Chemnitz, Saksa - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2025

Vieraileva kirjoittaja: Björn Erik Gustavsson

Chemnitzin päärautatieaseman lehtimyymälässä istuva iäkäs nainen räkättää äänekkäästi, kun hänen edessään istuva henkilö ottaa savukkeensa ja poistuu.

Twiittaa

Kyllä

Kyllä

nasta

Kyllä

Kyllä

-Näitkö sinä? Tyypillistä nuorille olla niin epäkohtelias. DDR:n aikana se oli erilaista.

Vuosina 1953-1989 kaupungin nimi oli Karl-Marx-Stadt, ja se sijaitsi Itä-Saksassa. Syksyllä 1989 rautaesirippu kaatui - ja pian sen jälkeen Chemnitzistä tuli jälleen Chemnitz.

Ensi vuonna kaupunki on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Viralliset avajaiset ja katujuhlat järjestetään 25. tammikuuta.

Chemnitz, joka sijaitsee mineraalirikkaan Erzgebirgen vuoriston reunalla, oli pitkään yksi Saksan tärkeimmistä teollisuuskaupungeista, joka oli erikoistunut tekstiili- ja konevalmistukseen. Mutta 1990-luvulta lähtien monet tehtaat ovat lopettaneet toimintansa tai irtisanoneet suurimman osan työntekijöistään, kun aiemmin "kansan omistuksessa" olleita teollisuudenaloja on yksityistetty. Kulttuuripääkaupungiksi nimittäminen voisi merkitä paljon kaupungille, joka on etsinyt uusia tapoja päästä eteenpäin 1990-luvulta lähtien.

Saksan suuret matkailumessut GTM pidettiin tänä vuonna Chemnitzissä. Paikallisten matkailuorganisaatioiden edustajat korostivat, että suuri osa kulttuuri-investoinneista on tehty vuoropuhelussa paikallisten asukkaiden kanssa ja että he haluavat investoida asioihin, jotka hyödyttävät kaupunkia myös pitkällä aikavälillä.

Valmistelut ovat käynnissä. Suunnitteilla on ainakin 100 hanketta ja 1 000 tapahtumaa. Lisäksi 26 hehtaarin alueelle rakennetaan Saksan suurin rautatiemuseo. Paikalliset matkailuviranomaiset odottavat ensi vuonna vähintään kahta miljoonaa kävijää.

Lisätietoja tulevasta kulttuuripääkaupunkivuodesta osoitteessa www.chemnitz2025.de

Höyrykone aloitti toimintansa Chemnitzissä jo vuonna 1822, ja 1800-luvun aikana Saksan Manchesterin väkiluku kolminkertaistui.

Liittoutuneiden pommitukset tuhosivat suuren osan kaupungin keskustasta toisen maailmansodan lopulla. Venäjän vaikutuspiiriin kuulunut osa Saksasta muutettiin kommunistiseksi DDR:ksi (Deutsche Demokratische Republik).

Eisenhüttenstadtin tehdaskaupunki nimettiin "sosialistiseksi mallikaupungiksi" ja Stalinstadtiksi vuonna 1953. Samana vuonna Chemnitz nimettiin uudelleen Karl-Marx-Stadtiksi. Pommitusten runtelema kantakaupunki raaputettiin puhtaaksi, jotta siitä saataisiin eräänlainen kommunistinen ihannekaupunki, jolle olivat ominaisia leveät kadut ja mammuttimaiset neuvostotyyliset rakennukset.

Nykyinen Chemnitz muistuttaa vaihtelevine rakennuksineen Berliiniä: eri historialliset aikakaudet heijastuvat rikkonaisessa ja vaihtelevassa kaupunkikuvassa. Esikaupunkialueilla - jotka välttyivät kevään 1945 tuhoisilta pommituksilta - on kauniita patriisinhuviloita ja 1800-luvun lopun puutarhakaupungin utopioita, mutta myös tehdasrakennuksia, jugendtyylisiä taloja ja rohkeaa Bauhaus-modernismia.

Itä-Saksan paraatipaikkojen viereen on noussut valtavia ostoskeskuksia, joihin on jäänyt seinämaalauksia, jotka kuvaavat idealistisesti työläisvaltion menestystä.

Matkaopas kertoo, että syksyllä 1989 hän matkusti Unkariin ja pakeni sieltä länteen: he uivat keskellä yötä Tonavan yli ja pääsivät huomaamatta Itävaltaan. Tänään hän on palannut takaisin kaupunkiin: Karl-Marx-Stadt, nykyään Chemnitz, toiseen maahan: yhdistyneeseen Saksaan.

1930-luvulla täällä asui jopa 400 000 ihmistä, mutta maailmansodan, kommunismin ja laajamittaisen maastamuuton jälkeen väkiluku on nyt laskenut hieman alle 250 000:een.

Parhaassa tapauksessa kulttuuripääkaupunkivuosi voi antaa uutta toivoa tulevaisuutta varten. Koska asuntojen hinnat ovat suhteellisen alhaiset ja vanhoja teollisuusrakennuksia voidaan muuntaa, Chemnitzistä voi tulla yhä houkuttelevampi erityisesti nuorille, yrittäjille ja taiteilijoille.

Potentiaalia on olemassa.

DDR:n aikakauden jäljet näkyvät yhä kaupunkikuvassa. Brückenstrasse-katua hallitsee neuvostotaiteilijan luoma Karl Marxin patsas, joka seisoo Ukrainasta peräisin olevalla graniittisokkelilla. Taustalla oleva monikielinen teksti kehottaa kaikkia maailman työläisiä yhdistymään.

Stadthallen ja viereisen kongressihotellin ympäristö on kuin aikakone: se vie sinut takaisin 1970-luvun alun kaupunkikehitysunelmiin. Sama pätee myös Fritz Heckertin valtavaan asuinalueeseen: 90 000 itäsaksalaisen asunnoksi rakennettu yhtenäinen, betonista koostuva kaupunginosa.

Kaupungissa on monia nähtävyyksiä. Taidemuseoiden lisäksi suuri Industriemuseum kertoo, miten pienestä Chemnitzistä tuli 1800-luvulla yksi maan suurimmista ja tärkeimmistä teollisuuskaupungeista. 1930-luvun funktionalistisessa tavaratalossa sijaitseva Haus der Archeologie esittelee alueen varhaisinta historiaa, ja modernismia ja uusklassismia yhdistelevä tyylikäs Stadtbad-kylpylä on säilynyt ehjänä. Kun se avattiin vuonna 1935, sitä mainostettiin "Euroopan suurimpana ja kauneimpana uimahallina".

Jotkut ovat selvinneet sekä natsismista että kommunismista - kuten kaupungin elinvoimainen Goethe-yhdistys, joka järjestää edelleen jännittäviä kulttuuriohjelmia ja järjestää vuosittain "kesäjuhlat vihreässä". Juhlat järjestetään 28. elokuuta, Goethen syntymäpäivänä.

Kulttuurista kiinnostuneiden vierailijoiden ei kannata jättää väliin oopperataloa. Se avattiin alun perin vuonna 1909, rakennettiin uudelleen sodan jälkeen ja nykyisessä muodossaan vuodesta 1992. Siellä järjestetään oopperaa, teatteria, balettia ja konsertteja.

Chemnitziä ympäröi kumpuileva laidunmaisema, jossa on vanhoja kyliä, metsiä ja vuoria sekä monia vaellusreittejä. Erilaisia vaellusreittejä on tarjolla niille, jotka haluavat nauttia tästä Caspar David Friedrichin romanttisesta maisemasta. Idyllinen pikkukaupunki Tšekin rajan tuntumassa on korkealla sijaitseva Annabergin vanha vuoristokaupunki, joka on ollut 1500-luvulta lähtien laajan kaivostoiminnan keskus. Läheisessä Zwickaussa voit vierailla yhdessä maan suurimmista automuseoista, August Horch -museossa, jossa rakennettiin ensimmäiset Audi-autot sekä myöhempi kaksitahtinen Trabant. Kaupungissa on myös jännittävä Robert Schumann -museo.

Teksti ja kuva: Björn Erik Gustavsson

Björn Erik Gustavsson

Björn Erik Gustavsson, joka asuu nykyään Värmlannissa, on 1980-luvulta lähtien elättänyt itsensä freelance-kulttuurikirjailijana ja -kriitikkona - ja viime vuosina suurelta osin matkailutoimittajana. Hän on julkaissut 14 kirjaa, muun muassa Eyvind Johnsonia matkailijana käsittelevän teoksen (Resebrev 1921-1952), sekä useita kaunokirjallisia teoksia: neljä runokokoelmaa, novellikokoelman ja romaanin.

Saatat myös pitää:

Tekemistä Dresdenissä - 18 nähtävyyttä ja elämyksiä Tekemistä Dessaussa - 14 vinkkiä Bauhausin kaupunkiin Tekemistä Wittenbergissä - 11 vinkkiä Saksan luterilaiseen kaupunkiin Tekemistä Hampurissa - 23 nähtävyyttä ja elämystä Tekemistä Würzburgissa - 12 nähtävyyttä ja kokemusta Viikonloppu Splitissä - viihtyisä jopa talvella