Millaista matkustaminen on Coronan jälkeen? Pidetäänkö nyt tauko, jotta kaikki muuttuisi taas normaaliksi? Vai onko mikään enää koskaan "tavallista"? Heittelemme muutamia erilaisia ajatuksia ja skenaarioita, mutta ennen kaikkea meitä kiinnostaa tietää, mitä te ajattelette!
Twiittaa
Kyllä
Kyllä
nasta
Kyllä
KylläSisällysluettelo
Olemme tottuneet matkustamaan vapaasti
Matkustaminen (lähes) vapaasti maailmalla on ollut monille meistä itsestäänselvyys. Ehkä sitä on kuitenkin pidettävä poikkeuksena maailmanhistoriassa. Loppujen lopuksi vain tietyn ajanjakson ajan ja vain tietyssä osassa maailmaa on ollut itsestään selvää, että voi matkustaa minne haluaa.
Kuinka kauas (ja kuinka usein) isovanhempamme matkustivat? Tai heidän vanhempansa? Entä kuinka kauas ovat matkustaneet vähävaraiset kyläläiset eri puolilla maailmaa? Tai ihmiset maissa, joissa viisumia on vaikea saada? Ei, se, mikä on ollut meille normaalia, ei ole ollut läheskään normaalia koko ajan tai kaikille.
Ajattelemisen aihetta
Juuri nyt emme voi matkustaa, koska koko maailma kärsii ikävästä viruksesta. Jotkut uskovat, että asiat palaavat pian normaaliksi, että pidämme vain kaksi kuukautta taukoa, ennen kuin normaali elämä jatkuu. Toiset uskovat, että tämä on käännekohta, tilaisuus pohtia ja muuttaa suuntaa. Mitä mieltä sinä olet? Palaavatko asiat pian ennalleen, vai olemmeko muuttaneet suuntaa lopullisesti?
Käytännön komplikaatiot ja esteet
Yksi asia, jota pohdimme, on puhtaasti käytännön komplikaatiot, jotka voivat viedä aikaa. Milloin on mahdollista avata rajat uudelleen? Jos maa pääsee (lopulta!) eroon viruksesta, haluaako se todella avata rajat matkustajille, jotka voivat tuoda viruksen maahan uudelleen? Avaavatko maat rajansa vain tietyille muille maille? Avaavatko ne rajat, mutta asettavat tiukat kuumeenvalvontaa tai karanteenia koskevat säännöt?
Joitakin esimerkkejä
- Jos yksi Euroopan maa pääsee eroon viruksesta ennen muita, sulkeeko kyseinen maa rajansa muilta mailta?
- Jos esimerkiksi Ruotsi ja Saksa vapautuvat tartunnoista ja voimme matkustaa vapaasti maiden välillä, miten rajoja valvotaan?
- Jos useat maat ovat vapaita tartunnasta, mutta yhdessä maassa on yhtäkkiä uusi tapaus, suljetaanko rajat jälleen?
- Jos tartunta pysyy Euroopassa vuoden aikana ja tulee ja menee, avataanko rajat lainkaan?
Lähestymistavan muutos
Toinen asia, jota ajattelemme, on se, miten se vaikuttaa meihin ihmisiin. Vaikka rajat avattaisiinkin, tuntisimmeko eri tavalla? Onko meillä sama halu matkustaa ympäri maailmaa vai olemmeko hieman pelokkaampia, varovaisempia ja pidättyväisempiä?
Olemme aiemmin kirjoittaneet, että uskomme ihmisten olevan koronan ja ympäristökeskustelun vuoksi entistä kiinnostuneempia luonnosta, retkeilystä ja lähikohteista. Samalla ajattelemme joskus, että me ihmiset saatamme unohtaa. Ehkä palaamme pian takaisin pitkien matkojen tilausmatkoihin ja nopeisiin kaupunkiviikonloppuihin. Mitä mieltä sinä olet? Me ihmettelemme:
- Milloin (ja miten) uskot maiden välisten rajojen avautuvan?
- Pysyykö matkustaminen ennallaan vai muuttuuko se?
- Miten haluaisit matkustaa tulevaisuudessa?
Saatat myös pitää:
Miten ruotsalaiset matkustavat? - Vagabondin matkabarometri 2022
7 matkailutrendiä vuonna 2023 - miten matkustamme tulevaisuudessa
4 omituista viikonloppukaupunkia Euroopassa - oletko käynyt näissä?
Suosittuja kohteita vuonna 2023 - Ticket Collectionin mukaan
12 kohdetta, joista kannattaa haaveilla vuonna 2024
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Minette sanoo:
Mielenkiintoinen kysymys. Kuuntelin podcastia, johon Alexander Bard osallistui, ja hän uskoo, että yhä useammat maat ottavat käyttöön viisumit ja että monet Aasian maat eivät halua ottaa vastaan eurooppalaisia. Itse uskon, että lentolippujen hinnat nousevat ja että matkailijan vapaus monissa maissa on rajoitettu. Mutta toivottavasti olen väärässä...
28 maaliskuun 2020 - 9:32
Helena sanoo:
Mielenkiintoista kuulla Bardin ajatuksia! Hänellä on usein mielenkiintoisia ajatuksia tulevaisuudesta.
28 maaliskuun 2020 - 15:29
Marian muistelmat sanoo:
Olen miettinyt myös tätä. En usko, että asiat palaavat täysin normaaliksi lähivuosina, mutta ehkä voimme taas alkaa matkustaa enemmän, kunhan vaara on ohi, talous elpyy ja maat uskaltavat taas päästää ihmisiä maahan. Kysymys on sitten siitä, muutammeko pysyvästi tapojamme matkustaa vai unohdammeko kahden vuoden kuluessa kaiken tapahtuneen ja palaamme vanhoihin tapoihimme. Pelkään hieman, että tämäkin on historiaa, josta emme opi mitään, ihmisillä näyttää olevan lyhyt muisti. Katsotaanpa...
29 maaliskuun 2020 - 11:14
Seija Viitamäki-carlsson sanoo:
Hyvin vaikea arvata juuri nyt. Noudatan yleisiä neuvoja täällä ja nyt ja odotan. "Sodan jälkeen tulee rauha", mutta Covid 19:n jälkeen emme vielä tiedä, mitä se on. Olen nyt kotona ja odotan uutta aikaa luottavaisin mielin.
28 maaliskuun 2020 - 9:47
Helena sanoo:
Ei, sitä on vaikea tietää? Noudatamme myös yleisiä neuvoja ja odotamme ... mutta joskus mielemme pyörii ...
28 maaliskuun 2020 - 15:30
Lena Walesissa sanoo:
Mielenkiintoisia ajatuksia.
Matkailualalla työskentelevänä olen tietenkin miettinyt paljon alan tulevaisuutta. Minulle se sopii, koska olen itse asiassa jo eläkkeellä, mutta niin monet ystäväni ja kollegani ovat joutuneet koville. Vain aika näyttää, pystyvätkö he palaamaan.
Jos sinusta tuntuu, että postausideat loppuvat kesken, ehkä keskisuuren linja-autoyhtiön raportti voisi olla mielenkiintoinen, tämä on vain ehdotus.
28 maaliskuun 2020 - 11:13
Helena sanoo:
Ymmärrän, että monilla matkailualan toimijoilla on nyt varmasti erittäin vaikeaa ja epävarmaa. Mielenkiintoinen ajatus bussiyhtiöiden kanssa!
28 maaliskuun 2020 - 15:32
Aila sanoo:
Olemme miettineet myös sitä. Ajammeko taas Kreikkaan asti? En usko tänä vuonna. Mutta tulevaisuudessa toivomme, että se on mahdollista. Tänä vuonna ajattelimme sen sijaan kotimaan lomaa, jossa tutustumme Ruotsiin. Mutta tänä vuonna moni varmaan ajattelee niin. Pitäisikö meidän sen sijaan alkaa lentää ulkomaille? Vaikeita kysymyksiä nyt, kun kaikki on niin epävarmaa.
28 maaliskuun 2020 - 13:25
Helena sanoo:
Kyllä, on luonnollista ajatella ... Me ajattelemme myös, että se voisi olla Ruotsi tänä vuonna, mutta myöhemmin toivomme voivamme ajaa matkailuautolla Euroopassa.
28 maaliskuun 2020 - 15:33
Nils-Åke Hansson sanoo:
Mietin paljon, millaista se on. Emme ole maailmanmatkaajia, mutta olemme käyneet suuressa osassa Eurooppaa. Kåseberga avattiin täällä Österlenissä ja kyselin Valborgista, mutta se vaikuttaa epävarmalta. sitten pääsiäinen lähestyy.
Toivon todella, että saamme vielä lisää seikkailuja matkailuauton kanssa.
Birgitta ja minä olemme ottaneet tämän vakavasti ja vältämme yhteydenpitoa lasten ja ystävien kanssa. Ruokaostokset verkossa ja lasten jättäminen ulos.
28 maaliskuun 2020 - 14:09
Helena sanoo:
Kyllä, nyt on paljon epävarmuutta... Ja on hyvä olla varovainen, niin hyvin kuin mahdollista!
28 maaliskuun 2020 - 15:34
Ditte sanoo:
Ajatuksia voi olla monia.
Meidän mielestämme tässä vaiheessa ei ole asianmukaista spekuloida, mitä on tapahtumassa. Seuraamme tiiviisti tilannetta ympäri maailmaa ja saamme raportteja ystäviltämme eri puolilta maailmaa.
On onnellinen matkoista ja kokemuksista, joita meillä on mukanamme, ja jos ulkomaanmatkoja ei enää ole, selviämme siitäkin. Nyt teemme parhaamme olemalla tässä ja tässä hetkessä.
28 maaliskuun 2020 - 14:54
Helena sanoo:
Ehkä tämä on viisas lähestymistapa! Ajattelemme luultavasti osittain samalla tavalla, mutta emme silti voi olla puhumatta asiasta, spekuloimatta ja ihmettelemättä...
28 maaliskuun 2020 - 15:37
Anna, New York - Minun palani Isosta Omenasta sanoo:
Mietin samaa asiaa, ja ajatukseni kulkevat nyt todella moniin eri suuntiin. Pahinta on elää epävarmuudessa täällä kotona... En ajattele lähinnä matkustamista vaan sitä, etten edes pysty näkemään tiettyjä perheenjäseniä tällä hetkellä... Se ottaa todella koville!
Valitettavasti en usko, että asiat ovat enää entisellään. Ei ole mahdotonta, että maat tiukentavat rajojaan eivätkä päästä ihmisiä maahan ennen kuin he voivat todistaa, että heillä on ollut virus (jos heistä tulee immuuneja) ja/tai kunnes rokote on saatavilla.
Minun pitäisi olla toiveikkaampi, mutta se tuntuu nyt vaikealta. On vain otettava päivä kerrallaan. Olen edelleen kiitollinen siitä, että olen matkustanut niin paljon elämässäni.
Halauksia sinulle!
28 maaliskuun 2020 - 16:34
Helena sanoo:
Se ei todellakaan tunnu helpolta ... Kuten sanoit, mielestäni on otettava päivä kerrallaan. Pidä hauskaa Anna!
29 maaliskuun 2020 - 17:42
BP sanoo:
Ajattelen samoin kuin Ditte, mutta olet paljon nuorempi etkä luultavasti ole varautunut koronaviruksen seurauksiin.
Luulen kuitenkin, että menee vielä jonkin aikaa ennen kuin rajat avautuvat jälleen. Kun ne avautuvat, uskon, että monet ihmiset pidättäytyvät matkustamasta pahiten kärsineisiin maihin, kuten Italiaan ja Espanjaan. Lisäksi en usko, että matkustaminen on ensimmäinen asia, jota ihmiset ajattelevat kriisin päätyttyä, vaan kansallinen taloudellinen tilanne maailmanlaajuisesti.
28 maaliskuun 2020 - 17:31
Helena sanoo:
Kukaan ei ollut valmistautunut tähän. Mutta samalla olemme aina sanoneet, ettei pidä koskaan pitää itsestään selvänä, että kaikki on niin kuin aina ennenkin. Talous on varmasti yksi suurimmista ja tärkeimmistä kysymyksistä sekä valtioiden että yksilöiden kannalta.
29 maaliskuun 2020 - 17:46
Kaikkialla sanoo:
Uskon, että maiden väliset rajoitukset lisääntyvät. Siihen menee kuitenkin todennäköisesti kauemmin kuin aluksi toivoimme ja ajattelimme. Voimmeko palata Espanjaan syyskuun lopussa? Valitettavasti en ole siitä varma.
Sen jälkeen "elämä" ei ole enää entisensä. Ajattelen maailmantaloutta, joka on täydellisessä romahduksessa. Kestää monta vuotta ennen Covid-19:ää vallinneen tason saavuttaminen. Ja tietysti talous vaikuttaa myös matkustamiseen...?
29 maaliskuun 2020 - 9:02
Helena sanoo:
Näinä aikoina on todella vaikea olla varma mistään... Ja tietysti myös taloudella on vaikutusta.
29 maaliskuun 2020 - 17:47
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Minullakin on ollut tällaisia ajatuksia. Uskon, että se muuttuu jossain määrin. Uskon tosin, että ihmiset matkustavat edelleen ympäri maailmaa, koska, kuten sanoitte, ihmiset unohtavat. Mutta uskon, että se ei ehkä ole niin paljon, ja ihmiset valitsevat enemmän uintilomia. Myös ulkoilmaelämä, joka on ollut kasvussa muutaman vuoden ajan, lisääntyy mielestäni.
Joten minun osaltani on vähän molempia, matkustan edelleen, mutta olen erilainen.
Halauksia Lena
29 maaliskuun 2020 - 10:17
Helena sanoo:
Uskomme myös siihen, että retkeilyä ja ulkoilma-aktiviteetteja on lisättävä.
30 maaliskuun 2020 - 12:07
I Monica sanoo:
Uskon, että monet tulevat köyhtymään Ruotsissakin, koska valtiolla ja FK:lla ei ole Pippi kultaista rahaa... Ne loppuvat, kun ihmiset istuvat pitkään kotona, pankki ei voi enää antaa anteeksi maksamattomia korkoja ja lyhennyksiä niistä suurista miljoonalainoista, joita ihmisillä on kodeistaan, he joutuvat myymään tappiolla ja ovat elinikäisesti velkaa pankille, eivät voi ostaa mitään uutta, asunnottomuus lisääntyy, ehkä jopa niille, jotka sylkevät kerjäläisten päälle ja paljon tragediaa tulee tapahtumaan.Luulen että Ruotsista tulee yksi vaikeimmista maista elää, täällä on niin naiiviutta, melko kylmää, paljon pelkoa ja vähän kunnioitusta toisiaan kohtaan ja halveksuntaa vanhuksia kohtaan. luulen että sairaalat romahtavat samalla kun ne harvat jotka ovat vielä läsnä eduskunnassa juovat kahvia häkissään. en usko että virus "tappaa" Ruotsin vaan pelko, pelko, pelko, egot, vallanpitäjät ja viranomaiset. paljon ihmisiä tulee uhratuksi kun he heräävät ja soittavat valtiolle. kuinka traagista kaikkien lahjakkaiden vakavasti otettavien yrittäjien kanssa jotka tekevät parhaansa ja monien muidenkin kanssa, jotka tekevät vielä työtä. Joo, minne seuraavan matkan pitäisi mennä, voimme varmaan miettiä.
29 maaliskuun 2020 - 22:16
Helena sanoo:
Talous on tässä yhteydessä yksi suurimmista ongelmista. Valitettavasti uskomme myös, että taloudellisesta tilanteesta aiheutuu monia valitettavia seurauksia, jotka vaikuttavat sekä sosiaalisiin tekijöihin että ihmisten terveyteen. Ikävä kuulla, että teistä tuntuu, että ruotsalaiset ovat niin huonoja ihmisiä, meillä ei ole sellaista tunnetta.
30 maaliskuun 2020 - 12:10
Monet sanoo:
Vaihdan peitenimeeni Monet, jotta minua ei sekoitettaisi nimimerkkiini Monica. Yksi avauskysymyksistä oli, miten ihmiset matkustivat. Niin, se ei ollut nopea all-inclusive-matkoja tai charter-matkoja. Matkustaminen oli hidasta ja vaivalloista, laiva- ja junamatkoja ensinnäkin. Ja ensisijaisesti parempiosaisten, ehkä taiteilijoita lukuun ottamatta. Monet pohjoiseurooppalaiset matkustivat eteläisempiin maihin lämmön ja ilmaston vuoksi, mutta jäivät sitten useiksi kuukausiksi, eivätkä useinkaan tylsille leirintäalueille kuten nykyään, vaan paljon mukavampiin ja kauniimpiin ympäristöihin. Hyvä esimerkki on, kun äiti ja tytär matkustavat Hyvän tahdon elokuvassa Italiaan useiksi kuukausiksi, jotta äiti voi erota ei-toivotusta kosijastaan. Tai kun häntä myöhemmin hoidetaan parantolassa Sveitsissä. Monet ihmiset matkustivat terveytensä vuoksi - Axel Munthe on hyvä esimerkki ruotsalaisesta sairaanhoidosta Etelä-Euroopassa. Kuningatar Victoria, joka ei kestänyt Britannian talvea, on jättänyt jälkeensä monia viktoriaanisia rakennuksia esimerkiksi entiseen naapurikaupunkiimme Hyèresiin Provenceen ja samoin Nizzaan. Mutta nämä olivat yläluokan ja varakkaita ihmisiä. He olivat myös koulutettuja, puhuivat usein useita eurooppalaisia kieliä ja kokivat varmasti oleskelunsa ulkomailla aivan eri tavalla kuin me nykyään. Myöhemmin 1930-luvulla isovanhempani pystyivät matkustamaan ympäri Eurooppaa, pääasiassa erilaisiin terveyskeskuksiin Etelä-Saksassa ja Sveitsissä, mutta myös Rooman ja Pariisin kaltaiset kaupungit olivat värikkäitä ja eksoottisia. Isoäitini pyöreä hattupussi on täynnä lappuja eri silloisista luksushotelleista! Oli itsestäänselvyys, että puhuit ainakin saksaa, englantia mutta erityisesti ranskaa! Vanhempani, jotka ovat nyt yhdeksänkymppisiä, olivat koko toisen maailmansodan ajan täysin lukkojen takana, eivätkä he voineet matkustaa ulkomaille moneen vuoteen nuoruudessaan. Todella jotain ajateltavaa meille, joka tuntuu kiipeävän seinille muutaman viikon erittäin perusteltujen suljettujen rajojen jälkeen. Ulkomaille matkustaminen räjähti sodan jälkeen, mutta se on toinen tarina. Vähän perspektiiviä juuri nyt korona-aikoina!
30 maaliskuun 2020 - 9:05
Helena sanoo:
Mielenkiintoista kuulla esimerkkejäsi menneistä matkoista! Se on varmasti ollut erilaista eri aikoina ja eri ihmisille. Ennen sotaa oli aika, jolloin tiettyjen yhteiskuntaluokkien keskuudessa matkustettiin paljon, mutta se ei silti ole läheskään verrattavissa nykyiseen. Mutta tuntuuko sinusta, että ihmiset kiipeilevät seinille, koska he eivät voi matkustaa? Luultavasti minusta tuntuu, että ihmiset ajattelevat tällä hetkellä taloutta, yrityksiään, työpaikkojaan, tulevaisuuttaan jne. ja että ihmiset ovat tällä hetkellä melko haluttomia matkustamaan. Sitten voin itse kokea, että minulla on hieman vaikeuksia sopeutua työskentelemään vain kotoa käsin, huonossa työasennossa ja ilman yhteyttä kollegoihin. Mutta ehkäpä siihen tottuu ja selviytyy siitä yhä paremmin ja paremmin.
30 maaliskuun 2020 - 12:20
Monet sanoo:
Seinille kiipeäminen ei tietenkään rajoitu vain matkapysäkkeihin - on selvää, että ihmiset keskittyvät enemmän kuvaamaasi asiaan. Mutta monet ihmiset ilmaisevat myös pettymyksensä peruuntuneista matkoista, siitä, etteivät tiedä, milloin he voivat tehdä sen uudelleen, ja siitä, että on rankkaa, kun ei voi nähdä eri perheenjäseniä.
Tämä on ollut järkytys koko maailmalle. Te itse olitte itse asiassa lähdössä kohteeseen, josta teidän olisi ollut vaikea palata kotiin tänään. Kommenttikentissänne ennen kuin levikki lähti liikkeelle, monet sanoivat myös, etteivät he ole lainkaan peloissaan ja että he lähtisivät Vietnamiin ja erityisesti Thaimaahan suunnitelmiensa mukaisesti. Monet tuhannet ruotsalaiset ovat myös jumissa ulkomailla ilman, että ulkoministeriö pystyy tai haluaa tehdä mitään - mielestäni tämä voisi olla silmiä avaava asia tulevaisuudessa - hieman suurempi turvallisuusajattelu. Plus voimakkaampi ajattelu siitä, että on itse asiassa pärjättävä omillaan.
Seinille kiipeämisellä tarkoitan tätä minusta järjetöntä päättelyä, että Åreen tai kesämökille on mentävä vain siksi, että on pääsiäinen. Koska niin on aina tehty, ja ajatus siitä, että ei mennä, tekee levottomaksi ja vaatii muuta suunnittelua, johon emme ole tottuneet. Nykyään suurin osa ihmisistä tuntuu pysähtyvän, mutta Ruotsi on ainoa maa maailmassa, jossa voi vielä lähteä pois, jos haluaa. Tyttäreni Ranskassa hän saa matkustaa 1 kilometrin päähän kotoa todistus kädessä. Hän tekee töitä kotoa käsin, kun ympärillä on levottomia lapsia - siihen ei tarvitse tottua, vaihtoehtoa ei ole!
Lyhyt täydennys menneisyydessä matkustamiseen. Toisen maailmansodan jälkeen ja 50-luvun nousukauden alussa se pääsi kunnolla vauhtiin. Mallorcalle saattoi lentää ja BILA, kuten sitä kutsuttiin, juuri avautuneen Euroopan läpi - moderni tapa matkustaa alkoi sieltä.....
30 maaliskuun 2020 - 13:01
Helena sanoo:
Olen täysin tietoinen siitä, että muualla Euroopassa on suljettu aivan eri tavalla, ja tunnen monia ihmisiä, jotka työskentelevät kotoa käsin ja joilla on lapsia hoidettavanaan. Olen puhunut useiden kanssa, jotka sanovat, että he eivät saa juuri mitään aikaiseksi, koska heidän on huolehdittava lapsista. Olen muuten samaa mieltä siitä, että nyt ei kannata matkustaa, varsinkaan ei paikkoihin, joissa seurustellaan muiden kanssa, tai riskeerata alueellisen terveydenhuoltojärjestelmän kuormittuminen.
30 maaliskuun 2020 - 14:07