Onko ok pyytää muita tekemään ostoksia puolestasi, kun he ovat matkoilla?

Hyvä viesti. Ulkomaalaisena minua pyydetään myös tuomaan tavaroita Ruotsiin. Esimerkiksi olutta. Suklaata. Vastaukseni on yksinomaan ei. Jos matkustaisin autolla, ehkä jotain, mutta lentokoneella en koskaan. En myöskään ikinä kanna mukanani duty free -pulloja. Liian raskas.
En myöskään pyydä matkustavia ihmisiä tuomaan minulle tavaroita, elleivät he tarjoa itseään, ja silloin kyse on vain savukkeista.
Tänne tulevat ystävät ja sukulaiset kysyvät yleensä, pitäisikö heidän tuoda jotain. Mukaan tulee joka tapauksessa kolme asiaa: nuuskaa, juustohampurilaisia ja viikkolehti, jossa on ristisanatehtäviä.

Olen kuten sinä ja teen ostoksia kotona suurimman osan ajasta (lukuun ottamatta jotain epätavallista englantilaista giniä, jonka yksityinen tuonti olisi hyvin kallista, mutta olen ostanut sen paikan päällä enkä verovapaasti). En myöskään osta muille, mutta ystävät tietävät, että matkustan useimmiten junalla. Jos pyydän itse jotain, se on useimmiten pikkutavaraa kollegoilta, jotka menevät vanhoihin kotimaahani. Rasia lempisuklaata Brysselistä tai crumpets brittiläiseltä, joka on menossa Englantiin ja tulee käymään supermarketissa (ne muutamat täällä myytävät ovat Brexit-yhtiön, jota boikotoin).

Ensinnäkin verovapaat ostokset eivät ole enää samanlaisia kuin noin 20 vuotta sitten. Tämä koskee niin lentokenttiä kuin suomalaisia risteilyjä. Silloin verovapaasta shoppailusta maksoi, mikä ei enää ole totta.
Aiemmin pyysin ulkomailla matkustavilta tuttaviltani, joiden tiesin EI polttavan, leipää, ja he tekivät sen mielellään. En ole koskaan pyytänyt ketään ostamaan minulle viiniä tai väkeviä, koska he ostavat niitä ilmeisesti itselleen.
Jos haluat ostaa "halpoja" viinejä, väkeviä alkoholijuomia ja tupakkaa, se on usein edullisempaa tehdä supermarketeissa, koska hinnat ovat alhaisemmat kuin niin sanotuissa verovapaissa paikoissa.

Luulen, että se riippuu. Keneltä kysyt, mistä kysyt, missä yhteydessä. Itse kysyn yleensä vain läheisiltä sukulaisilta. Tuttavat ovat enemmän poikkeustapauksia, esimerkiksi jos kyse on jostain hyvin tärkeästä asiasta.

Sitten olen sitä mieltä, että mitä tahansa pyydätkin, sitä ei pitäisi olla saatavilla kotona tai sitä ei pitäisi olla helppo tilata. Kyse ei saisi olla siitä, että säästää muutaman kruunun ostamalla duty free -myynnistä jotain, joka pitää raahata mukanaan/kotiin. Sen sijaan sen, mitä pyydät, pitäisi olla jotain erityistä, jota voi saada vain tietystä paikasta.

Olen tehnyt ostoksia muiden puolesta ja pyytänyt muita tekemään ostoksia puolestani. Joskus se on jotain yksinkertaista supermarketista, joskus jotain, joka vaatii matkustajalta enemmän aikaa ja sitoutumista. Mutta sen pitäisi aina tapahtua matkustajan ehdoilla, eikä mielestäni ole oikeutta suuttua, jos ei saa sitä mitä "tilasi", riippumatta siitä, miksi se ei tullut perille. Toki voi olla pettynyt, mutta sitten voi ehkä yrittää pitää sen omana tietonaan, ettei anna matkustajalle huonoa omaatuntoa.

Ainoa henkilö, jolle teen verovapaita ostoksia, on kumppanini, kun matkustan yksin, ja silloinkin ei ole takeita siitä, että hän saa haluamansa. Joskus en pysty kantamaan mitään painavaa, joskus laukussani ei ole tilaa, ja joskus en ole jaksanut juosta lentokentällä lainkaan.

On hyvin vaikeaa tehdä kaikki muut onnellisiksi ja tyytyväisiksi, mutta loppujen lopuksi on tärkeintä, että sinä itse olet onnellinen ja tyytyväinen. Tietenkin on surullista kertoa surullisia uutisia siitä, että teillä ei ollut aikaa heidän toiveisiinsa, mutta loppujen lopuksi uskon, että teidän pitäisi nähdä se vain sellaisena; toiveena. Ostosten tekeminen jollekin toiselle hänen omalle matkalleen ei saisi tuntua vaatimukselta.

Vau, en ollut tajunnutkaan, että on epäkohteliasta pyytää jotakuta tuomaan jotain. Asun Kreetalla ja pyydän usein ystäviä ja tuttuja tuomaan minulle tavaroita... En niin usein kuin ennen, mutta silti. Monet ystävät ovat raahanneet räsymattoja, velliä, kalapullia, karkkeja ja sardelleja. Mutta usein he tulevat alas niin, että matkalaukkuun jää paljon tilaa. Niiltä, jotka matkustavat pelkillä käsimatkatavaroilla, en tietenkään kysy, ja jos joskus joku kokee, että on vaikea ottaa jotain mukaan, hyväksyn ja ymmärrän sen tietysti, mutta useimmat tuntemani ihmiset kysyvät, onko minulla mitään "toivomuslistaa" ennen kuin he tulevat.