Unohdin iPhonen lentokoneeseen

FREEDOMtravelille

Mainos

Kreikan-matkalla tapahtui paljon. Hermoillamme oli välilasku Istanbulissa, emmekä halunneet istua lentokentällä kolmea tuntia. Minä (Peter) ja kaksi bloggaajaystävääni tarkistimme, että 12 minuutin päässä lentokentältä oli viiden tähden hotelli. Tehty ja tehty, nyt mennään! Kerron myös, miten unohdin iPhonen lentokoneeseen.

Twiittaa

Kyllä

Kyllä

nasta

Kyllä

Kyllä

Parempi olla auringossa kuin lentokentällä.

Passintarkastuksen kautta Turkkiin, ulos taksilla, ja tasan 12 minuutin kuluttua olimme paikan päällä viiden tähden hotellissa Turkissa. Menimme uima-altaalle ja otimme pari olutta ja nautimme kuumuudesta ja auringosta. Meillä oli tunti aikaa ennen kuin meidän oli palattava takaisin, ja sitten tämä välilasku oli ohi.

Paluu Kreikasta

Kotimatkalla Kreikasta oli jälleen pysähdyspaikka Kreikassa. Istanbul. Koneesta ulos, bussilla terminaaliin ja lentokentälle ja, ja, ja, ja, ja, ja, missä puhelimeni on? Kaikkien luottokorttien, ajokorttien, puhelimen ja kaikkien Kreikan videoiden kanssa, joita en ollut vielä siirtänyt tietokoneelle. Shiiiit in the lingons! Miten tämä saattoi tapahtua?

Olin hyvin väsynyt 5-tuntisista öistä ja paljon koettavaa kahdessa päivässä ja kolmessa yössä. Lentokoneen istuinten selkänojassa oli verkon sijasta peitetyt taskut, ja unohdin matkapuhelimeni kiireessä.

Unohdin iPhonen lentokoneeseen

Ryntäsin takaisin sinne, mistä olin tullut, mutta minua ei päästetty sisään. He käskivät vain mennä kadonneisiin matkatavaroihin. Juoksin sydämeni paukkuen ja seurasin kylttejä. Istanbul ei ole mikään pieni lentokenttä, ja ilmeisesti minun piti mennä uudelleen tullin läpi päästäkseni Turkkiin, ja siellä oli jono. Nyt sykkeeni nousi entisestään, koska en halunnut lennon lähtevän uudestaan, koska iPhoneni oli siellä lennolla.

Stressi

Vittu, vittu, vittu! Vannon itselleni, kun olen stressaantunut, ja se ei tapahdu usein. Miksi helvetissä kestää niin kauan näyttää passi ja päästä Turkkiin? Ilmeisesti kaikkien tekojen osalta, mutta aivoni eivät olleet sillä planeetalla silloin. STOP THE FLIGHT oli ainoa asia mielessäni.

Lopulta pääsin läpi ja juoksin merkkien perässä ja saavuin kadonneisiin matkatavaroihin. Sain vastauksen "Anteeksi, olette väärässä paikassa ja se on tuolla toisella puolella". Käännyin ympäri ja juoksin uudelleen. Aika kului, ja nyt kone oli ollut maassa 25 minuuttia.

Lisää stressiä

Saavuin vihdoin perille, ja minulle sanottiin, että Turkish Airways ei ole täällä, joten sinun on mentävä kymmenen minuutin päässä olevaan "kotimaan lentojen halliin". Kiitos ja hei! Juoksin pois ja eksyin, kyselin kaikkea autonvuokrauksesta turvahenkilökuntaan.

Olin hikinen, 30 asteen helteessä ja nyt oli kulunut 40 minuuttia. Aloin miettiä, että jos joku ystävällinen sielu maan päällä löytää sen ja luovuttaa sen lentoemännälle, ehkä saan parhaan kaverini takaisin.

Vielä enemmän stressiä

Tulin uuteen paikkaan, jossa oli unohtunut matkatavaroita, ja tämän täytyy olla se. Kaikki joivat kahvia ja juttelivat keskenään, mutta kukaan ei nähnyt minua. Keskeytin heidät paniikki äänessäni "Unohdin iPhonen lentokoneeseen", voitko auttaa minua? Olette väärässä paikassa! Mutta mitä hittoa... mikä maailmassa on vialla?

Se olin vain minä lentokenttää vastassa, ja jonkun pitäisi nähdä paniikki silmissäni. Missä helvetissä ... helvetissä ... onko ketään, joka voisi kertoa minulle, minne mennä? Se on tuolla!

Hyvää perjantaita

Tultiin kotisalin seinässä olevaan pieneen luukkuun, ja näytin melkein tunnin kuluttua surulliselta koiralta. Unohdin iPhonen tähän koneeseen ja näytin lippua. Onko se iPhone 5 he kysyivät ja ottivat sen pois.

Sanoin antautuneena, että se ei ole minun ja että halusin ilmoittaa, että olin kadottanut arvokkaan puhelimeni. He toivat esiin toisen suljetun muovipussin, jossa oli puhelin, ja kysyivät, voisiko se olla minun. Se on MINUN, MINUN, MINUN, MINUN, MINUN!!!!

Täysin uupuneena ja hikisenä kiitin kolmen tunnin välilaskusta. Kuljin kolmen turvatarkastuspisteen läpi hymy kasvoillani, ihmisiä oli tungokseen asti ja seisoin hymyillen ja annoin heidän tungokseensa, sotkuun, no, sotkuun monella tavalla. Minulta kesti 45 minuuttia palata takaisin, eikä se haitannut minua. Nukuin kuin vauva Istanbulista Tukholmaan. Hyvää perjantaita, hitto vieköön!

Jäitkö paitsi edellisestä Happy Fridaysta? Lue Väliaikainen laituri ja talojen pelastaminen

Saatat myös pitää:

Talvinen sää - ja tuotteemme lehdessä Pallo, suuri tuki ja "rasvaa hyvä"!