Moheli Komoreilla - erilainen matkakohde

FREEDOMtravelille

Mainos

Vieraileva kirjoittaja: Anna Nilsson Spets

Moheli eli Mwali on Komorien pienin saari, 213 km2 (Orustin kokoinen), ja se on tuskin havaittavissa kartalla. Fomboni on pääkaupunki. Lento Moronista Fomboniin kestää 20 minuuttia, papereiden ja leimojen käsittely tapahtuu jälleen kerran, ja jos infrastruktuuri oli pääsaarella huono, se puuttuu täältä täysin.  

Twiittaa

Kyllä

Kyllä

nasta

Kyllä

Kyllä

Mohelissa ei ole paljon majoituspaikkoja, joista valita, ja minun valintani osui Laka-lodgeen, jossa oli täysihoito, joka oli itse asiassa paljon kalliimpi kuin tiukka budjettini salli. Valinta osoittautui joka pennin arvoiseksi, sillä ruoan ja kahviloiden läheisyys oli yhtä kuin nolla.  

Minibussi odotti minua majapaikasta, kahden tunnin matka mutkaisilla teillä, ylös, alas ja moniin mutkiin. Maisemat ovat uskomattomat... 50 vihreän sävyä ja luonnon taiteilijat ovat ruiskuttaneet väriä trooppisten kukkien muodossa. 

Missä tie päättyy, on Laka Lodge, bungaloweja, joissa on terassit merelle päin, keskellä vastaanotto ja ravintola. Kävi ilmi, että olen koko viikon ainoa vieras. On matalasesonki ja ennakkovarausten ajat. Oma bungalowini on syrjässä rannan toisessa päässä, tuuletin ja hyttysverkot ovat suureksi avuksi viikon aikana. 

Ensimmäisenä yönä heräsin siihen, että jokin puri minua vihaisesti selkääni, skorpioni oli ensimmäinen ajatukseni. Hämmentyneenä ja hiukan hermostuneena etenen pimeyden läpi, herätän yövahdin ja käytän erinomaista koulufranciaani, hän huokaa ja menee takaisin nukkumaan. Pyydän toista henkilökunnan jäsentä seuraamaan minua bungalowiini, ravistelemme vuodevaatteet ja ryömimme lattialla ja löydämme vitun skorpionin. Tapan sen taskulampulla. Pelastajani hädässä raapii kourallisen lehtiä kasvista ja hieroo selkääni, scolopenderit eivät ole vaarallisia, mutta niillä on jonkin verran myrkyllisyyttä ja ne voivat toki purra. 

Laka-lodge tarjoaa juhlat kolme kertaa päivässä, ja internet toimii hyvin ruokasalissa. 

Aamiainen on sekoitus eri maanosien ruokia, ja lounaalla on yleensä nuudeleita tai riisiä kalan kanssa. Muhennoksiin heitetään satunnaisesti munakoisoa ja leipähedelmää.  

Jälkiruoka maistuu auringolta ja kuumuudelta ja tulee suoraan puutarhasta: papaija, mango, Jackfruit. 

Otan joka päivä yhden banaanin mukaani ja seison ja juttelen valtavan bambupuun vieressä. Bambupuussa asuu maki, joka näyttää lähteneen lomalle, enkä koskaan näe sitä. Mohelissa on kaksi makilajia. Katsoin myös tykkipallopuuhun, mutta siellä ei näkynyt herra Lemuria. 

Intian valtameri on lähes peilikirkas sinä aamuna, jolloin olen varannut snorklausretken. Laka Lodge tarjoaa sekä snorklaus- että sukellusretkiä.   

Tiettyinä vuodenaikoina täällä voi nähdä ryhävalaita, jotka kulkevat muuttoreittiään pitkin. Myös delfiinejä, valashaita ja jättiläismantarauskuja voi nähdä kausittain. Valitettavasti dugongit ovat muuttaneet muualle. 

Koko alue on suojeltu, merellinen kansallispuisto, eikä täällä saa kalastaa dynamiitilla. Vedenalainen elämä tarjoaa akvaariokokemuksen de luxe, kaloja kaikissa värisävyissä, hummereita, terveitä koralleja ja monen, monen metrin näkyvyys. Ruskokilpikonna seuraa minua hetken aikaa, katselee viisaasti ja ui eteenpäin. 

Lepryn saari on nykyään asumaton pieni tuliperäinen saari, jolla on surullinen historia. Näen pienen moskeijan jäänteet, ehkä ihmiset menivät tänne etsimään lohtua kurjuuteensa, sillä tälle saarelle kaikki tekivät viimeisen matkansa elämässään.  

Meri, tuuli ja aika ovat muuttaneet hautapaikan ihmismuuriksi, jossa luut ovat kiilautuneet mullan ja juurien väliin. 

Päivittäiseen elämään lodgen ympärillä kuuluu tulevan kauden kunnostustöitä, uusien palmujen kattojen punomista, rannan haravoimista ja kookospähkinäpuiden karsimista, ja ainoa seurani on yövartija, joka varmistaa joka ilta taskulamppunsa ja sateenvarjonsa kanssa, että pääsen turvallisesti kotiin. Poltamme tupakan kuistillani, sitten hän ottaa taskulamppunsa ja partioi autiolla rannalla. Ei pidä myöskään unohtaa gekkoystäviäni, jotka pitävät joka ilta suuren kokouksen bungalowin seinällä. Ja silloin alkaa epäilemättä sadekausi...

Herään ja nukahdan kaatosateeseen ja ukkosmyrskyyn, kaikki suunnitellut retkini karkaavat pois, mutta lodge järjestää muuten erilaisia retkiä; munintaa vihreiden merikilpikonnien kanssa, Livingstonen endeemisten hedelmälepakoiden tarkkailua ja vierailuja vesiputouksille. 

Tiet ovat huuhtoutuneet ja näyttävät pikemminkin traktoriteiltä. 

Toisaalta luonto tarjoaa kauniita näkymiä verannaltani, kylven tihkusateessa, luen ja siemailen herkullisia mehuja.  

Eikö sitä sanota jäähdyttelyksi? 

Kivenheiton päässä järjestäytyneestä ja huolettomasta elämästäni on kylä. Kadut ovat täynnä mutaa, talot ja vajat takertuvat toisiinsa ja täyteen lastatut pikkubussit tulevat ja menevät. 

Minulle tulee usein mieleen ajatus: -Mitä he odottavat? Päivän työtä, joka voi tuoda rahaa, asiakasta? 

Komorit on yksi Afrikan köyhimmistä maista ja yksi tiheimmin asutuista maista. Vuosikausia jatkuneet poliittiset erimielisyydet ja vallankaappaukset, korruptio ja tehoton talous ovat johtaneet tähän kurjuuteen. Maassa ei ole mainittavia luonnonvaroja, ja matkailun kaltaiset tuloja tuottavat toiminnot jäävät taka-alalle huonojen yhteyksien ja olemattoman infrastruktuurin vuoksi.  

Kylän pääkadun varrella on muutama kunnollinen talo, mutta sisätilat ovat jotain aivan muuta. Ulkomailla työskentelevät sukulaiset osallistuvat talon rakentamiseen, mutta sisällä on tuskin ruokaa pöydässä tai vettä ja sähköä. Kaikenlaisen avun tarve on käsin kosketeltavissa. 

Komoreilla ihmiset ansaitsevat jokapäiväisen leipänsä pikkukaupalla, maataloudella ja kalastuksella. He viljelevät maniokkia ja mausteita sekä ylang ylangia hajuvesiksi. Kylän liiketoiminta näyttää sujuvan hyvin, tavaraa ei juuri ole eikä asiakkaita. 

Tämä päivä on tavallinen päivä, ja sen pitäisi olla päivä, jolloin lapset menevät kouluun, mutta sen sijaan näen heidät lorvaamassa ympäri kylää, hengailemassa bussipysäkillä tai auttamassa vanhempiaan. Virallisesti koulunkäynti on pakollista 10 vuotta, mutta monet keskeyttävät koulunkäynnin ennenaikaisesti taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Lukutaito on pelottavan alhainen. 

Kylän luonnollinen kohtaamispaikka on ranta, jossa keskustellaan kalojen hinnoista, miehet vetävät lapiota ja lapset leikkivät marmorikuulaa. Valitettavasti rantaa käytetään myös yleisenä käymälänä ja kaatopaikkana. Todellisuus on aivan erilainen majatalon takana. 

 Kaikilla mitaleilla on kääntöpuolensa.  

Paluupäivä isolle saarelle koitti, saavuin hyvissä ajoin yhdelle pienimmistä lentokentistä, joilla olen käynyt, lento peruttiin, ja olin valmistautunut siihen, koska niin tapahtuu usein. Se mihin en ollut valmistautunut, oli taistelu seuraavalle lennolle pääsystä. Tuntikausia kestäneen jonottamisen, huutamisen ja kyynärpäätoiminnan jälkeen minut vedettiin odotussaliin, joka oli ruotsalaisen olohuoneen kokoinen. Lisää tunteja odottelua, ei ruokaa tai edes juomaa ostettavaksi ja 35 asteen lämpö.  

Kun saavuin Grand Comorosille, tarjosin itselleni paremman majoituspaikan, jossa oli uima-allas ilman vettä, mutta toimiva verkko, joka kertoi minulle, että kotilentoni oli lähtenyt 8 tuntia aikaisemmin. Sunnuntai, kaikki kiinni, paniikkitaksi lentokentälle, uusi lento varattu ja rahat lensivät nopeammin kuin lento. 

Joten niille, joilla on paljon matkataitoa ja kärsivällisyyttä ja jotka haluavat kokea aitoa afrikkalaista saarielämää, MENE!  

Seuraa Annaa täällä:

• Web
• Facebook

Anna Nilsson Spets

Yli 60-vuotias nainen, jolla on elinikäinen rakkaus Afrikkaan. Muutti Flanderiin Belgiaan ja työskentelee päivittäin kasvien parissa. Kirjoittaa, ottaa valokuvia ja yrittää inspiroida muita budjettimatkailuun omatoimisesti. Bloggaa "Anna's mix" -blogissa matkustamisesta, työstä, kasveista, kirjoittamisesta ja paljon muusta.

Saatat myös pitää:

Komorit - tuntemattomat saaret Djibouti - tai Anna-täti matkustaa kuuhun Anna-täti kahvin ja pannukakkujen parissa Etiopiassa Etelä-Etiopia - Anna-täti jatkaa patoamista Anna-täti Etiopiassa Karo- ja Konso-heimon luona Mitä tehdä El Nidossa, Palawanilla - 12 vinkkiä Filippiineillä matkustamiseen