Millaista on kiivetä Sigiriyalle, Sri Lankan leijonavuorelle? Sigiriya on yksi Sri Lankan suosituimmista nähtävyyksistä ja ehkä yksi siisteimmistä. Kerromme kokemuksistamme vuorella käymisestä ja annamme kymmenen parasta vinkkiä niille, jotka haluavat myös kiivetä Sigiriyalle.
Sisällysluettelo
Leijonavuori Sri Lankassa
Sri Lankassa sijaitseva Sigiriya-vuori on muodoltaan hyvin erikoinen, sillä se kohoaa suoraan maisemasta kuin savupiippu. Vuori on 380 metriä korkea ja jyrkkä joka puolelta. Geologisesti vuori on kauan sitten sammuneen ja rapautuneen tulivuoren magmatulpan jäänne.
Ensin palatsi - sitten luostari
Kuningas Kasyapa valitsi aikoinaan Sigiriyan paikan Sri Lankan pohjoisosan pääkaupungiksi. Hän rakensi palatsi yläkerrassa, sekä suuri kylpyamme. Puolivälissä korkeutta olevalle tasangolle hän rakensi Leijonaportti, joka on valtavan leijonan muotoinen. Alun perin leijonan avoin suu oli sisäänkäynti kuninkaalliseen palatsiin - nykyään jäljellä ovat vain leijonan käpälät.
Kuninkaan kuoleman jälkeen palatsi hylättiin, ja se toimi munkkien luostarina 1300-luvulle asti. Näiden vuosisatojen aikana siellä oli myös Peiliseinäjossa on maalauksia ja "graffiteja" menneiltä ajoilta. Nykyään vuori ja sen huipulla olevat rauniot ovat yksi maan suosituimmista matkailukohteista. 1982 Sigiriya ja Leijonavuori lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon.
Vuorta ympäröivä alue
Kun saavut Sigiriyan ja Leijonavuorta ympäröivälle alueelle, huomaat, kuinka vehreää ja vehreää se on. Luonto todella kukoistaa täällä, ja puut näyttävät kilpailevan keskenään vihreimmästä. Vuoren ympärillä on myös buddhalaismunkkien aikoinaan rakentamia vallihautoja ja puutarhoja.
Sigiriyan kiipeily
Sigiriyalle kiipeäminen ei ehkä ole aivan niin haastavaa kuin miltä se näyttää, mutta se voi silti olla suhteellisen rankkaa. Koko matkalla on portaita, joko kivestä tai metallista, joten mikään osa ei vaadi "kiipeilyä". Voit myös kulkea omaan tahtiisi, ja koska ylöspäin on yleensä paljon ihmisiä, voit odottaa, että se on suhteellisen hidasta.
Kun otetaan huomioon kaikki lapset ja vanhukset, joita näkee kiipeämässä ylös asti, ja kun otetaan huomioon kaikki ihmiset, jotka kiipeävät ylös varvastossuissa tai korkokengillä, on mahdollista, että monet ihmiset kiipeävät Sigiriyalle. Miten meillä meni?
Ensimmäinen osa sujui hyvin meiltä kaikilta neljältä. Kun minä (Helena) sitten näin ensimmäiset pinta-asennetut metallitikkaat, hermostuin. Olen itse asiassa erittäin pelkäävät korkeita paikkoja ja inhoavat portaita, joista näkee alaspäin. Mutta juuri kun olin kääntymässä ympäri, minut ohjattiin "toiselle reitille". Tämä "toinen reitti" tarkoitti sitä, että missasin "peiliseinän", mutta toisaalta pääsin Leijonaportin isolle portaalle ilman ikäviä portaita....
Leijonaportin laskeutumispaikalla me kaikki neljä tapasimme jälleen. Ja tästä alkoi seuraava korkea pintaportaikko ... Itse asiassa päätin olla menemättä ylös ja jäin reunalle, yhdessä kaikkien viehättävien apinoiden kanssa. Peter ja ystävämme Lennart ja Beata kävelivät viimeisen pätkän ylös.
Sigiriyan huippu
Miltä siellä ylhäällä näyttää? Peter otti tietysti kameransa mukaan ja dokumentoi. Leijonavuoren huipulla on palatsin rauniot, ja vaikuttavinta on ehkä suuri antiikkinen kylpyamme, mutta myös joitakin säilynyt maalauksia. Tietenkin sieltä on myös upeat näkymät ympäröivälle alueelle!
Hotellit kohteessa Sigiriya
Koska Sigiriya on niin suosittu matkailijoiden keskuudessa, täällä on myös paljon hotelleja. Olemme yöpyneet hotellissa nimeltä Alikele hotelli. Tässä hotellissa on mukava sisäpiha, jossa on uima-allas ja yksinkertainen ravintola. Henkilökunta on myös iloinen ja ystävällinen.
Emme kuitenkaan ole olleet innostuneita natisevista sängyistä, äänekkäästä ilmastoinnista tai huonekalujen korkeasta laadusta. erittäin ohuet seinät, jotka päästävät sisään lähes kaikki äänet. Nukuimme itse asiassa aika huonosti ensimmäisenä yönä.
10 vinkkiä niille, jotka haluavat kiivetä Sigiriyaan
- Lue eteenpäin ennen - Vierailu on aina mielenkiintoisempi, jos sinulla on tietoa etukäteen. Jos sinulla ei ole ollut aikaa, sisäänkäynnin yhteydessä on pieni museo, ja sieltä saa myös esitteitä mukaan.
- Tule ajoissa - Monet ihmiset haluavat kiivetä Sigiriyalle, ja jonot voivat olla pitkiä. Kannattaa myös välttää kuumimpia tunteja keskellä päivää. Tule aikaisin aamulla, ehkä jopa ennen niiden avaamista!
- Pidä lippu hallussa - Lippu maksaa ulkomaalaisille 30 dollaria, ja se on esitettävä vähintään kerran vierailun aikana, joten älä kadota sitä.
- Ota hyvät kengät - Ihmiset kulkevat sekä varvassandaaleilla että korkokengillä, mutta on silti hieman helpompaa kulkea ylös mukavissa lenkkareissa.
- Suojaa auringolta - Suurimmalla osalla matkaa ei ole varjoa. Varmista, että sinulla on tarvittavat aurinkosuojavarusteet: hattu/myssy, aurinkolasit ja aurinkovoidetta.
- Varo ampiaisia - Emme nähneet ampiaisia, mutta näimme useita varoituskylttejä, joissa varoitettiin niistä. Kylttien mukaan alueilla, joilla on paljon ampiaisia, pitäisi olla hiljaisempi.
- Pakkaa runsaasti vettä - Kun olet aloittanut vaelluksen ylöspäin, siellä ei ole mitään ostettavaa. Varmista, että sinulla on riittävästi vettä ylös- ja alasvaellusta varten.
- Jaa kävelymatka osiin - Matkan varrella on paljon nähtävää, eikä sinun tarvitse kiirehtiä. Mene omaan tahtiisi ja nauti kävelystä.
- Valokuvaus - mutta ei kaikkea - Tietenkin kannattaa ottaa kamera mukaan ja tallentaa kokemuksesi. On kuitenkin yksi osa, "Mirror Wall", jossa valokuvaaminen ei ole sallittua.
- Varo "auttajia - Et tarvitse opasta kävelläksesi vuorelle, ja tietoa on saatavilla esitteissä, museossa ja internetissä. Jos et halua maksaa ylimääräistä "avustajasta", voit joutua kieltäytymään (mahdollisesti tiukasti).
Bonusvinkkejä niille, jotka pelkäävät korkeita paikkoja.Ensimmäisen "pelottavan" portaikon voi kiertää oikotietä pitkin. Viimeisen jyrkän portaikon voi nousta - tai jättää väliin. Koska nouset ja laskeudut samoja portaita pitkin, voit milloin tahansa muuttaa mieltäsi ja palata takaisin alas, jos se käy liian epämukavaksi.
Madeleine Krans sanoo:
Kuinka hyvä oikotie meille, jotka pelkäämme korkeita paikkoja! Minulla oli ajatus jättää tämä väliin korkeanpaikankammoni takia, kun menemme Sri Lankaan, mutta nyt en tarvitse sitä!
27 heinäkuuta 2018 - 9:10
Helena sanoo:
Voit vierailla vuorella, vaikka pelkäisit korkeita paikkoja. Ensimmäiset portaat voi välttää. Pahimmassa tapauksessa sinun on jätettävä viimeinen huippu väliin ja pysähdyttävä Leijonaportille (kuten minä tein).
27 heinäkuuta 2018 - 10:32
Johnny Friskilä sanoo:
Kyllä, siellä oli oikein mukavaa. Mutta museo oli pettymys, jossa ei saanut ottaa valokuvia eikä selittäviä tekstejä. Vartija sanoi, että voin kopioida tekstin, jos kiinnostaa.
27 heinäkuuta 2018 - 9:42
Helena sanoo:
Outoa, ettei tekstejä voi kuvata!
27 heinäkuuta 2018 - 10:32
Ama de casa sanoo:
Ei siis liukuportaita sielläkään? 😉 Mikä upea näkymä! Nuo ampiaiset kuulostivat epämiellyttäviltä - onneksi vältyit niiltä.
PS: Sinä "opit" ajamaan köysiradalla, ehkä pelottavissa portaissa käveleminen on seuraava askel... 😉 Mutta olen samaa mieltä kanssasi - inhoan ristikkolattioita ja portaita, joiden läpi näkee. Huvva!
27 heinäkuuta 2018 - 10:01
Helena sanoo:
Haha, ei täälläkään ole liukuportaita 😉 Ehkä portaatkin voi oppia, mutta en ole vielä siinä vaiheessa ... 😉.
27 heinäkuuta 2018 - 10:35
Nils-Åke Hansson sanoo:
Ymmärrän sinua, Helena! En olisi luultavasti luovuttanut, mutta olisin miettinyt portaiden rakentamista. Mutta sinä näytit pitävän serkuistamme.
Yksi asia, jota olen miettinyt - Mitä kuljettaja tekee ja minne hän menee yöllä, hän istuu autossa ja odottaa hiljaa. Kun lähdet tutkimusmatkalle, hän istuu hiljaa ja odottaa.
27 heinäkuuta 2018 - 10:05
Helena sanoo:
Joskus kuljettaja istuu ja odottaa, joskus taas lähtee tekemään jotain muuta. Kuljettajan yöpymiset sisältyvät autosta maksamaamme hintaan. Emme ole vielä oikein ymmärtäneet, miten se toimii. Yritetään ottaa selvää! Kuljettajan kanssa on ollut hieman vaikea kommunikoida kielisekavuuden takia, mutta se alkaa sujua paremmin ja paremmin! 🙂
27 heinäkuuta 2018 - 10:42
BeautifulLittleLife sanoo:
Kuulostaa todella sellaiselta, mitä haluaisin tehdä, mutta meillä on myös 3-vuotias lapsi, joka tuskin kävelee yksin. Eli suunnilleen kuinka kauan voi odottaa aikaa ylös ja alas? Ja kuinka epämiellyttävää siitä tulee, jos joutuu kantamaan lasta myös? Ja milloin ne aukesivat päiväksi?
27 heinäkuuta 2018 - 10:07
Helena sanoo:
Hyviä kysymyksiä! Yritän lisätä tekstiin myös! Ylös ja alas kulkee noin kolme tuntia (hitaalla vauhdilla). Näimme ihmisten kantavan lapsiaan, mutta täytyy sanoa, että se kuulostaa raskaalta ja vaikealta. Portaat ovat epätasaiset eikä aina ole käsijohteita. Lisäksi voi tulla hyvin kuuma. Henkilökohtaisesti en suosittelisi ottamaan 3-vuotiasta ylös.
27 heinäkuuta 2018 - 10:47
Ruth Virginiassa sanoo:
On sääli, kun tietyistä paikoista tulee niin hurjan suosittuja,
että ihmisten täytyy seistä ja kävellä jonossa. Olin varmasti ja iloisesti jäänyt paitsi
tämä vuori. Vain minun mielipiteeni.
(ja kuuma myös)
27 heinäkuuta 2018 - 10:35
Helena sanoo:
Se on vähän hankalaa, kun kaikki haluavat nähdä saman asian samaan aikaan 😉.
27 heinäkuuta 2018 - 15:20
Daniel | FlyingDryden sanoo:
Tällaiset päiväretket, joiden palkintona on näköaloja, ovat edelleen erittäin mukavia. Näytti kuitenkin aivan kamalalta, kun ihmiset olivat portaissa seinällä?
27 heinäkuuta 2018 - 13:37
Helena sanoo:
Ihmisiä oli paljon, joten se on tarkka havainto 😉.
27 heinäkuuta 2018 - 15:20
Britt-Marie Lundgren sanoo:
Sigiriya on ehdottomasti "haluan tehdä" -listallamme, mutta minulla on samanlainen suhde ränsistyneisiin ristikkoportaisiin kuin teillä. Näkymä ei ole huono, mutta sellaisena päivänä se on surullinen.....
On kiva nähdä sieltä muitakin kuvia kuin kiiltävistä matkailuesitteistä.
27 heinäkuuta 2018 - 14:26
Helena sanoo:
Vaikka en päässytkään ylös asti, vierailu oli sen arvoinen! 🙂
28 heinäkuuta 2018 - 3:08
Herra Steve sanoo:
Jonottaminen ja flip-flopit eivät kuulosta kovin yhteensopivilta vuorikiipeilyn kanssa, mutta kyse oli tietysti vain vatsataudista. Mielenkiintoinen kokemus kuitenkin.
27 heinäkuuta 2018 - 14:47
Helena sanoo:
Haha, "vain vatsatulppa", kyllä se on totta! 😉
28 heinäkuuta 2018 - 3:08
Ditte sanoo:
Olen niin iloinen, että tulit tänne! Ajattelin, ettet voisi jättää tätä kokemusta väliin. Se on melkein "pakollinen", jos olet Sri Lankassa. Olemme käyneet täällä kahdesti ja yhtä kiehtovaa molemmilla kerroilla. Mutta siitä on jo aikaa, joten silloin ei ollut jonotusta. Ehkä joku toinen vuodenaika kuin nytkin. Kiva, että voitte valita eri reitin ja oli mahdollisuus päästä ylös asti. Tiedän, että yövyimme Amaara Forest Hotelissa "lähellä" ja se oli todella hyvä.
Erittäin hienoja kuvia, ja tunnistan varmasti itseni kaikessa.
Toivotan teille miellyttävää matkaa.
27 heinäkuuta 2018 - 15:57
Helena sanoo:
Tulin vain Lejonporteniin, mutta ainakin pääsin sinne 😉 Kiva, että tunnistit itsesi! 🙂
28 heinäkuuta 2018 - 3:10
kancelarijske stolice sanoo:
joka haaste on jokaisen hetken arvoinen. hieno viesti ja hienoja kuvia.
27 heinäkuuta 2018 - 17:31
Helena sanoo:
Kiva, että pidät postauksesta!
28 heinäkuuta 2018 - 3:10
Reiselinda sanoo:
Näyttää suositulta paikalta! Tykkään tulla ylös katsomaan näkymiä, mutta se on vaikeaa portaiden kanssa.....
27 heinäkuuta 2018 - 17:37
Helena sanoo:
Portaat olivat hikiset, mutta niitä saattoi kulkea vaiheittain, pysähtyen matkan varrella 😉.
28 heinäkuuta 2018 - 3:11
BP sanoo:
Aivan upea luonto, upea. Mutta pitäisi olla hissi. Vihaan portaita, ainakin ylöspäin. Pintaan asennetut metalliportaat näyttivät lievästi sanottuna huonoilta ottaen huomioon, kuinka paljon ihmisiä siellä käveli. Ei voi syyttää, että säikähdit siellä.
Upeat kuvat!
27 heinäkuuta 2018 - 20:44
Helena sanoo:
Haha, hissi olisi ollut kätevä 😉 Kiva, että pidit kuvista!
28 heinäkuuta 2018 - 3:12
4000mil.se sanoo:
Sigiriya oli luultavasti se Sri Lankassa, jolle meillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Vaikka alun perin halusimme. Näyttää erittäin jännittävältä.
27 heinäkuuta 2018 - 21:01
Helena sanoo:
On mahdotonta tehdä kaikkea! Joudumme myös jättämään väliin joitakin asioita, joita olemme ajatelleet.
28 heinäkuuta 2018 - 3:12
JoY sanoo:
Siellä oli paljon ihmisiä, kuten kuvasta näkyy. Hua tällaisille portaille ja myös ampiaisia, mitä paniikkia jos ne hyökkäisivät!
Halaukset
27 heinäkuuta 2018 - 23:29
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Mikä portaikko siellä onkaan pitkin vuoren seinämää! Minä ymmärrän sinua, Helena! Mutta mikä kokemus olla siellä!
Halauksia Lena
28 heinäkuuta 2018 - 9:45
Ann-Louise Paulsson sanoo:
Vau, minäkään en olisi pystynyt tuohon portaikkoon. Minulle sopii korkeat paikat, jos voin ajaa hissillä ylös rakennuksen sisälle, mutta en, jos se edellyttää kuvassa olevan kaltaista portaikkoa, jonka ympärillä on myös paljon ihmisiä.
31. heinäkuuta 2018 - 14:24