Tänään kerromme siitä, kun vietimme yön jurtassa Mongoliassa. Tämä on luultavasti yksi jännittävimmistä matkakokemuksistamme. Sen lisäksi, että yritimme asua nomadien teltassa, saimme kokea ruokapulaa 24 tunnin junamatkalla, syödä hevosen maitopalloja ja pudottaa kameran suoraan hevosen kavioiden eteen....
Sisällysluettelo
Päivä junassa - ilman ruokaa
Sitten oli aika lähteä Irkutsk ja Baikaljärvi Venäjällä ja matkustaa Trans-Mongolian rautatiellä (Trans-Siperian rautatien linja, joka kääntyy kohti Mongoliaa ja Kiinaa). Tällä kertaa meillä ei ollut omaa osastoa, vaan jaoimme osastomme kahden norjalaisen kanssa, jotka osoittautuivat osaksi suurta ryhmää öljynporauslauttojen työntekijöitä, jotka olivat seikkailulla.
Norjalaisten tapaaminen osoittautui onnenpotkuksi. Yksi unohdin jostain syystä kytkeytymään mongolialaiseen ravintolavaunuun, eikä meillä ollut mukanamme muuta ruokaa kuin joitakin Hot Cup -keittoja.
Lite tylsää, kun edessä on päivän matka. Norjalaiset olivat kuitenkin varustautuneet "Kallen kaviarilla", kovalla leivällä, savustetulla omulilla (Baikal-järven kalalla) ja alkoholilla - ja olivat koko matkan ajan iloisia siitä, että he saattoivat "pelastaa ruotsalaisia hädässä".
Hevoset ja temppelit kansallispuistossa
Heti kun saavuimme Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin, meidät otettiin kyytiin ja ajettiin Tereljin kansallispuistoon. Olimme jo varanneet yön yli kestävän retken matkatoimisto Bas Internationalin avulla, joka muuten järjesti koko matkan puolestamme.
Vau, mikä luonto! Mikä laajuus! Koko kansallispuisto on voimakkaan vehreyden peittämä, ja sitä rikkovat dramaattiset kalliomuodostelmat. Eläinlaumat, kuten hevoset, vaelsivat kaikkialla (vaikka ne eivät ilmeisesti jääneet kuviini), ja siellä täällä näkyi pieni valkoinen jurtta, nomadien teltta. Ja sitten yhtäkkiä ... ilmestyi värikäs temppeli!
Asuminen jurtassa Mongoliassa (ja mielenkiintoisia ruokakokemuksia)
Jurtta on eräänlainen teltta, jota Mongolian nomadit käyttävät kotinaan. Keskellä on takka, jotta voit pysyä lämpimänä. Täällä nukuttiin todella hyvin päivän seikkailujen jälkeen, voi sanoa!
Meidän on myös kerrottava teille mielenkiintoisista ruokakokemuksistamme Mongoliassa. Muun muassa meidät kutsuttiin vierailemaan jurtassa asuvan nomadiperheen luokse, ja he tarjosivat jonkinlaisia hevosenmaidosta tehtyjä palloja. Mitään suosikkia en osaa sanoa, mutta yritetään pitää hyvä ilme.
Peter joi myös mukillisen heidän alkoholipitoista hevosenmaitoa ... Illalla söimme paljon parempaa ruokaa, mutta ongelma oli, että se oli niin erittäin niin paljon lihaa, että oli lähes mahdotonta syödä edes puolta siitä. "Hyvä terveydelle", sanoivat mongolit.
Ratsastusta aroilla
Jos haluaisimme lähteä ratsastamaan seuraavana aamuna? Kyllä, mutta tietenkin halusimme! Mongoli, joka vei meidät, ei osannut englantia, mutta osoitti meille elein ja antoi meille jokaiselle hevosen. Peterin uskottiin heti hoitavan hevosensa itse (miesten pitäisi osata ratsastaa), kun taas minun (joka olen käynyt ratsastuskoulua neljä vuotta) piti olla aika itsepintainen ottaakseni ohjakset haltuun. Mutta lopulta!
Mongolialainen ratsasti Peterin luo ja tarjosi savukkeen, ja sitten ratsastimme Mongolian arojen yli. Fantastista kaikin tavoin, paitsi että me pudotti kameran ja yksi hevosista astui sen päälle ... Kuvat meistä hevosten selässä ovat siis viimeiset kuvat, jotka meillä on Mongoliasta. Vietimme myös päivän ja yön Ulan Batorissa, mutta valitettavasti meillä ei ole yhtään kuvaa sieltä. Siksi blogin matka jatkuu huomenna ... Kiinaan!
Helena sanoo:
Mietitkö, minne kommenttisi katosi? Meillä on ollut teknisiä ongelmia blogissa ja jouduimme palauttamaan blogin aikaisempaan aikaan, mikä tarkoitti sitä, että tiedot (muutokset ja kommentit) viimeisen 24 tunnin ajalta katosivat. Olemme lukeneet kommenttisi ja arvostamme sitä!
11 toukokuuta 2018 - 7:32
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Hua, ilman ruokaa 24 tuntia! Olin noussut atomeiksi! Yleensä on hauskaa kokeilla uutta ruokaa, mutta tuo hevosenmaidon kanssa kuulosti rajatapaukselta, hehe!
Halauksia Lena
12 toukokuuta 2018 - 6:03
Helena sanoo:
Junassa ei ollut ruokaa, mutta onneksi norjalaiset jakoivat tarvikkeensa kanssamme, kun selvisimme 🙂 .
12 toukokuuta 2018 - 9:48
Marianne - välähdyksiä maailmasta sanoo:
Mukava kuulla, että norjalaiset pystyivät auttamaan hädän hetkellä 😀 En ole koskaan käynyt Mongoliassa, mutta se on ehdottomasti toivelistallani. Olen kuitenkin viettänyt kaksi yötä jurtassa korkealla vuoristotasangolla Kirgisiassa. Haluaisin tehdä jotain vastaavaa, kun toivottavasti joskus pääsen Mongoliaan.
14 toukokuuta 2018 - 0:25
Callinda sanoo:
Voi mikä seikkailu teillä olikaan! Minulla ei ollut aiemmin elämässäni kovinkaan suurta vaelluksenhalua, mutta nyt 72-vuotiaana olen saanut sen. Luulen, että nyt on liian myöhäistä, mutta rakastan lukea muiden ihmisten seikkailuista. Et taida koskaan unohtaa tätä?
26 lokakuun 2024 - 22:48