Vieraileva kirjoittaja: Anna Nilsson Spets
Isoäitinä joutuu siis joskus palaamaan lapsuuteen, niin hyvässä kuin pahassa. Enimmäkseen hyvässä.
Lastenlapsille oli luvattu salainen retki, 6-vuotias Alice oli superinnoissaan ja yhtä utelias, mitä me tekisimme? Emma-täti ja Anna-mummi olivat hiljaa kuin seinä.
Junibacken sijaitsee Djurgårdenilla, ja se on vuonna 1996 avattu seikkailumuseo, joka oli tämän päivän kohde.
Enköping-Tukholma -osuus ajettiin kiireessä, pysäköitiin ja koko päivä saattoi alkaa.
Meidät toivottivat tervetulleeksi vilkkaat ja iloiset sisääntulotytöt, lukitsimme päällysvaatteet ja sitten menimme kieltämättä ALL IN.
Ensimmäisellä asemalla, Sagotorgetissa, on nähtävillä joitakin ruotsalaisia satujen aarteita. Soitamme Alfie Atkinsin ovikelloa kerrostalossa, mutta hän ei ole kotona, eikä myöskään Milla.
Elsa 3,5-vuotias myy makkaraa ja leipää huvikseen, ja katsomme, mitä Maja kasvattaa nurkassaan. Liisa ohjaa makkaran narua kohti uusia tavoitteita.
Mu-äiti tarjoaa paikkaa sylissään, ja Pettsonilla on työpaja auki.
Maailman paras Karlsson asuu tietysti kattoharjanteella, vaikka hän luultavasti lentääkin.
Kaikki on huolellisesti suunniteltu ja toteutettu siten, että voit tutustua satumaailmaan parhaalla mahdollisella tavalla. Seinillä ja lattioilla olevat asiat on huolellisesti ruuvattu paikoilleen. Täällä tuntuu turvalliselta päästää lapset irti.
Satujuna on tietenkin kaikista paras. Liisan ja Elsan mielestä on jännittävää, kun matkustamme Astrid Lindgrenin kirjojen eri ympäristöissä.
Itse olen enimmäkseen nostalginen, melkein kyyneliin asti. Lapsuuteni palaa mieleen, kun äitini luki Emilia, kaatuilukirjoja, joita sitten luin omille lapsilleni.
Lönnebergassa Ida roikkuu lipputangosta, ja Madickenin talossa Abbe on juuri käynyt kalassa.
Nils Karlsson Pysslingin rotta on hieman pelottava, mutta huudamme kaverin nimeä ja kasvamme taas aikuisiksi.
Ja nyt näemme Karlssonin katolla, hän todellakin lentää, korkealla Vasastanin kattojen yläpuolella.
Ronjan ja Dirkin kanssa rosvot laulavat täysillä, ja muistan niin hyvin, kuinka omat lapseni katsoivat elokuvaa yhä uudelleen ja uudelleen. Muistot syvällä sydämessäni.
Jonathanin ja Skorpionin talossa syttyy tulipalo... Jonathan ottaa sairaan veljensä mukaansa ja hyppää, ja loput tiedämme, miten he päätyvät kauniiseen Cherry Valleyyn. Pimeys laskeutuu Kirsikkalaakson ylle, ja kun Tengil ryömii ulos pahan pimeistä nurkista, Emma-täti saa pitää häntä kädestä.
Itse satujuna kestää 15 minuuttia, ja se sisältyy sisäänpääsymaksuun.
Syömme lounasta sirkusravintolassa, jossa on hyvää tarjottavaa kaikenikäisille. Hinta on kohtuullinen ja se maistuu hyvältä: meille aikuisille on hyvä voileipä ja kahvi ja Liisalle ja Elsalle pannukakkuja.
Koulujen loma-aikoina, jolloin olimme siellä, teemana olivat supersankarit, yksi viime vuosien suosituimmista lastenkirjoista. Tietenkin voit pukeutua supersankariksi.
Teatteripäivät Villa Villerkullassa. Istumme lattialla Pikku-Ukon vieressä ja odotamme jännittyneinä.
Teatteriin muuttaa Pippi, ja jokainen Pippinsä tunteva tietää, että Tommy ja Annika haluaisivat mielellään naapurin, jonka he saavat hyvin erikoisen tytön muodossa, jonka koko maailma nyt tuntee. Teatteri koostuu tanssista ja laulusta ja nuoret näyttelijät ovat erittäin hyviä.
Junibackenissa on tietenkin kauppa, josta voit ostaa kaikkea kirjoista pehmoleluihin, mukeihin ja vaatteisiin. Lapsenlapset saavat kukin valita yhden tavaran, Liisa valitsee pehmolelun Pikku Vanhuksen muodossa ja Elsa ottaa pussillisen suklaakultarahaa.
Energian loppuessa niin nuorilta kuin vanhoiltakin, päädymme uuteen Muumilaakso-aiheiseen leikkipuistoon.
Pitkä päivä on ohi, ja lapsenlapset ovat jo nukkumassa ennen kuin olemme ohittaneet Norrtullin.
Kaiken kaikkiaan Junibacken on minulle isoäitinä fantastinen paikka, jossa rakkaat satuhahmomme esitellään luonnollisella ja hauskalla tavalla. Korkein pistemäärä.
Junibacken sopii lapsille 3-vuotiaista ylöspäin, ja liput voi varata verkossa osoitteessa osoitteessa junibacken.se.
Kuva: Anna Nilsson Spets/Emma Spets Karlström.
bmlarstravellingblog sanoo:
Kiitos vierailusta Junibackeniin, jossa emme ole koskaan käyneet ja nyt lapsenlapset alkavat olla jo vähän liian isoja..... .
Olemme kuitenkin vierailleet Astrid Lindgrenin maailmassa heidän kanssaan useita kertoja, ja ihmettelen, että kaikki sukupolvet arvostavat vierailua lähes yhtä paljon.
07 toukokuuta 2024 - 7:38
Anna Nilsson Spets sanoo:
Harmi, se on todella mukava paikka. Vimmerbyssä olin kun lapset olivat pieniä eli noin 1992, se oli myös kiva ja varmaan tulee olemaan jatkossakin lastenlasten kanssa.
07 toukokuuta 2024 - 19:48
Monica sanoo:
Se sopii kaikenikäisille, ja monet tukholmalaiset, joilla on vuosikortti, menevät usein lastensa kanssa katsomaan esityksiä ja leikkimään jonkin aikaa.
Ystävien tapaaminen ihanassa ympäristössä.
Eläkeläisten vuosikortti on saatavana niin, että siihen sisältyy lapsia, yksi tai useampi riippuen siitä, mitä maksat. Siihen pätee kaikki, kuten satukierros ja muut asiat.
07 toukokuuta 2024 - 11:11
Anna Nilsson Spets sanoo:
Kyllä, mutta totta kai se on, se sopii kaikenikäisille, ja kesällä on varmasti hienoa tavata ystäviä ja tuttuja siellä kahvilla.
07 toukokuuta 2024 - 19:49
Lena - hyvää sielulle sanoo:
Kuinka mukavaa onkaan viettää aikaa lastenlasten kanssa mukavassa paikassa! Mielestäni arvokasta sekä aikuisille että lapsille.
Halauksia Lena
07 toukokuuta 2024 - 20:09
Anna Nilsson Spets sanoo:
No Lena, minäkin vietin Wappassa useita päiviä, oli mukavaa olla kotona.
07 toukokuuta 2024 - 21:14