Inga ja Richard Sundell ovat aviopari, jotka elivät tavallista elämää Tukholmassa tavallisissa töissä, mutta kokivat tarvitsevansa aikalisän oravanpyörästä. Niinpä he päättivät ottaa sapattivapaata. He irtisanoutuivat työpaikoistaan, pakkasivat reppunsa ja lähtivät Aasiaan. Nyt he ovat matkustaneet useita kuukausia Balilla, Japanissa ja Vietnamissa.
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläKysyimme Ingalta ja Richardilta, miten he lähtevät sapattivapaalle, mikä on parasta tällä tavoin matkustamisessa ja mikä ei ehkä toiminut niin kuin he ajattelivat. Lue mielenkiintoinen haastattelu ja tutustu pariskunnan blogiin. Nomadit.
Sisällysluettelo
Voitko kertoa meille hieman itsestäsi? Miten elät, kun et matkusta, ja mikä sai sinut päättämään ottaa sapattivapaata ja matkustaa?
Kun emme ole matkoilla, työskentelemme Tukholmassa IT-projektipäällikköinä ja valvovina sähköasentajina. Kun myimme talomme, jonka olimme kunnostaneet kokonaan työskennellessämme kokopäiväisesti reilun kolmen vuoden ajan, olimme melko loppuun palaneita.
Aioimme pitää kolmen kuukauden talviloman. Koska olimme molemmat esimiestehtävissä, yksikään työnantaja ei olisi suostunut siihen. Niinpä irtisanoutuimme. Olin asunut ulkomailla melkein puolet elämästäni, mutta Richard ei ollut koskaan asunut ulkomailla, mutta tiesin, että hän pitäisi siitä. Olin oikeassa.
Miten valmistaudut näin pitkälle matkalle? Miten selvisitte työstä, asumisesta, postista, raha-asioista ja muista käytännön asioista?
Työ on helppoa. Tarkista työsopimuksesi varmistaaksesi, että sinua ei ole sidottu pitkiin irtisanomisaikoihin, jotka kannattaa neuvotella pois. Kuukauden irtisanomisaika on normaali. Viimeinen kuukausi töissä tuntuu silti maailman pisimmältä, kun suunnittelet Balin matkaa.
Asunnon vuokraaminen kesti pisimpään, koska halusimme todella jonkun, joka viihtyisi siellä eikä haluaisi muuttaa kolmen kuukauden kuluttua. Äitini tarjoutui noutamaan postin joka kuukausi. Olin soittanut kaikille tavarantoimittajillemme ja pyytänyt heitä ottamaan meihin yhteyttä tästä lähtien sähköpostitse. Kaikki laskut ovat suoraveloituksella, ja Skandiabankenin pankkikortilla ei peritä maksuja rahan nostamisesta ulkomailla.
Kerro meille matkasta! Millainen on matkareitti ja missä maissa/paikoissa vierailitte?
Laskeuduimme Balille ja kävimme koko Balin läpi vajaassa kuudessa viikossa. Se ei ollut suunniteltu varattua matkaa, olimme vain niin uteliaita Balin suhteen.
Sen jälkeen vietimme kuusi viikkoa Japanissa, jossa olin asunut hieman yli kolme vuotta. Kokoonnuimme vanhempiemme kanssa kokemaan tämän vuoden kirsikankukkia, koko kuusihenkinen perheklaani. Hyvästeltyämme 11. huhtikuuta vanhempamme palasivat Ruotsiin, ja Richard ja minä lensimme Okinawalle odottamaan kevättä. Sellaista kevättä, jota meidän balilainen vaatekaappimme kestäisi.
Rakastan Japania, mutta se ei todellakaan ole pitkäaikainen oleskelumaa. Tapasimme vietnamilaisen pariskunnan minshukussa (eli majatalossa), ja meille suositeltiin Vietnamin Danangia.
Danang sijaitsee keskellä Vietnam rannikolla. Se on Vietnamin kolmanneksi suurin kaupunki, mutta kukaan ei ole kuullut siitä, koska täällä ei ole nähtävyyksiä. Matkailijat päätyvät yleensä kahden kilometrin päähän. Hei An, joka on kuin vanha kaupunki, jossa on hieman innokkaita myyjiä. Olemme olleet jumissa Danangissa viisi kuukautta ja jäämme tänne tammikuun loppuajaksi.
Miten elätte matkan aikana?
Ensimmäiset kolme kuukautta varasimme edullisia hotelleja, b&b:tä, minshukuja ja hostelleja. Sitten aloimme varata asuntoja Airbnb:n kautta. Löysimme nykyisen kotimme vietnamilaisten ystäviemme kautta ja asumme ihan tavallisessa vietnamilaisessa asunnossa paikallisella alueella, ihan noin vain! Ei mitään kummallisuuksia.
Mikä oli matkan paras osa? Kerro meille erityisestä paikasta tai kokemuksesta!
Bali, Japani ja Vietnam ovat vietteleviä kohteita, eikä yhtä paikkaa voi valita. Mietin heti, mikä tekee juuri tästä matkasta meille niin erilaisen ja erityisen.
Parasta matkassa on se, että olen tuntenut itseni onnelliseksi joka päivä seitsemän kuukauden ajan, eikä ongelmia ole ollut. Yhtä onnellinen kuin olin teini-ikäisenä pyöräilemässä kevätauringossa, avoin ja iloinen, sellainen ihminen, jollaiseksi haluaisin aina jäädä. Aika menee taaksepäin, kun ei ole velvollisuuksia, tunnen itseni taas vapaaksi ja nuoreksi!
Olen tehnyt vieroitushoitoa, joogannut, ollut hengellinen, opiskellut vietnamiksi, perustanut verkkokaupan, tehnyt vapaaehtoistyötä, järjestänyt ryhmäretkiä ja paljon muuta. Mutta en ole "puolustanut" ketään, asettanut jonkun toisen etua oman etumme edelle, vaan asettanut itseni (ja mieheni) etusijalle. Pidimme taukoa vaatimuksista ja teemme sitä, mitä haluamme, ja se on ihanaa. Suosittelen sitä muillekin, jos haluaa detoxata sielunsa. Se oli meille kahdelle välttämätöntä.
Onko teille sattunut matkan aikana vahinkoja tai onko jokin mennyt pieleen? Kerro meille siitä!
Gili Trawanganilla molempien pankkikorttiemme rahat varastettiin ja pankki sulki ne! Onneksi meillä oli luottokortti mukanamme, mikä merkitsi kalliita maksuja, kunnes korvaavat kortit saapuivat.
Matkapuhelinnumeron puuttuminen tuotti paljon ongelmia, sillä monet sovellukset (Airbnb, über) tarkistavat tiedot tekstiviestillä. Jostain syystä iPhoneni ei halua tehdä yhteistyötä paikallisten SIM-korttien kanssa.
Unohdimme sveitsiläisen armeijan puukkomme käsimatkatavaroihin ja näimme, kuinka se heitettiin roskakoriin silmiemme edessä. Moottoripyöräonnettomuus merkitsi kahden viikon ontumista ja märkivää tulehdusta.
Tilanne meinasi muuttua todella huonoksi, kun minua oltiin kuvaamassa kallion reunan edessä, ja takanani oli Balin viidakko. Laitoin jalkani norsunruohon (kaislikon kaltainen erittäin liukas ruoho) päälle ja katosin kallion reunaan. Mieheni jähmettyi pelosta, kun kaivoin kynteni soraan jalkani roikkuen pensaaseen, josta kuului epäinhimillisiä ääniä haha.
Millainen on loppumatkasi ja mitä aiot tehdä, kun pääset kotiin?
Ensi viikolla on Kambodžan matka, jossa juhlimme Richardin syntymäpäivää ja Halloweenia. Viimeinen kuukausi ennen kotiinpaluuta vietetään uudessa kohteessa, jossa on halvat lennot Tukholmaan.
Meillä on paljon suunnitelmia kotiinpaluuta varten, sitä pitäisi vuorotella kurssien kanssa, olen innokas tekemään tyttöklassikon (vaikka epäröin jo ennen Vansbrosimmetiä) ja haluamme muuttaa Tukholmasta johonkin ruotsalaiseen rannikkokaupunkiin. Sitten suunnitellaan uutta sapattivuotta haha.
Lopuksi kysymys, jonka kysymme kaikilta haastattelemiltamme: Mikä on unelmiesi matkakohde?
Haluaisin mennä kaikkialle, missä Johnny Friskilä kentät. Muuten mikä tahansa Everestin juurella sijaitseva kylä on mielenkiintoinen.
Kiitos Inga ja Richard Sundell kokemustenne ja ajatustenne jakamisesta!
Saatat myös pitää:
Kameliratsastus Tunisiassa - saarikierros Saharan portilla
Tšekin tasavallan korkein vuori - Sněžka Sudeettimaassa
Tisá Tšekin tasavallassa - Narnian kuvauspaikat
Djibouti - tai Anna-täti matkustaa kuuhun
Anna-täti etsii dugongeja Mosambikissa
Vierailu Krugerin puistossa Etelä-Afrikassa - kaikki mitä sinun tarvitsee tietää
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Mutta voi kuinka ihanaa vain pudottaa kaikki ja lähteä! Luulen, että tarvitsisin sitä myös nyt. Inspiroiva haastattelu!
Halauksia Lena
05 maaliskuu 2016 - 8:43
Herra Steve sanoo:
Kuinka yksinkertaiselta he saavat sen kuulostamaan. Ja niin ihanalta. Kuvittele, että aikuisena olisit joka päivä kuin 7-vuotias pyöräilemässä kevätauringossa.
Tämä kuulostaa niin itsestäänselvyydeltä, että jos sinulla on siihen mahdollisuus ja rohkeutta, ei ole mitään syytä epäröidä.
05 maaliskuu 2016 - 8:51
Lennart sanoo:
Jännittäviä ihmisiä, jotka uskaltavat olla erilaisia!
05 maaliskuu 2016 - 8:18
Matts Torebring sanoo:
Hämmästyttävän hienosti tehty ja rohkea! Niin erilaisia unelmia ja tavoitteita elämässä, kuin meillä ihmisillä on. Tämä oli mahtavaa ja rohkeaa. Oma unelmani voisi olla "vain" punainen pieni mökki maaseudulla, joka sijaitsee rinteessä järven rannalla, jossa on minimaalinen ylläpito ja mukava ulkorakennus, johon matkailuauto voi peruuttaa.
05 maaliskuu 2016 - 9:54
Ama de casa sanoo:
Jännittävää! 🙂 Mutta tuo jyrkänteillä valokuvaaminen voi tosiaan olla liian jännittävää... Onneksi meni hyvin!
05 maaliskuu 2016 - 10:08
Eva - Ihmiset kadulla sanoo:
Minuun tekevät vaikutuksen ihmiset, jotka todella tekevät sitä, mistä puhuvat. Jotka seuraavat unelmaansa. Anna mennä!
05 maaliskuu 2016 - 11:18
Comsi Comsa sanoo:
Ihanan tuoreena uskalsi jättää kaiken ja antaa
nauti jostain uudesta.
Mukavaa viikonloppua, halauksia ♥
05 maaliskuu 2016 - 11:55
Solan sanoo:
Ihana lähestymistapa elämään... hyvin kirjoitettu.
05 maaliskuu 2016 - 14:18
Ditte sanoo:
Todella inspiroivaa! Loistavaa luettavaa! Äläkä epäröi, kun todella haluat jotain, koska useimmat asiat voidaan toteuttaa. Enimmäkseen me itse rajoitamme itseämme.
Kiitos jälleen kerran innostavasta lauantaihaastattelusta.
05 maaliskuu 2016 - 14:29
Ikas USA sanoo:
Vau miten ihanaa ja inspiroivaa! Ja rohkea! Olen halunnut tehdä jotain vastaavaa monta kertaa, mutta se ei onnistu mieheni työn kanssa.....
05 maaliskuu 2016 - 15:07
BP sanoo:
Minusta tämä tarina oli koko sarjan paras. Sinäkin olet pitänyt sapattivapaata, joten tunnistat luultavasti tunteen, jonka Inga ja Richard välittävät tässä. Minuun tekee vaikutuksen tässä pariskunnassa heidän epätavallinen ja erilainen matkakohteiden valintansa ja se, että he ovat pysyneet jokaisessa paikassa niin pitkään. Se itse asiassa vetoaa minuun.
05 maaliskuu 2016 - 17:49
Ei ole sanoo:
Kiitos kaikista suloisista kommenteista, on ihanaa, kun voi inspiroida kaikkia<3 Oli hauskaa osallistua.
05 maaliskuu 2016 - 18:37
Åsa sanoo:
Ihanaa! Jos en olisi voinut tehdä sitä itse, olisin mädäntynyt kateudesta (ei samoja maita, mutta silti!) Ajattelin itse asiassa tehdä sen uudelleen useita kertoja, mutta muita asioita tuli eteen (talon rakentaminen, lapset ja Portugali).
05 maaliskuu 2016 - 21:13
BP sanoo:
Vastaa: Jos vain tietäisit, kuinka paljon olen ajatellut näitä asioita - eli samoja ajatuksia kuin kommentissasi. Voi en ole vielä tullut mihinkään johtopäätökseen. Emme varmaan koskaan tule saamaan ratkaisua "ongelmaan" myöskään. Sitten Fi ja feministit voivat huutaa niin kovaa kuin haluavat;-)
05 maaliskuu 2016 - 23:58
Ruth Virginiassa sanoo:
On uskomatonta, mitä kaikkea nykyään voi tehdä.
Kun matkustin 50- ja 60-luvuilla, sai olla amerikkalaisia matkatavaroita.
Express-matkasekit, joista piti maksaa paljon %.
hävittää. Työn tekeminen maapallon toiselta puolelta! HA!
Laskujen maksaminen - joko käteisellä tai sekillä.
Hauska kuulla, että ihmiset eivät kiirehdi, vaan kiirehtivät matkaa;
jotka haluavat kokea ilmapiirin ja elää "oikeiden ihmisten" keskellä.
Kerro minulle, jos aiot lähteä Saigoniin. Poikani on naimisissa
Vietnamilainen; asunut siellä noin 20 vuotta.
06 maaliskuu 2016 - 0:35
Lisa & elämä valoisalla puolella sanoo:
Hauskaa luettavaa! Missasin täysin heidän bloginsa - mutta nyt menen suoraan sisään ja luen!
06 maaliskuu 2016 - 1:27
admin sanoo:
Lena, kiva, että pidät haastatteluistamme! Meistäkin on inspiroivaa kuulla tällaisista matkoista!
Matts, kaikilla on tietysti erilaisia unelmia. Sinun unelmasi ei kuulosta niin pahalta!
Ama de casa, minäkin kunnioitan suuresti kallioilla kuvaamista ...
Ditte, kiva, että pidät haastatteluistamme! Haastateltavia ihmisiä on monia jännittäviä ja mielenkiintoisia! 🙂
BP, kiva, että pidit haastattelusta! Ja mielenkiintoista, että olet miettinyt samaa kuin minä, eikä sinulla ole vastauksia ...
Inga, kiitos paljon, että tulit vieraaksemme ja jaoit jännittävän matkasi ja kokemuksesi! Toivotamme sinulle ihanaa matkaa!
Ruth Virginiassa, asiat ovat todellakin muuttuneet monin tavoin, ja maailma on tavallaan "kutistunut" nyt, kun ihmiset kommunikoivat niin nopeasti eri puolilla maailmaa.
06 maaliskuu 2016 - 9:56