Kreikan-matkalla tapahtui paljon. Hermoillamme oli välilasku Istanbulissa, emmekä halunneet istua lentokentällä kolmea tuntia. Minä (Peter) ja kaksi bloggaajaystävääni tarkistimme, että 12 minuutin päässä lentokentältä oli viiden tähden hotelli. Tehty ja tehty, nyt mennään! Kerron myös, miten unohdin iPhonen lentokoneeseen.
Sisällysluettelo
Parempi olla auringossa kuin lentokentällä.
Passintarkastuksen kautta Turkkiin, ulos taksilla, ja tasan 12 minuutin kuluttua olimme paikan päällä viiden tähden hotellissa Turkissa. Menimme uima-altaalle ja otimme pari olutta ja nautimme kuumuudesta ja auringosta. Meillä oli tunti aikaa ennen kuin meidän oli palattava takaisin, ja sitten tämä välilasku oli ohi.
Paluu Kreikasta
Kotimatkalla Kreikasta oli jälleen pysähdyspaikka Kreikassa. Istanbul. Koneesta ulos, bussilla terminaaliin ja lentokentälle ja, ja, ja, ja, ja, ja, missä puhelimeni on? Kaikkien luottokorttien, ajokorttien, puhelimen ja kaikkien Kreikan videoiden kanssa, joita en ollut vielä siirtänyt tietokoneelle. Shiiiit in the lingons! Miten tämä saattoi tapahtua?
Olin hyvin väsynyt 5-tuntisista öistä ja paljon koettavaa kahdessa päivässä ja kolmessa yössä. Lentokoneen istuinten selkänojassa oli verkon sijasta peitetyt taskut, ja unohdin matkapuhelimeni kiireessä.
Unohdin iPhonen lentokoneeseen
Ryntäsin takaisin sinne, mistä olin tullut, mutta minua ei päästetty sisään. He käskivät vain mennä kadonneisiin matkatavaroihin. Juoksin sydämeni paukkuen ja seurasin kylttejä. Istanbul ei ole mikään pieni lentokenttä, ja ilmeisesti minun piti mennä uudelleen tullin läpi päästäkseni Turkkiin, ja siellä oli jono. Nyt sykkeeni nousi entisestään, koska en halunnut lennon lähtevän uudestaan, koska iPhoneni oli siellä lennolla.
Stressi
Vittu, vittu, vittu! Vannon itselleni, kun olen stressaantunut, ja se ei tapahdu usein. Miksi helvetissä kestää niin kauan näyttää passi ja päästä Turkkiin? Ilmeisesti kaikkien tekojen osalta, mutta aivoni eivät olleet sillä planeetalla silloin. STOP THE FLIGHT oli ainoa asia mielessäni.
Lopulta pääsin läpi ja juoksin merkkien perässä ja saavuin kadonneisiin matkatavaroihin. Sain vastauksen "Anteeksi, olette väärässä paikassa ja se on tuolla toisella puolella". Käännyin ympäri ja juoksin uudelleen. Aika kului, ja nyt kone oli ollut maassa 25 minuuttia.
Lisää stressiä
Saavuin vihdoin perille, ja minulle sanottiin, että Turkish Airways ei ole täällä, joten sinun on mentävä kymmenen minuutin päässä olevaan "kotimaan lentojen halliin". Kiitos ja hei! Juoksin pois ja eksyin, kyselin kaikkea autonvuokrauksesta turvahenkilökuntaan.
Olin hikinen, 30 asteen helteessä ja nyt oli kulunut 40 minuuttia. Aloin miettiä, että jos joku ystävällinen sielu maan päällä löytää sen ja luovuttaa sen lentoemännälle, ehkä saan parhaan kaverini takaisin.
Vielä enemmän stressiä
Tulin uuteen paikkaan, jossa oli unohtunut matkatavaroita, ja tämän täytyy olla se. Kaikki joivat kahvia ja juttelivat keskenään, mutta kukaan ei nähnyt minua. Keskeytin heidät paniikki äänessäni "Unohdin iPhonen lentokoneeseen", voitko auttaa minua? Olette väärässä paikassa! Mutta mitä hittoa... mikä maailmassa on vialla?
Se olin vain minä lentokenttää vastassa, ja jonkun pitäisi nähdä paniikki silmissäni. Missä helvetissä ... helvetissä ... onko ketään, joka voisi kertoa minulle, minne mennä? Se on tuolla!
Hyvää perjantaita
Tultiin kotisalin seinässä olevaan pieneen luukkuun, ja näytin melkein tunnin kuluttua surulliselta koiralta. Unohdin iPhonen tähän koneeseen ja näytin lippua. Onko se iPhone 5 he kysyivät ja ottivat sen pois.
Sanoin antautuneena, että se ei ole minun ja että halusin ilmoittaa, että olin kadottanut arvokkaan puhelimeni. He toivat esiin toisen suljetun muovipussin, jossa oli puhelin, ja kysyivät, voisiko se olla minun. Se on MINUN, MINUN, MINUN, MINUN, MINUN!!!!
Täysin uupuneena ja hikisenä kiitin kolmen tunnin välilaskusta. Kuljin kolmen turvatarkastuspisteen läpi hymy kasvoillani, ihmisiä oli tungokseen asti ja seisoin hymyillen ja annoin heidän tungokseensa, sotkuun, no, sotkuun monella tavalla. Minulta kesti 45 minuuttia palata takaisin, eikä se haitannut minua. Nukuin kuin vauva Istanbulista Tukholmaan. Hyvää perjantaita, hitto vieköön!
Jäitkö paitsi edellisestä Happy Fridaysta? Lue Väliaikainen laituri ja talojen pelastaminen
Lennart sanoo:
Kuinka onnekas se olikaan, että se tuli oikeaan paikkaan!
29 heinäkuuta 2017 - 6:39
Peter sanoo:
Aivan Lennart! todellinen Happy Friday -tarina.
29 heinäkuuta 2017 - 13:18
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Hitto mikä tuska! Hukkasin puhelimeni täällä kotona kadulla/pysäköintialueella (löysin sen tunnin paniikin jälkeen auton alta), joten voin kuvitella stressisi tuossa tilanteessa!
Hyvää perjantaita!
Halauksia Lena
29 heinäkuuta 2017 - 7:09
Peter sanoo:
Hei Lena! Ne meistä, jotka ovat luovuttaneet omaisuutensa, seisovat sydän kurkussa. Se on todella paniikkia ja minulla oli onni, että koneessa oli mielestäni rehellisiä ihmisiä. Mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:20
åsa in åsele sanoo:
OMG kauhea kokemus. Paniikki!!! Onneksi kaikki meni hyvin.
29 heinäkuuta 2017 - 7:26
Peter sanoo:
Melkein suutelin häntä kylpylässä, kun hän toi puhelimen, mutta vain melkein. Se helpotus on uskomaton. Mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:21
Kenneth Risberg sanoo:
Mikä kauhu, ja sitten metsästää ympäriinsä löytää oikea paikka. Luultavasti paljon ajatuksia sillä välin. En olisi vaihtanut paikkaa kanssasi...ainakaan sillä kertaa....
Onneksi se onnistui lopulta hyvin.
29 heinäkuuta 2017 - 7:49
Peter sanoo:
Hei Kenneth! Siitä on jo aikaa:-). Olisin halunnut vaihtaa kanssasi, haha. Ei, en halua tuota tunnetta montaa kertaa elämässä. Mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:22
Nilla sanoo:
On hyvä, että harrastat joskus liikuntaa, jotta voisit juosta. Olen iloinen, että se toimi?
29 heinäkuuta 2017 - 8:00
Peter sanoo:
Haha! Olen nyt vieläkin enemmän mukana, mutta paniikkiin kyllästyy. Luulen, että olin oikeastaan onnekas. Mukavaa viikonloppua Nilla.
29 heinäkuuta 2017 - 13:23
pilla sanoo:
Aurinkotarina parhaimmillaan! Unohdin suosikkihuivini Thaimaan bisnesluokan täydelliseen unohdettujen tavaroiden hyllyyn lennolla ARN-BKK. Olen ikuisesti kiitollinen sille thaimaalaiselle, joka teki kaikkensa saadakseen rakkaan huivini takaisin välilaskulla. Ei puhelinta, mutta rakas huivi 🙂 !
29 heinäkuuta 2017 - 8:04
Peter sanoo:
Toinen aurinkoinen tarina, jossa on onnellinen loppu. Hieno perjantai! Kiitos jakamisesta ja mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:25
Lanclin-Linnea sanoo:
Tunnistan tarinan jotenkin ... Saatoin tehdä saman kisan, kun pieni reppu täynnä pehmoleluja jätettiin lentokoneeseen Münchenissä. Silloin tietysti matkustin yksin kahden pienen lapsen kanssa ?
29 heinäkuuta 2017 - 8:18
Peter sanoo:
Hei Linnea! Ne suunnitelmat ja että et opi. Me lennetään koko ajan mutta silti sitä tapahtuu kuitenkin. Ehkä meitä huumataan lentokoneissa, jotta matka olisi helpompi, haha. Täytyy kyllä ryhdistäytyä. Mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:27
Nimeton sanoo:
Puhuessani postauksestasi toissapäivänä. Tätä minä kutsun todelliseksi seikkailuksi.
29 heinäkuuta 2017 - 8:24
Peter sanoo:
Haha, olet niin oikeassa. Se tunti voi olla niin kova ja vain työskennellä aikaa vastaan. Olin jo luovuttanut, kun tulin kuuriin ja sitten kaikki kääntyi toisinpäin. Onnekas minä! Mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:29
Nils-Åke Hansson sanoo:
Onneksi se onnistui ja sait sen takaisin.
29 heinäkuuta 2017 - 9:38
Peter sanoo:
No, hei. Luulen, että olin odottanut estäväni kaiken, mitä minulla oli, ja olin alkanut väsyä kaikkeen elokuvaan, jonka olin tehnyt. Kohtalon jumalatar hymyili tänä päivänä. Mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:30
Ama de casa sanoo:
Mikä paniikki! Saatan joutua ottamaan verenpainelääkettä heti tämän luettuani. Hitsi ... Juuri tällaisista syistä olen mieluiten lentokentällä noin 10 tuntia etukäteen ja ei ole kartalla, että lähden sinne oluelle johonkin hotelliin ... Miten hienoa, että sait kännykän takaisin! 🙂
Jatkuvaa hyvää perjantaita!
PS: Kerran Anders onnistui suostuttelemaan minut katsomaan Brasiliaa sen sijaan, että olisin viettänyt 8 tuntia lentokentällä välilaskun takia. Onnistuimme saamaan kyydin herra Magoon (kuten kutsuimme häntä), puoliksi sokean taksikuskin kyydissä. Jännä kyyti monella tapaa - varsinkin kun pimeys laskeutui ja hän näytti seuraavan valkoisia katuviivoja nähdäkseen tien... 😀.
29 heinäkuuta 2017 - 9:52
Peter sanoo:
Haha, hyppään tuolle matkalle, haha. Mikä tuska. Olimme aika innoissamme, kun tulimme tänne, ja olemme bloggaajia, joten haluamme maksimoida kaiken tekemämme. Jos on muutama tunti aikaa, käytämme ne, koska siellä voi olla enemmän kirjoitettavaa. Tiedän, että olemme vähän niin kuin housut kintuissa, jotka eivät halua missata sekuntiakaan. Olen hyvin, hyvin iloinen, että pysyin mukana ja onnea myös matkan varrella. Mukavaa viikonloppua Ama.
29 heinäkuuta 2017 - 13:34
Goatfish sanoo:
Tunsin, kuinka stressi kasvoi sisälläni lukiessani. Apua!
Valitettavasti matkapuhelin on niin helppo unohtaa, huokaus. Onnekas sinä!
Paluumatkalla meillä oli hieman ongelmia Saksasta tulevan bussin kanssa, mutta se oli matkustajan vika, joka valitti väärästä laatikosta ja unohti sitten matkapuhelimensa bussiin. Mutta kaikki saatiin kuitenkin selvitettyä, vaikka aika viivästyykin.
Toivotan teille oikein hyvää perjantaita ja itse olen onnellinen 😀.
29 heinäkuuta 2017 - 10:40
Peter sanoo:
Hienoa kuulla Gerd! Positiivinen koko ajan, ja pidän siitä eniten. Kumarran ja kumarran kohtalon jumalattarelle, että hän pitää minusta huolta. Ihanaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:36
Ditte sanoo:
Mikä riesa! Huh! Ja oli onni, että sait puhelimen takaisin ja että sen sisältö oli tallella. Voin kuvitella, että nukuit kotimatkalla.
Mutta miksi ihmeessä Istambul, kun olit menossa Pohjois-Kreikkaan. Tuntui, että joen ylittäminenkin... Mutta ehkä sinne on nykyään vähän lentoyhteyksiä).
Täällä on hieno perjantai, jossa on mukava kesäsää ja tapaaminen jengin kanssa.
Toivotan teille hyvää viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 11:22
Peter sanoo:
Jadu Ditte! Ne, jotka varasivat, tekivät siitä hyvin hullun. Meiltä kesti 10 tuntia päästä sinne, mutta Ryan airilla se olisi kestänyt 5 tuntia bussimatkan kanssa Skavskaan. Meidät laitetaan joskus koneisiin, joita emme oikein ymmärrä. Olen kiitollinen ja hymyilen. Hyvää viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:38
Veiken sanoo:
Istanbulin Atatürkin lentokenttä on yksi huonoimmista lentokentistä, joilla olen käynyt. Lukuun ottamatta loungea, joka on loistava!
Voin vain kuvitella, miten kamalaa olisi juosta paniikissa ympäriinsä kadonneen iPhonen perässä. Onneksi kukaan ei mitannut stressissä juoksevan ruotsalaisen verenpainetta tai pulssia!
Hyvä, että se palasi ehjänä!
29 heinäkuuta 2017 - 11:51
Peter sanoo:
Verenpaineeni oli luultavasti lähemmäs 200, ja tunsin itseni hyvin voimattomaksi. Heitellään ympäriinsä eikä koskaan saada oikein ja kello vain menee, huoh. En halua tätä edes viholliselleni, haha. Hyvää perjantaita.
29 heinäkuuta 2017 - 13:40
Annika Espanjassa sanoo:
Voi, miten stressaavaa! Ja nämä juoksut oikealle ovelle... Tietenkin ajattelen tässä Asterixia ja Obelixia, jotka kävivät läpi jotain samanlaista, vaikkei se ollutkaan puhelin... https://www.youtube.com/watch?v=JtEkUmYecnk
Hienoa kuulla ensimmäisestä pysähdyksestä! Mielelläni minäkin menen, kun on aikaa!
29 heinäkuuta 2017 - 11:57
Peter sanoo:
Miten ihania ihmisiä he ovatkaan Annika! Minun oli tarkoitus kokea lanseeraus Istanbulissa, mutta säästän sen seuraavaan kertaan. Viihtyisää viikonloppua
29 heinäkuuta 2017 - 13:44
Kaikkialla sanoo:
Phu, mikä pulssi sinulla on ollut! Olen iloinen, että se saatiin korjattua.
29 heinäkuuta 2017 - 12:44
Peter sanoo:
On niin mukavaa, että on hienoja loppuja. En unohda tätä, ja olen jatkossa varovaisempi, kun tarkastan, milloin laskeudumme. Mukavaa viikonloppua.
29 heinäkuuta 2017 - 13:45
Herra Steve sanoo:
Toissapäiväisestä postauksesta puheen ollen, tämä oli todellinen seikkailu.
29 heinäkuuta 2017 - 13:39
Peter sanoo:
Adrenaliini on se, miksi kutsumme tätä Steveä. Olet niin oikeassa, koska etsin tällaisia potkuja, mutta mieluiten ilman paniikkia, haha. Mukavaa viikonloppua ja terveisiä.
29 heinäkuuta 2017 - 13:47
BP sanoo:
OMG!!! Olit onnekas täällä, ja olet todella ansainnut sen. Puhelimen menettäminen on yksi asia (=vamma), mutta luottokorttien menettäminen on vielä pahempaa. Voi mikä "onni", että sinulla oli kolme tuntia, jotka olisit voinut viettää paljon hauskemmassa paikassa ilman stressiä ...
PS. Täällä koit "todellisen" seikkailun, joka kannattaa laittaa seikkailulistallesi;-) DS.
29 heinäkuuta 2017 - 15:51
JoY sanoo:
Stressi on vain ensimmäinen sana, kun luen kierroksenne lentokentällä. Saisitko pussillisen narua kaulaan?
Halaukset
29 heinäkuuta 2017 - 16:01
Britt-Marie Lundgren sanoo:
Kuten usein, onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on hieno raja! Sitä ihanampaa on, kun se päättyy menestykseen.
Atatürkin lentokenttä on valtava. Kävelimme siellä 8 tuntia odottaaksemme lentoa Johannesburgiin..... Ei tullut edes mieleen, että sieltä voi oikeasti poistua!
29 heinäkuuta 2017 - 16:25
Husis blogi sanoo:
Omistajani ei ollut niin tyytyväinen viime vuonna Lanzarotella. Siellä omistaja leikki veljenpoikansa kanssa. Omistaja jakoi tiedot veljenpojalle ja totta tosiaan, jono alkoi liikkua. Hätääntynyt omistaja vain nousi seisomaan, hänen puhelimensa latautui niin mukavasti. Lentokoneeseen päästyään hän tajusi virheensä, mutta silloin oli valitettavasti jo hieman myöhäistä. Onneksi puhelimessa oli vain prepaid-kortti, mutta koko juttu oli vähän nolo.
Omistaja on kuitenkin iloinen Peterin puolesta, joka sai puhelimensa takaisin kaiken työn ja kiireen jälkeen.
29 heinäkuuta 2017 - 19:13
Matts Torebring sanoo:
Köyhä, mutta voi saada stressiä vähemmästäkin. Eräs tyttö töissä tuli eräänä aamuna tällä viikolla nyyhkyttäen. "Jätin iPhonen vaatteisiini ja nyt olen pessyt sen pesukoneessa". Se ei enää toimi....
29 heinäkuuta 2017 - 20:17
Ruth Virginiassa sanoo:
Olet loistava tarinankertoja. Minusta todella tuntui hikiseltä
kovasti pumppaava sydän lukiessani seikkailustanne.
Kyllä, se oli seikkailu, josta ei tarvinnut maksaa ylimääräistä. 🙂 Parempi
kuin mikään seikkailu blogissa toissapäivänä.
Matkustimme mieheni kanssa junalla Bangkokista Khatmanduun.
7 tunnin välilasku New Delhissä. Ajattelimme tehdä
lyhyt nähtävyyksien katselu Delhissä, mutta pari kokenutta matkakumppaniaan -
varoittaen meitä ajasta, joka kuluu, ennen kuin pääsemme takaisin lentokentälle,
joten istuimme muovituoleilla, joilla oli valtavat tuulettimet sijoitettuna sinne tänne.
Viihdykkeenä saimme tarkkailla muslimiryhmää matkalla keskukseen.
Mekka, joka asui nurkassa ja valmisti ruokaa Primus-keittiöissä tai vastaavissa.
Sinulla oli varmasti suojelusenkeli vahtimassa sinua Ankarassa.
29 heinäkuuta 2017 - 20:27
Christina Löfgren sanoo:
Mikä seikkailu ja miten onnekas olitkaan, kun sait sen takaisin. Pärjäsitkö hyvin?
30 heinäkuuta 2017 - 9:36
Rooli o Carina sanoo:
Mikä tuska unohtaa "Teddy" ja onneksi sait sen takaisin!
Pidä huolta itsestäsi......
30 heinäkuuta 2017 - 15:01
Anna, Travel on a Cloud sanoo:
Mikä kauhea koettelemus! Tuli todella hiki jo tätä lukiessa. Tunnistaa niin hyvin, miten se vain pahenee ja pahenee, kun se alkaa sotkea. Niin uskomattoman hienoa, että sait kännykän takaisin!
Mukavaa sunnuntaita. 🙂
01 lokakuun 2017 - 10:13
Ms M sanoo:
Jeesus, olisin kuollut. Tämä on kauhuni lompakon tai jonkin muun tavaran menettämisestä.
Uskaltaa mennä 3 tunnin pysähdyksellä, koska jonot voivat olla valtavat, mutta myös hyvin inspiroivia.
01 lokakuun 2017 - 10:19
Lena & Jan sanoo:
Peeter, aika vanha seniili johtotyyppi, jota käytettiin aiemmin silmälaseihin... ?
Olemme aina halunneet, että matkapuhelimet olisivat niin pieniä, että voisimme pitää niitä vaatteissamme, mutta kuka tietää, onko se tarpeeksi pieni? Oletteko ollut mukana kehityskokouksissa (useita vuosia sitten), joissa ideoimme, miten vaatteet, joissa on tietoteknisiä vempaimia, pitäisi ommella kiinni, mutta sitten ideat jäivät tyhjän päälle, koska vempaimet olivat liian suuria? Periaatteessa oli luonnoksia, jotka muistuttivat cowboy-lattiatasojen risteytystä, joka pääsisi turva-alueen lentokentälle TÄNÄÄN? Korkeintaan nyt näkee vaatteita iT-vempaimille, joissa on kuin YKSI X-tra-tasku... Rannekkeen pidikkeet taskuineen voisivat olla jotain, tai kameran hihnassa, koska kameraa ei liikutella helposti... Ideoita iT-vempaimien unohtamatta jättämiseen = uusi blogiaihe?
02 lokakuun 2017 - 19:57