Vieraileva kirjoittaja: Anna Nilsson Spets
Potocarissa Srebrenican ulkopuolella sijaitsevalla muistopaikalla ilma on surun peitossa, eikä edes lintu sirkuta. Kukaan ei sano sanaakaan, sanoilla ei voi kuvata tätä. Kaikki taivaan enkelit itkevät.
Aika pysähtyy, käännän nauhan taaksepäin vuoteen - 95, jolloin helvetti puhkesi joka puolella ja pahuus näytti pahimmat kasvonsa.
Srebrenica sijaitsee Bosnian itäosassa, nykyisen Serbian alueella. Nimi Srebrenica tarkoittaa hopeaa = siltaa; alueella louhittiin hopeaa ja muita mineraaleja. Kaupunki on hyvin vanha, noin 2000 vuotta vanha, ja sen juuret ovat ottomaanien valtakunnassa.
Istuin tuolloin, heinäkuussa 1995, kesämökillä itärannikolla, transistoriradio lähetti uutisia Srebrenican kaatumisesta, ja minä itkin.
Työtehtäväni oli tuolloin lähinnä Bosniasta tulleiden pakolaisten kotouttaminen. 450 rikkinäistä ja traumatisoitunutta ihmistä oli tullut pieneen kotikaupunkiini Mälardaleniin. Bosnialaiset pakolaiseni valvoivat koko yön radioamatöörin kanssa yrittäen saada tietoa sukulaisistaan. Joku sai Punaisen Ristin kirjeen kuukausia sitten - "Meillä ei ole edes suolaa", kirjoitti isoäiti Srebrenicasta, kaupungista, jossa oli suolateollisuutta.
Srebrenica julistettiin YK:n suojelualueeksi. Serbian joukot etenivät yhä lähemmäs vallatakseen kaupungin heinäkuussa 1995.
Noin 20 000 pakolaista lähialueilta saapui YK:n tukikohtaan Potocariin. Monet pakenivat metsän läpi ja vuorten yli kohti Tuzlaa. YK:n joukot riisuttiin aseista, ja katastrofi iski, naiset ja lapset kuljetettiin bussilla Bosnian hallitsemille alueille ja pojat ja miehet teloitettiin. 8372 poikaa, aviomiestä, veljeä ja isovanhempaa.
8372 8372 8372 8372 8372
Potocarin entinen akkutehdas on nyt näyttelykeskus, jonka seiniin on tarttunut ahdistus. Naisia raiskattiin ja pahoinpideltiin, kaikki pojat ja miehet erotettiin perheistään. He eivät enää koskaan nähneet toisiaan.
Kyseessä oli Euroopan suurin kansanmurha nykyään, ja se oli suunniteltu, sillä kuljetus, polttoaine, kokoontumispaikat ja joukkohaudat olivat jo valmiina.
Verilöylyn vuosipäivää vietetään vuosittain 11. heinäkuuta. Vielä tänäkin päivänä, 28 vuotta myöhemmin, haudataan äskettäin löydetyistä joukkohaudoista löytyneitä ja DNA:n avulla tunnistettuja uhreja. Nykyään Srebrenica on yhä paraneva kaupunki, monet talot ovat tyhjillään, mutta elämä on jotenkin jatkunut.
Kaupunkia ympäröivällä alueella on pitkät perinteet terveyslähteistä, ja matkustamme mutkittelevia teitä pitkin kaupungin läpi Guberin vanhalle kylpyläalueelle.
Luonto sopii erinomaisesti kävelyretkille ja piknikille. Jokaisessa maanalaisessa lähteessä on kyltti, jossa kerrotaan, mihin kyseisen lähteen vesi sopii.
Huuhtelemme itseämme kaikenlaisilla aineilla parantaaksemme näköämme ja ennen kaikkea kauneuttamme. Vesi sisältää kalsiumia, magnesiumia, rautaa, kuparia ja niin edelleen. Valitettavasti en löydä lähdettä ikuiseen nuoruuteen.
Vanha tunnettu kylpylähotelli on ollut autiona jo monta, monta vuotta. Urheilukeskusta ei enää koskaan käytetä urheiluun.
Kaupungin näkymä on kauniimpi kuin sen surullinen historia.
Bosnia ja Hertsegovinalla on paljon tarjottavaa, ja suuri osa siitä liittyy sen sotien, etnisten puhdistusten ja siirtolaisuuden historiaan. Pitäisikö meitä muistuttaa tästä kaikesta? Yksinkertainen vastaukseni on kyllä, meidän olisi muistutettava siitä, jotta se ei toistuisi.
päästä Srebrenicaan
- Oma auto: 75 kilometriä Sarajevosta
- Bussi: Sarajevosta joka päivä
- Turer: Opastetut kierrokset Sarajevosta
BP sanoo:
Viestisi on muistutus siitä, että ihmiset eivät koskaan opi mistään. Eivätkä opi. Meidän olisi pitänyt oppia toisesta maailmansodasta, mutta emme oppineet... Kuinka traagista...
20 huhtikuun 2023 - 20:23
Anna Nilsson Spets sanoo:
Toisen maailmansodan opetukset eivät toteutuneet, kuten toivoimme, eivätkä tule koskaan toteutumaan. Valitettavasti
22 huhtikuun 2023 - 7:25
Deciree Granberg sanoo:
On niin kauheaa, mitä pahaa maailmassa on. Ystävämme ovat kotoisin Bosniasta, ja he pakenivat henkensä edestä ja kävivät läpi kaiken tämän. Kauhean kauhea ajatus siitä, millaista elämää he elivät. Heidät erotettiin toisistaan, mutta hänellä oli onnea, ettei häntä raiskattu ja tapettu, ja heillä oli onnea, että he löysivät toisensa uudelleen. Voisi sanoa, että heillä oli enkelit mukanaan.
21 huhtikuun 2023 - 7:26
Anna Nilsson Spets sanoo:
Työskentelin bosnialaisten pakolaisten kanssa, ja kuulin päivittäin niin monia kauheita tarinoita, ettei rajoja ollut. Muutamia aurinkoisia tarinoita toki myös, mutta niitä oli vähän.
22 huhtikuun 2023 - 7:27