Astrid Lindgrens värld i Vimmerby - farmor Annas hemliga resa 2024

Vieraileva kirjoittaja: Anna Nilsson Spets

Oli aika tehdä lastenlasten kanssa vuosittainen salamatkamme, ja heille oli annettu keväällä vihjeitä laulun, keittokulhon kuvan, rotan jne. muodossa.

Alice, 6 ½-vuotias, ja Elsa, vasta 4-vuotias, ovat pakanneet mukaan pehmoleluja, sammakoita ja matkaravintoa suolatikkujen muodossa. Pitkällä ajomatkalla Enköpingistä on useita pysähdyksiä uimaan ja syömään.

Vimmerby, kyllä, tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, ja kaupungin yllä lepää tietenkin Astrid Lindgrenin henki.

Aukion ympärillä Volvoragare- ja EPA-traktorit ajelevat kovimmalla äänenvoimakkuudella, ja teknomusiikki häiritsee pikkukaupungin idylliä, joka muuten koostuu ravintoloista ja kampaamoista. Talvella täällä on varmaan kuollutta. Kivikuollutta.

Kirjaudumme Vimmerbyn hostelliin, joka oli halvin vaihtoehto, hostelli sijaitsee vanhassa asemarakennuksessa ja siinä on 18 huonetta, kaikki klaustrofobisen pieniä.

Paikka kaipaa kipeästi kunnostusta, huoneessamme on kerrossänky ja erittäin nuhjuinen sohvasänky, ovea tuskin saa auki täristen, huoneessa on meluisa ja kuuma.

Lapsiperheet yöpyvät täällä päästääkseen pienokaisensa juoksentelemaan puutarhassa, joka koostuu suuresta nurmikosta, jossa on tuntemattomalta ajalta peräisin oleva liukumäki ja pieni huvimaja, jossa lankut irtoavat. Yleinen keittiö on liian pieni, eikä siellä ole pakastinta. Tiskille on jono.

No, se on kahdeksi yöksi. Sen täytyy kelvata.

Astrid Lindgrenin maailma syntyi vuonna 1981 yksityishenkilöiden toimesta, minkä jälkeen se siirtyi eri omistusmuotoihin.

Jo ennen avajaispäivää auto toisensa jälkeen rullaa parkkipaikalle, Alice ja Elsa ovat innoissaan koko päivästä, minä ja heidän isänsä Erik myös. Olen käynyt täällä lasteni kanssa ennenkin, noin vuonna 1991, kun sitä ei ollut vielä niin paljon, muistan pikkukaupunkimme pienoistaloineen.

Nykyään huvipuistossa vierailee vuosittain noin 1/2 miljoonaa kävijää. Me olemme osa heistä.

Aloitamme tietysti PIPPIstä ja istumme Villa Villekullan edustalla katsomassa päivän esitystä, kun Pippi laitetaan orpokotiin ja kaikki rakastetut hahmot ovat paikalla; Kling ja Klang, Prussiluskan, Tommyn ja Annikan. Ja sitten ihan oikea Pikku Vanhus. Herra Nilsson ei kuitenkaan ollut elossa.

Sarja on hyvin tehty, siinä on hyvät näyttelijät ja hieno käsikirjoitus. Kaikki on siis vaikuttavan hyvin tehty, Hoppetossa on satamassa ja lapsenlapset kiipeilevät ja pujottelevat itsensä maihin lautalla.

Totta kai ihmisiä on paljon, mutta tänä päivänä aamulla satoi, joten kävijöitä oli ehkä hieman vähemmän. Tapaamme MATTIS !

Mattisborgen ... mikä luomus, kävelemme läpi pimeiden rosvojen huoneiden, joissa on aito sisustus. Ryöstäjät pelaavat noppapelejä ja me osallistumme, isoäiti saa leikkiä hevosta ja nalkuttaa.

Ryöstäjät laulavat ja tanssivat ja vetävät kävijöitä mukanaan pyörteisessä pitkässä tanssissa.

Näemme fantastisen uuden sarjan, jossa on kaikkea rosvojen, villieläinten ja sammakoiden muodossa. Se on vähän pelottava.

Kun teatteri päättyy Vargan lauluun, nostalgia saa minut kyynelehtimään.

Astrid Lindgrenin maailmassa kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää, siellä on kahvia, jäätelöä ja pannukakkuja, ja ruokalistat ovat enemmän lapsille kuin meille vanhuksille. Hintatasoltaan, no mitä luulet, että täällä on halpaa?

Voit tietenkin tuoda omat lounaasi, ja alueella on grillipaikkoja.

Jumjum ja hänen isänsä puutarhuri eivät näytä olevan kotonaan puutarhurin kanssa, ehkä he ovat tehtävällä taistelemassa ritari Katoa vastaan Miramisilla ratsastaen?

Cherry Valley on vertaansa vailla oleva kokemus jopa minulle isoäitinä. Kauniita pieniä koristeltuja taloja, hienoja harkittuja yksityiskohtia ja ennen kaikkea kasvillisuutta köynnösruusujen ja perennojen muodossa kaikissa väreissä.

Katlan luola on sekä jännittävä että karmiva, ja Liisa ja Elsa yrittävät ryömiä Mattiaksen talosta salakäytävää pitkin.

EMIIY! Totta kai tapaamme ylikasvaneen jättiläisen, ja hän suostuu vapaaehtoisesti kuvattavaksi.

Lepuutamme jalkojamme Katthultissa ja katsomme teatteria siitä, kun Emil kaatoi kittiä isälleen ja veisti sadannen puupuunsa.

Sian rystyset ovat paikoillaan ja lahjottu herkuilla.

Se on todellakin kansantarina, satuaarre, jota ei voi korostaa liikaa. Kuulen puhuttavan monilla eri kielillä, vaikka ehkä Pohjoismaiden ulkopuolella tunnetaankin lähinnä Pippi ja Emil.

Kuljemme rakastetun ympäristön läpi toisensa jälkeen: Bråkmakargatan, Vasastan Karlssonilla, Madickenin koti ja Bullerbyn.

"Me Nils Karlsson Pysslingillä otamme riskin", sanoo KILLEVIPPEN ja astuu suureen maailmaan.

Rotta on muuttanut Södertäljeen ja Bertil näyttää olevan koulussa. Leikkitallissa on täysi vauhti päällä, melkein niin, että tekisi mieli hypätä heiniin, mutta en oikein tiedä mitä sanottaisiin, jos isoäiti kaatuilisi siellä.

Karsinassa on vuohia ja kissanpentuja, joita voi silittää, rapsutella ja harjata. Sitä me teemme.

Kahdeksan intensiivisen tunnin jälkeen päädymme pannukakkubuffetiin, jossa on erittäin pitkät jonot, pyöritämme suklaapyörää ja otamme arpoja. Lahjakauppa oli viimeinen pysähdys, sitten mummon lompakko oli tyhjä, joten se pölyttyi. Ihana päivä pojan ja tyttärentyttären kanssa on ohi.

Täällä kotona aion kaivaa esiin lapsuudenkirjat Miosta ja kaikista muista rakastetuista hahmoista, joita sukupolvi toisensa jälkeen yhä luetaan.

Pohdintoja Astrid Lindgrenin maailmasta Vimmerbyssä

+ Lisää

Uskomattoman hyvin harkittu, hyvin hoidettu, monia paikkoja pysähtyä.
Näytökset ovat hienoja ja niissä on hyviä näyttelijöitä, jotka ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ennen näytöstä, sen jälkeen ja sen aikana. Paljon toimintaa.
Monia ruokailu- ja välipalavaihtoehtoja, jotka perustuvat enimmäkseen lastenruokiin, vaikka aikuisille on tarjolla kotiruokaa.
Runsaasti vessoja.

- Miinus

Kallis. Tietenkin se on kallista, kaikki on kallista. Budjettimatkailijat, ottakaa mukaan omat lounaspaketit, omat kärryt.

Suositus: Voit käyttää vapaasti kaksi päivää, siellä on niin paljon nähtävää ja tehtävää. Tulkaa avajaisten aikaan.
Kustannukset: Sesonkiajan yhden päivän lippu lapset 3-14 vuotta 375:- Aikuinen 495:-. Hostel perhehuone 4 vuodepaikkaa noin 900:- per yö. Lakanat 100 x 4. (Hinnat ovat voimassa vuodelle 2024).

Kuva: Erik Spets ja Anna Nilsson Spets.

Seuraa Annaa täällä:

Anna Nilsson Spets

Yli 60-vuotias nainen, jolla on elinikäinen rakkaus Afrikkaan. Muutti Flanderiin Belgiaan ja työskentelee päivittäin kasvien parissa. Kirjoittaa, ottaa valokuvia ja yrittää inspiroida muita budjettimatkailuun omatoimisesti. Bloggaa "Anna's mix" -blogissa matkustamisesta, työstä, kasveista, kirjoittamisesta ja paljon muusta.