2016 - 8:01
Lennart sanoo:
Odotan innolla jatkoa, hienoa!
11. maaliskuuta 2016 - 8:38
Peter Bergström sanoo:
Steve: Elämälläni oli merkitys, ja olen iloinen voidessani piristää elämääsi, Steve. Sinä piristät minun elämääni kirjoittamisellasi. Sano terveisiä ja ihanaa viikonloppua.
11. maaliskuuta 2016 - 8:45
Peter Bergström sanoo:
Hei Lennart! Mukavaa, että pidit siitä, ja kerrottavaa riittää:-). Mukavaa viikonloppua.
11. maaliskuuta 2016 - 8:47
Kaikkialla sanoo:
Ihanaa, että törmäsitte toisiinne - sinä ja Helena. Olette niin söpöjä yhdessä 🙂
11. maaliskuuta 2016 - 9:15
Peter Bergström sanoo:
Across the board: Kiitos ja miten mukava kommentti:-) Minun ei tarvitse enää koskaan katsoa, joten energian laittaminen yhteisiin tavoitteisiin on hienoa. Vedämme aina samaan suuntaan ja haluamme nähdä koko maailman yhdessä. Mukavaa viikonloppua.
11. maaliskuuta 2016 - 9:41
Nimeton sanoo:
Millaisen matkan oletkaan tehnyt ja miten hyvin oletkaan kirjoittanut sen ylös. Odotan innolla ensi viikkoa! Mukavaa viikonloppua ja terveisiä äidillesi!
11. maaliskuuta 2016 - 10:12
Ulla Widing sanoo:
Millaisen elämänmatkan oletkaan tehnyt ja miten hyvin kuvailet sitä. Odotan innolla ensi viikkoa. Hyvää viikonloppua ja terveisiä äidillesi!
11. maaliskuuta 2016 - 10:18
Goatfish sanoo:
Mitä ihanaa luettavaa tänä perjantaina! Saa minut melkein itkemään.
Rakkaus on niin tärkeää. Ja joskus se on juuri siellä, nurkan takana! 😀
Iloitsen 😀 tänä perjantaina ihanasta rakkaustarinastanne ♥ rakkaus voittaa myös kaiken.
Löysin myös palapelin palasen ♥ monta vuotta sitten, ja kirjoitimme yhdessä "Todellisen rakkaustarinan" ♥ Meillä molemmilla oli takanamme rikkinäinen avioliitto. Olen niin kiitollinen kaikesta kokemastamme.
11. maaliskuuta 2016 - 10:26
Ama de casa sanoo:
Fantastista! Miten kaunis rakkaustarina, ja miten paljon työtä oletkaan tehnyt tuon asunnon eteen! Tai oikeastaan noihin asuntoihin.
Kun näin ylimmän kuvan ja sitten luin tekstin vähän alempana, ajattelin, että voisit hyötyä niistä "20 hullua teiniä lähiössä, jotka halusivat hajottaa kaiken, mihin pääsivät käsiksi" 😉.
Mutta mitä tapahtui rotille? 😉
Olet ihana tarinankertoja. Olen täysin lumoissani tarinoistasi.
Vuosina 2003-2006 maailmanmatkailumme oli vähällä päättyä. Syynä oli se, että satuimme ostamaan Espanjasta vuonna 2002 hetken mielijohteesta loma-asunnon, joka oli valmis käyttöön vuonna 2003. Niinpä lähes kaikki vapaa-aikamme kului Espanjassa. Vaikka olin asuntoa ostaessani selvästi sanonut, että en ole nähnyt maailmanloppua....
11. maaliskuuta 2016 - 10:29
JoY sanoo:
Eikö olekin hienoa, kun tapaa samanhenkisen ihmisen ja rakastuu?
Halauksia sinulle
11. maaliskuuta 2016 - 11:21
nils-åke sanoo:
Täälläkin on tehty remontteja. Mutta ei siinä mittakaavassa. Mutta enemmän perhe-elämää Työ, lapset, vaimo. autot ja asuntovaunu. Muutto talojen välillä ja jopa Skåneen asti. Työpaikka muutti ja kysyttiin haluanko seurata. Mutta taivaallisen hauska lukea miten sinä/te olette vieneet teitä eteenpäin.
11. maaliskuuta 2016 - 11:46
Eva - Ihmiset kadulla sanoo:
Tietenkin tiedät sen vasta, kun olet löytänyt oikean rakkauden! Silloin se on oikeastaan vain ajamista 🙂 Teidät on todella luotu toisillenne.
Sinullakin on upea asunto! Vaikuttavaa.
Vuosina 2003-2006 minusta tuli myös kaksipäiväinen vanhempi ja asuin pienessä kolmen makuuhuoneen asunnossa, ja minulla oli nukkumapaikka tv-huoneessa (blah). Niinpä joulukuussa 2006 ostin oman huvilan Gammelstadista itselleni ja lapsille. Remontoin sen, mutta jätin keittiöön alkuperäiset ikkunaluukut vuodelta 1964. Maalasin ne Ferrarin punaisiksi ja ostin mustan SMEG-jääkaapin. Ruudullinen lattia sen seuraksi. Päätin, ettei kukaan muu kuin minä ja lapset asuisi siellä... koskaan!
11. maaliskuuta 2016 - 13:20
Annika sanoo:
Vau, mikä ELÄMÄ! Ja kiitos, että sain lukea siitä. Millaisia koettelemuksia kävit läpi, ja sitten aina laskeuduit jaloillesi.
Olen niinooo onnellinen, että Helena ja sinä tapasitte. Ymmärtäkää, että olette sielunkumppaneita grande ja kuulutte tavallaan yhteen. JA sitten olen onnellinen, että Helenalla ja pojallasi on niin hyvä suhde.
Muistatko vanhan asuntosi, joka oli todella upea. Siistiä.
KIITOS rehellisestä jakamisestanne.
Hyvää viikonloppua Washington DC:stä, joka on järkyttynyt ja tyrmistynyt!
11. maaliskuuta 2016 - 15:52
Anette Åhnbrink sanoo:
Mikä rakkausstory❤️ Mutta kiva, että löysit lopulta sen oikean! Paljon on ollut remonttia teillä, mutta tulosta on tullut! Me tehtiin varmaan itsekin jotain, kolmelle olisi erilliset huoneet joten kellari ja mummon kutomahuone piti siirtää! Muuten alkoi kotirintama suoristua, ja vuonna 2005 menin mieheni firmaan ja saimme tehdä töitä ja olla yhdessä vapaita ? Nyt alkoi matkustelumme! Olimme hankkineet uuden matkailuauton vuonna 2004 ja se oli nyt kovassa käytössä, lähinnä kesäkuukausina, mutta matkustimme paljon myös vuorille! Uusi aikakausi alkoi! Kaikki ei ollut rauhaa ja iloa, mutta isoilla oli käsipallouransa huippu ja pikkuinen oli harmonisempi ja saimme helpotusta, joten alkoi "hiljainen" kausi elämässämme!
Onnellinen viikon, että emme saaneet lunta Tukholmassa! Saa nähdä tuleeko kahden viikon päästä...nyt istun asuntoautossa aurinkoisessa Varbergissa ja odotan miestä, meillä alkaa viikonloppu etukäteen, tulee sunnuntaina töitä sen sijaan...odotan innolla jatkoa ensi perjantaina? Onko se nyt niin taivaallisen hyvä tämä viikonloppu teillä molemmilla?
11. maaliskuuta 2016 - 15:57
Marianne - välähdyksiä maailmasta sanoo:
Miten hienoa työtä teitkään remontin kanssa! Mikä muutos tiloissa!
Keväällä 2003 menin kansanopistoon ja lähdin ensimmäiselle Euroopan ulkopuoliselle matkalleni, Keniaan. Sen jälkeen muutin Osloon ja aloin opiskella, joten opiskeluaikani oli 2003-2007.
11. maaliskuuta 2016 - 17:33
Maggan sanoo:
Mitä hienoa luettavaa viikon päätteeksi. Olet erittäin hyvä kirjoittamaan, etkä vain rakentamaan ja remontoimaan..... voi melkein nähdä, kuinka työskentelet yötä päivää remontin parissa. 🙂 Loistavasti tehty.....ei olisi uskonut, että tuolla stressillä se voisi päättyä sydänkohtaukseen 🙂.
Olen iloinen, että vältit sen ja löysit sen sijaan rakkauden.
Nyt minun on palattava takaisin ja luettava aiemmat viestit.... siihen ei ole ollut aikaa aiemmin. Onnea matkoillesi ja odotan innolla, että pääsen lukemaan lisää.
11. maaliskuuta 2016 - 18:23
Lumet sanoo:
Fantastista ja niin ihanaa, että rakkaus todella tuli kuvaan mukaan! Mutta että te/te onnistuitte kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen. Vaikuttavaa vähintäänkin. Mutta toki se taisi olla selkäytimessä 😀.
Mukavaa viikonloppua!
11. maaliskuuta 2016 - 18:45
Ditte sanoo:
Joskus asioilla on syynsä, ja niin kävi sinä päivänä, kun tapasit Helenan.
Paljon remonttia ja valtavasti työtä, mutta myös mahdollisuus saada rahaa matkustamiseen. Paljon elämässä priorisoi, uhraa jotain ja saa niin paljon muuta ja jos haluaa, suurin osa on mahdollista. (Sairaudet ja onnettomuudet poistettu.)
Vaikuttavaa, että pystyit siihen, mutta sinulla oli tavoite ja oppitunti. Erittäin tärkeää.
11. maaliskuuta 2016 - 19:01
Kenneth Risberg sanoo:
Loistavaa, hienoa, vaikuttavaa ja mikä tarina elämästäsi ja siitä, miten onnistut joka kerta nousemaan jaloillesi ja löytämään uuden rakkauden. Että sinä vain onnistuit hoitamaan kaiken Peter, hyvin tehty. Tarinasi ovat herättäneet myös omia ajatuksiani elämästäni ja ehkä se voi olla jotain tulevaisuudessa läheisilleni.
Kiitos ja onnea!!!
11. maaliskuuta 2016 - 19:18
Rico sanoo:
Uskomatonta Peter,
Puhutaan siitä, että olet telakalla, tulet juhliin ja lyöt niskalenkkiä noustaksesi ylös kuin voittaja.
Rakastan sitä!
Korkean tason rakkautta, mutta pidetty......
Olet todella sen arvoinen.
Itse aloitin uuden aikakauden vuonna 2004 ryhtymällä kokopäiväiseksi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi työskenneltyäni kaksin kappalein 12 vuotta (vähintään 100-150 tuntia viikossa, tiedäthän, et laske. Sinä vain ajat eteenpäin.....
Mutta nyt uusi matka on taas alkanut
Viisi parasta elämässäni.
Erittäin hauska ja mukava
Teen niin kuin sanot, nautin......
En halua käydä kauppaa kanssasi juuri nyt, jos ymmärsin oikein. Lunta pitäisi olla laskettelurinteessä eikä missään muualla.
Minulle se on todella ollut Hyvää perjantaita, luin FB:stä.
Pitäkää huolta itsestänne ja odotan innolla ensi perjantaita.
Hei sitten, Peter, ja tervehdys rakkaudellesi.
11. maaliskuuta 2016 - 19:27
BP sanoo:
Voin sanoa, ettei mikään enää yllätä minua sinun/teidän kohdallasi:-) Se, että sinusta tuli floorball-poikien mentori, ei yllätä minua lainkaan. Laitat aina 100 prosenttia kaikkeen, oli se sitten mitä tahansa. Näin ollen on selvää, että olet roolimalli pojille. Ylistys!
Mitä tulee rakkauteen Helenaa kohtaan, luulee, että sellaista on vain elokuvissa, mutta onnistuit irlissä. Te kaksi olette todella luodut toisillenne.
Sundbybergin "linnan" luominen - mikä juttu, mikä fantastinen käsityö! Ihailuni on reilusti yli 100 prosenttia, voin sanoa.
Vuosina 2003-2006 olin työttömänä (2003-2005), kun yritys, jossa työskentelin, meni konkurssiin. Näiden vuosien aikana ansaitsin "paljon rahaa". Minulla oli rahaa sosiaalineuvostolta ja A-kassalta, joten minulle ei ollut tarvetta. Mutta katsokaa tänne! http://computerart.tk/ Osaan myös olla luova;-) Myin niin paljon tietokonetaidetta kuin mahdollista, ja matkustelua oli paljon niin sanotusti mukavalla taskurahalla. Lopetin taiteen tekemisen vuonna 2009. Kirjoitin myös kuvakirjan miehen kotikaupungista Englannissa. Siitä tuli "myyntimenestys" - no, 200 kappaletta pienessä kaupungissa, mutta kuitenkin. Työttömyyden ei tarvitse olla musertavaa, jos on hieman luova ja mielikuvitusta;-)
11. maaliskuuta 2016 - 19:30
Anna, Travel on a Cloud sanoo:
Niin ihana lukea siitä, miten tapasitte! Olette todella yhteen sopiva pari - säteilette sitä! Olen niin iloinen, että sain tutustua teihin paremmin Tšekin tasavallan matkallamme! Te todella rikastutitte matkaani.
Barokkityylinen asunto tekee todella vaikutuksen, samoin kuin jatkuva ajokkuutesi!
Mene, mene, mene! Totta kai saavutat myös tulevat tavoitteet.
11. maaliskuuta 2016 - 19:37
Britt-Marie sanoo:
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, varhaisaamun postauksenne piristävät junamatkojani töihin. Puhumattakaan postauksistasi elämästäsi. Tapasin sielunkumppanini netissä melkein kuusi vuotta sitten ja vaikka en oikeastaan ajatellutkaan avoliittoa uudestaan, kesti vain viikon ennen kuin se oli tosiasia ja jos on melko kypsässä iässä, ei ole enää aikaa hukattavana. Nyt yritämme todella käyttää kaiken ajan, mitä meillä on, matkustamme niin paljon kuin voimme sekä matkailuautolla että muilla tavoin, vaikka aionkin tehdä töitä vielä muutaman vuoden, ja samalla nautimme kaikesta, mitä elämä tarjoaa, mukaan lukien yhteensä neljä tytärtä ja pian kuusi lastenlasta... Elämä on uskomattoman siistiä, mutta on uskallettava ottaa seuraava askel (muuten voi seistä yhdellä jalalla loppuelämänsä).
11. maaliskuuta 2016 - 20:30
Matts Torebring sanoo:
Sanon sinulle, Peter, kuten eräs ystävämme sanoo minulle: "Sinun täytyy olla hyvin vanha, kun olet tehnyt niin paljon".
11. maaliskuuta 2016 - 20:45
Rooli o Carina sanoo:
Mikä matka Peter ja ihana rakkaustarina rakkauden Helenan kanssa!
Joskus se vain tuntuu niin taivaalliselta....Wau!
Ja mikä mukava uudistus, ei ole peukaloa keskellä kättä!
Nauttikaa rakkauden matkanne jatkumisesta....Hyvää viikonloppua!
11. maaliskuuta 2016 - 21:24
Ruth Virginiassa sanoo:
Minulla oli onni tavata "sielunkumppanini", kun olin 25-vuotias. Olet todella "ajanut slalomia" elämässäsi; melkein huimausta, mutta näytät päässeen maaliviivan yli nyt, kun Helena on tullut elämääsi. Mikä onni
meille, jotka seuraamme blogiasi! 🙂
Lokakuussa 2002 minusta tuli leski. Rakas Donini kuoli 18 kuukautta sitten.
sen jälkeen, kun hänellä oli diagnosoitu munuais- ja virtsarakon syöpä; hänen ensimmäinen, ainoa ja viimeinen
sairaus 79-vuotiaana. Olimme 8 kuukauden päässä 50-vuotissyntymäpäivästämme.
hääpäivä. Olimme onnellisia, että saimme jäädä Ruotsiin lomalle.
Joulu ja uusi vuosi 2001, jolloin siskoni täytti 90 vuotta. Sitten tapasin
monet perheenjäsenet ja ystävät, ja me tiesimme, ja he tiesivät,
että se oli Donin viimeinen vierailu. Se tuntui oudolla tavalla oikealta.
Olimme maksaneet matkan Chileen ja Argentiinaan, kun Don sai....
diagnoosin, joten sitä ei tietenkään tapahtunut, mutta pari vuotta myöhemmin
Tein matkan itse hänen muistokseen. Opin äidiltäni, että sinun on pakko olla
Kuten kirjoitin Peterille aiemmin, "pelaa sillä kortilla, joka sinulle on jaettu".
Elämä jatkuu, ja minulla oli tyttäreni naapurustossa, ja Donilla oli -
niin monet kaikenikäiset ystävät, jotka auttoivat minua.
Joulukuussa poikani ja hänen vaimonsa saapuivat Vietnamista, ja minä järjestin heille
Donille erittäin mukavat läksiäisjuhlat eräässä kaupungissa sijaitsevassa paikassa. Avoin talo
ja niin monet ihmiset tulivat kertomaan, mitä Don oli merkinnyt heille.
heitä, erityisesti nuoria. Se oli todella piristävää.
Asun edelleen samassa talossa. Tytär asuu myös täällä. Teen vapaaehtoistyötä.
työssä, jossa tapaan paljon ihmisiä, ja minulla on ihania naapureita - on ollut
tulee kuin isoäiti nuoremmille. Olen terve,
Osaan ajaa autoa, olen kiinnostunut paikallispolitiikasta, luen sanomalehdet ja
ristisanatehtävien tekeminen. Lopuksi, vietän aivan liikaa aikaa
tietokoneen ääressä. Ja huhtikuussa täytän 89 vuotta!!!
11. maaliskuuta 2016 - 23:33
Peter Bergström sanoo:
No niin, nyt mennään. Olen ollut koko päivän valokuvaus-/viini-/ruokamessuilla, enkä ole ehtinyt vastata kaikkiin teidän ihaniin viesteihinne. Istuin täällä tunnin verran vastaamassa tänä iltana ja olin melkein valmis, mutta lähdin vahingossa sivulta ja kaikki katosi, joten nyt teen sen uudelleen, haha.
Anonyymi: Kiitos, että kirjoitit ja seurasit mukana, ja tietysti tulee lisää. Mukavaa viikkoa.
Ulla Widing. Nyt olen tervehtinyt Helenaa ja hän on onnellinen:-). Palaan ensi viikolla hulluuden pariin. Mukavaa viikonloppua.
Geddfish: Hei Gerd! Kuinka mukavaa, että sait elämästäsi osan, joka oli erityisen hyvä ja voit elää pitkään sen varassa, vaikka haluaisitkin lisää. Kiitos kun jaat ja pidät huolta itsestäsi. Hyvää viikon jatkoa.
Ama De Casa: Rakastan sitä! Rotat elävät vain noin kaksi vuotta, joten se päättyi luonnollisesti. Elätte niin mukavaa elämää ja olette tehneet niin monta vuotta. Ehkä vähän rauhallisempi kuin minä, haha mutta tiedän että nautit siitä ja se riittää minulle. kiva viikko.
Joy: Se on JOY, eikö olekin! Mukavaa viikkoa.
Nils-Åke: Tietenkin me kaikki olemme kamppailleet saadaksemme arjen ja perheen kasaan. Olen iloinen, että haluat tulla mukaan matkalle, ja kiitos, että jaat sen kanssamme. Mukavaa viikkoa.
Eva-ihmiset kadulla: Mikä hieno paikka asua! Ferarin punaiset kaapinovet ja ruudullinen lattia. Vähän hei babyribba päälle. Nyt tullaan never, jota ei saisi KOSKAAN sanoa ja tiedän, että sitä tulee lisää, haha. Kiva viikonloppu.
Annika: Oikein mukavia kommentteja, ja ne tuntuvat. KIITOS! Mukava tavata joku, joka haluaa samaa asiaa vuodesta toiseen. Ihmisparat istuvat jaetussa USA:ssa, koska nyt se on todella JAETTU. Toivottavasti tästä tulee jotain hyvää, kuten on käynyt monille muillekin. Mukavaa viikonloppua.
Anette Åhnbrink: Mikä kodikas tarina, joka päättyy rauhallisesti. Mitä me kaikki olemme käyneet läpi, ja jokaisella on oma tarinansa. Kiitos kaikista mukavista sanoista ja puhallan lunta lounaaseen vain sekoittaakseni vähän. Hyvää viikonloppua ja pitäkää huolta toisistanne.
Hei Marianne-Glimpse of the world: Kenia on todella hyvä meidän mielestämme, joten mitä hauskaa matkaa teit. Oletko norjalainen vai muutitko sinne opiskellessasi? Kirjoita rohkeasti joskus ja kerro meille. Mukavaa viikonloppua.
Kiitos Maggan: minua lämmittää, että pidät siitä, mitä ja miten kirjoitan. Toivottavasti istut alas, kun menet takaisin ja luet:-). Halauksia ja mukavaa viikonloppua.
Hei Znogge: Olet mielestäni aivan oikeassa. Se on selkäytimessäni ja on edelleen. En luultavasti koskaan lopeta, puh. Hyvää viikonloppua.
Hei Ditte: Aina on uhrattava jotain saadakseen jotain. On tärkeää panostaa oikein, ja tällä kertaa sain 7 oikein ja jättipotin. Mukavaa viikkoa Ditte.
Kenneth Risberg: Kiitos sanoistasi, ja tietysti muutkin haluavat kuulla tarinasi, kuten minäkin. On osa elämää jakaa kokemuksiaan. Hyvää viikonloppua.
Hei Rico:-) Miten hauskaa, että kuulet sinusta ja tiedän, mitä tarkoitat, kun melkein vain työtä elämässäsi. Eiköhän me nykyään saada palkkaa vaivannäöstä. Sinulta jäi paljon väliin vuosissa, joten nyt vain ajetaan ja eletään NYT! Mukavaa viikkoa, jonka tiedän, että sinulla on ja kuulemme sinusta taas pian.
Kuinka siistiä BP: Olen tarkistanut, ja kuinka trendikäs se on edelleen, tai itse asiassa vielä enemmän nykyään. Luulen, että voit myydä tämän uudelleen, mutta ehkäpä teetkin. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että "jotkut" voivat saada vauhtia miettimällä "mitä minä nyt teen" työttömänä ollessaan. Kiitos oikein mukavista kommenteistasi ja ne lämmittävät kyllä. Helena mainitsi, että olit valokuvamessuilla ja minusta ne olivat huonot, mutta ruokamessut olivat oikein hyvät. Mukavaa viikkoa BP.
Anna-Travel on a cloud: Kiitos paljon, sinä iloinen ja mukava nainen. Sinulla on aina hymy ja nauru, joten me nautimme seurastasi. Kiitos, että olet siellä. Mukavaa viikkoa Anna.
Britt Marie: Rakastan sitä, kun kirjoitat, että elämä on mahtavaa ja että hyödynsit elämää, koska uskalsit. Niin kaikkien pitäisi ajatella, ja rakastan sitä, koska emme tiedä, mitä ensi viikolla tapahtuu. Kiitos kauniista sanoista ja pidä huolta itsestäsi. Hyvää viikonloppua ja puhutaan taas pian.
Matts Torebring: Hahahahahahaha, kyllä, se on todella totta! Nyt tiedämme, että olemme vanhoja. Aion alkaa seurustella enemmän 90-vuotiaiden kanssa, jotta minua voidaan taas kutsua nuoreksi, haha. Mukavaa viikkoa Matts.
Rolle & Carina: KIITOS ystävällisistä sanoistanne, ja tiedän työni käsityöläisenä. Nyt olen jättänyt sen ja panostan uuteen uraan ja se on todella vaikeaa, mutta me onnistumme, ei ole mitään muuta. Mukavaa viikonloppua.
Ruth Virginiassa: Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, että jaat niin ihania ja kauniita tarinoita elämästäsi. Sinussa on niin paljon hyvää, ja otat todella kaiken irti siitä, mitä sinulle on annettu. Ymmärrän, että on pakko ja varmasti joskus on, kun on menettänyt rakkaan ihmisen, mutta miten mukavaa, että hän on kuitenkin koko ajan läsnä. Minäkin haluan tuollaisen naapurin kuin sinä Ruth, joten nyt on aika ottaa muutama vuosi asuntolaivalla Ruotsissa. Pakkaa vain tietokone autoon ja lähde ajamaan ja nähdään keväällä. Kiitos kaikesta kertomastasi ja odotan innolla ensi perjantaita. Monta halausta minulta.
12. maaliskuuta 2016 - 1:13
BP sanoo:
Vastaa: Miten v*tussa saatoin jättää sinut väliin messuilla tänään. Sinä sentään jaksat;-) Hauska vertailla vaikutelmia huomenna:-)
PS. Valitettavaa, että painat väärää nappia. Tunnistan itseni täältä - ja olen vielä vähän vanhempi kuin sinä;-)
12. maaliskuuta 2016 - 1:47
Steel city anna sanoo:
Mikä energia ja työ! Oli todella kova työ ja riski matkustaa niillä rahoilla, jotka jäivät jäljelle. Vaikuttavaa, että pystyt tekemään niin paljon, sähköä ja kaikkea. Soitin toissapäivänä sähkömiehelle kun sulake meni, kävi sekunnissa vaihtamassa sen 🙂 vähän käytännöllisempi ei olisi haitannut yhtään.
12. maaliskuuta 2016 - 2:39
Marina sanoo:
Ihanaa, kun se napsahtaa heti! Ja kiva, että teillä on suunnilleen sama asenne remontointiin ja uudisrakentamiseen, minä puolestani väsyn eniten, kun taas olen todella ihastunut teidän tarmokkuuteenne tuolla rintamalla!
12. maaliskuuta 2016 - 4:26
Ruth Virginiassa sanoo:
Hahaha, Peter! Minä asuntoveneellä"
Ilo jakaa kanssasi
"mitä oli". Olen kirjoittanut osan elämästäni uudestaan.
lapsenlapset, mutta ei paljon vastakaikua. Heistä tulee
luultavasti kuten minä: "Olisinpa ollut vanhempi, kun olin nuori.
ja olisin pyytänyt enemmän."
On mukavaa saada vastaus ihmiseltä, jota ymmärrän.
Luulen, että syy elämänilooni on se, että olen aina
on kiinnostunut ihmisistä. Uskoo, että kaikki ovat hyviä, kunnes he
todistaa muuta. Äitini taas.
(Trump on jo näyttänyt persoonallisuutensa)
12. maaliskuuta 2016 - 4:58
Marian muistelmat sanoo:
Kuinka romanttista 🙂 Tuntuu kuin elämäsi olisi todella saanut käänteen tässä...? 🙂
12. maaliskuuta 2016 - 5:23
åsa in åsele sanoo:
Aivan ihanaa, kiitos jakamisesta.
Kuinka paljon oletkaan saavuttanut täällä maan päällä viettämiesi vuosien aikana,
Olet elänyt tapahtumarikkaan elämän, eikä se ole vielä ohi,
odotamme innolla vielä 50 vuotta - ainakin 🙂 .
Uskomattoman mukava ja tehokas asunto,
Tämän takana näyttää olevan hirvittävän paljon työtä.
Teette hienoa työtä.
Kiitos, että jaat oman (ja Helenan) elämäsi.
Minulla diagnosoitiin sairaus vuonna 1999, joten siitä lähtien elämäni on ollut hyvin sairasta, olen viettänyt paljon aikaa sängyssä, ja toisinaan on tuntunut siltä, että elämä on mennyt hukkaan.
12. maaliskuuta 2016 - 9:20
Peter Bergström sanoo:
BP: Olet varmaan nähnyt minut 999 kertaa, joten jos olisin ollut lähistöllä, olisit nauranut. Siellä oli paljon viiniä, ja kaikki muut ihmiset olivat vähän hölmöjä, haha. Menemme yhdessä sunnuntaina. Kävin linkkisi läpi kesken kaiken kirjoittamisen ennen kuin aioin kirjoittaa sinulle. Sitten menin poistamaan linkkiä ja sain koko sivun niin kaikki katosi, niin se vaan menee. Maanantaina postaillaan messuista.
Steel city anna: Hei Anna! Energia tulee uteliaisuudestani kaikkea elämää kohtaan. Sanontaa "en kestä" ei ole elämässäni ja olen käyttänyt sitä poikieni kanssa, ja he pitivät minua ärsyttävänä, haha. Toivottavasti sulakkeen vaihto ei tullut sinulle liian kalliiksi. Saatat hyvinkin soittaa minulle seuraavalla kerralla saadaksesi neuvoja siitä, mikä vika voi olla. Halauksia ja mukavaa viikonloppua.
Marina: Hei:-). En ajattele, kun on jotain tekemistä, vaan se tapahtuu puhtaasti refleksinomaisesti. Jos ei tee töitä, ei saa mitään aikaiseksi ja minusta on hauskaa luoda ja elää. Haluan tehdä niin paljon enemmän, mutta ehdinkö? Mukavaa viikonloppua Marina ja nyt aurinko paistaa ja se on minulle suuri lähde.
Hei Ruth Virginiasta! On todella mukavaa ja hauskaa tutustua sinuun netissä ja miten onnekasta, että on vuosi 2016. Minullakin on suuri rakkaus ihmisiä kohtaan ja olen ollut joskus vähän liian naiivi. Uskon toisiin, mutta kyllä sitä silloin tällöin kaatuu naamalleen. 95% kaikista ihmisistä on hyvä ja haluaa tehdä oikein, mutta ei voi haudata itseään siksi, että joku idiootti käyttää sinua matkan varrella hyväkseen. Hetken aikaa suuttuu, mutta sitten päähän tulevat tavalliset sanat "mitä minä nyt teen". Jos jään jumiin, ne vievät minulta positiivista energiaa, mutta haluan sen itselleni elää elämääni ilossa. Nyt valmistaudumme lauantairisteilyyn, koska äitini täyttää 80 vuotta. Me kolme poikaa lastemme kanssa yllätämme hänet tänään. Pidä huolta itsestäsi ja siitä miten hyvä ystävä olet netissä. Peter
Åsa Åsele: Toivottavasti tiedät, mitä kirjoitit? Jos minä aion olla vielä 50 vuotta, niin sinäkin olet:-) Olen niin pahasti velvollinen, koska olen 56 ja Helena on 41, joten minulla ei ole vaihtoehtoja, haha. Teillä ei ole helppo elämä, joten meidän on kiitettävä kehitystä tietokoneiden olemassaolosta. Olen ystäväsi netissä ja toivottavasti sinulla on paljon niitä ympärilläsi. Lähetän sinulle lauantaihalauksen, EI, viikoittainen halaus se tulee olemaan ja pidän sinusta huolta.
12. maaliskuuta 2016 - 11:18
Elisabeth sanoo:
Elämässä on ylä- ja alamäkiä. Sinullakin on ollut paljon sivukulmia. Ihanaa, että tapasit Helenan ja olette kokeneet paljon yhdessä. Täytyy myös kirjoittaa, että kerrot elämästäsi erittäin hyvin! Hyvää jatkoa!
13. maaliskuuta 2016 - 1:33
Peter Bergström sanoo:
Elisabeth: Kiitos paljon ystävällisistä sanoistanne. Tiedän slalomin, haha, koska niin on luultavasti ollut elämäni. Olen nyt radalla, mutta teen yhtä kovasti töitä, mutta ilossa, ja se on suuri ero. Kiitos kun kirjoitit ja hyvää viikkoa.
13. maaliskuuta 2016 - 11:48
Päätös sanoo:
Se, mikä tekee minuun suurimman vaikutuksen tarinoissasi, on: Kuinka ihmeessä muistat kaiken...kuten kuinka paljon rahaa ja kuinka paljon voittoja??:::) ja kaiken muun, mistä kerrot minulle.... Minä en muista mitään, näyttää siltä...verrattuna sinuun;-) Hauska lukea joka tapauksessa... Tuntuu kuin olisitte täydellisiä toisillenne. Halauksia teille molemmille
15. maaliskuuta 2016 - 19:00